Johannes Däner

Muutama päivä sitten työnantajapiirit varoittivat työntekijäjärjestöjä haaveilemasta palkankorotuksista. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta; oli lama tai ei, on palkankorotuksista haaveileminen ja varsinkin niiden vaatiminen aina sopimatonta - työnantajien mielestä. Tätä taustaa vasten ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää, että valtaosa työnantajista suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon. Väärikäsitysten välttämisesksi korostettakoon, että “työperäisellä” maahanmuutolla ei nyt tarkoiteta koulutettuja länsimaisia ihmisiä (he kun eivät tänne tule kuin vahingossa, koska Suomi on läntisen maailman kelvottomimpia palkanmaksajia), vaan monitaidotonta lähi-itäläistä ja afrikkalaista sakkia, jonka työllistyminen yleensäkin on vähän niin ja näin. Työnantajia nimittäin kiihottaa ajatus ala-arvoisista nälkäpalkoista ja surkeista sopimuksista. Näinhän on jo tapahtunutkin (kiinalaiset kivimiehet ja itäeurooppalaiset rakennustyöläiset).

Maahanmuuton puolesta punavihreiden hyysäreiden ohella hekumoidessaan työnantajat unohtavat yhden asian: pääsääntöisesti afrikkalaiset ja lähi-itäläiset eivät työllisty kuin korkeintaan omiin, lähinnä kebab-viritteisiin, töihinsä. Enemmistö tästä joukosta kuitenkin on työttömänä, koska ei liene todennäköistä, että suomalainen elinkeinoelämä yhtäkkiä alkaisi tarvita kamelinajajia ja vuohipaimenia. Toisin kuin hyysäreillä, työnantajilla maahanmuuton suosimisen motiivina on yleisesti ottaen vain ahneus ja nykyisen palkkatason ja sopimusten polkeminen.

Hyysärin motiivit ovat sen sijaan monimutkaisempia. Tämän päivän perushyysäri lienee 70-luvun lopussa, tai 80-luvulla syntynyt ja sittemmin koulukiusattu sääliö. Jo varhain tämä maitorupinen ja myöhemmin akneihoinen tyllerö tai poitsu on oppinut huutamaan äiskää ikkunaan heti, jos ei ole saanut tahtoaan läpi. Opiskelualakseen tuleva hyysäri yleensä valitsee yhteiskunta-/valtiotieteet, taiteet, tai jotain muuta yhtä joutavaa, mikä ei vaadi kovin suurta älyllistä kapasiteettia. Epäindividualistisena laumasieluna hän sitten hakeutuu opiskelijapiireissäkin kaltaistensa pariin ja menettää mahdollisesti myös neitsyytensä/poikuutensa jollekin samanlaiselle, koska koulussa se ei kelvannut kenellekään. Surkean punaviinin siivittäminä tulevat hyysärit kokevat kollektiivista maailmantuskaa neekereiden ja muiden “sorrettujen” puolesta ja miettivät, mitä he “ihan oikeasti” voisivat tehdä maailman hyväksi.

Ahneen työnantajan ja hyysärin paras ystävä on periaatteeton ja selkärangaton takinkääntäjäpoliitikko. Hän ei ole koskaan välittänyt äänestäjiensä ja isänmaansa edusta, vaan ainoastaan omastaan. Ajattelunsa puutteet hän korvaa sisällyksettömillä fraaseilla ja kliseillä, joita hän sitten suoltaa papukaijan lailla tilanteessa kuin tilanteessa. Tällaisen poliitikon ei tarvitse ymmärtää tekojensa seurauksia (usein ei ymmärräkään) - ei hän niistä kuitenkaan vastuuseen joudu. Hänelle riittää oman asemansa turvaaminen (ja pankkitilinsä lihottaminen) ja siksi hän pitää huolen siitä, että on aina kulloisenkin muoti-ideologian (esim. monikulttuurisuus) näkyvä kannattaja ja tukija.

Edellä mainittujen uskollisena sylikoirana ja monikulturismin pää-äänenkannattajana toimii valtamedia, joka kertoo maahanmuutosta ja maahanmuuttajista vain positiivisessa hengessä. Kantaaottavan sananvapauden esitaistelijan roolistaan media on aikoja sitten luopunut eikä nykyään uskalla kertoa edes rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien tuntomerkkejä. Heikkolahjaisimmat kyseisen ammattikunnan edustajat ovat jopa vakavissaan pohdiskelleet onko meillä yksinoikeutta omaan maahamme ja hyvinvointiimme!

Tämän säälittävän roskajoukon ulkopuolelle jäävät ne, jotka  monikulttuuristamisen, kehitysavun ja kaiken muun joutavan maksavat. Heiltä ei kysytä heidän halukkuuttaan maksaa ja ottaa elättejä Lähi-Idästä tai Afrikasta, vaan sitä perustellaan uhkaavalla työvoimapulalla, kansainvälisillä ja EU-perusteisilla velvoitteilla, yleisellä humaanisuudella ja muilla valheilla, vaikka ilmeisesti koko monikulttuuristaminen on vain muutaman ryhmittymän henkilökohtainen märkä uni ja missio.

Tämä artikkeli kirjoitettiin Tiistaina Maaliskuun 31. 2009 klo 16.03 ja se on kategoriassa Aiheeton. Voit seurata kommentteja RSS 2.0 feedillä. Voit jättää kommentin, tai jäljittää artikkelin omasta blogistasi.