yöperhonen

Tänään jaksoin nousta vasta kahden maissa sängystä. Yön aikana oli tainnut masennushyttynen piikata mua. Tällä erää saattaa olla mieli maassa liian vapaa-ajan takia. Pitäis pitää itsensä kiireisenä, ni ei ehtis masentuu. Työviikolla mieli on yleensä hyvä, odotan innolla vapaita, mutta kun ne alkaa…

Yksi saletti mielentasaaja on liikunnan harrastaminen. Se saa ihmeitä aikaan. Rakkaan systerini kanssa ollaan luvattu toisillemme mennä juoksemaan toukokuussa Naisten kymppi, nimenomaan juoksemaan. Kesällä kävin kyllä lenkittämässä, jopa hölkällä, mutta kun ne lenkkarit hajos, voi voi. Siinäpä oli hyvä syy jäädä sohvalle makoilemaan.

Edellispäivänä (tilipäivänä) kävin ostamassa uudet menopelit. Jotain kun siskoin kesken ollaan sovittu, niin siitä on pidettävä kiinni. Vaikka veri tirskuisi suusta, korvista ja silmistä, ni ainuttakaan kävelyaskelta en ota siinä rallissa.

Joskus vuosi sitten kokeilin urheilukaupassa yksiä lenkkareita, ne olivat kuin tehdyt jalkoihini, mutta se hinta. Liian tyyristä mun palkoilla. Pihinä ihmisenä lankesin silloin tavaratalon halpistossuihin, ovat jo nyt pohjistaan rikki. Perjantaina kun sitte pöllähdin tupakankatkuisena Intersportiin, näin juurikin ne kyseiset tossut, ja alekorissahan ne odottivat mua. Voi sitä onnenpäivää. Yhdet parit kyseistä merkkiä, minun kokoa tietysti, puoleen hintaan perkules!

Yleensä alan harrastamaan urakalla urheilua kun olen niin mieli maassa etten saa itseäni sängystä ylös. Siellä kun tarpeeksi kauan rypee, muistan vasta vanhan konstini, hikoilu (lääkityksen kaverina). Liikkuessa, varsinkin ulkona, aivot tuulettuvat, ajatukset juoksevat ilman että yritän edes ajatella mitään. Monta elämän suurta oivallusta olen lenkeilläni saavuttanut. Harmi, että ne unohtuvat hyvinkin pikaisesti. Toisaalta saan oivaltaa ne hienot (vaikka samat) asiat aina uudestaan, se tuntuu hyvältä.

Totta vie voisin jopa estää suuren masennusjakson, jos jaksaisin säännöllisesti harrastaa hikoilua. Vuosi sitten viimeksi olen ollut syvästi masentunut, tämä on pisin aika kymmeneen vuoteen näin terveenä. Puoli vuotta sitten lopetin sekä masislääkkeen että antipsykootit. Antipsykootteja tosin söin vasta toisen erän elämässäni, taas lopetin haittavaikutusten takia. Tälläkin hetkellä olo on jees, uudet lenkkarit odottaa kaapissa koeajoa, mikä minua ihmistä estää.

*Itkin, kun olin ilman kenkiä, kunnes tapasin ihmisen, joka oli ilman jalkoja*