Kliseet ja todellisuus
Hyysäreiden mielipuuhaa on perustella maahanmuuttoa kuolleilla kliseillä, tyhjillä lauseilla, kuten esim. “Suomeen on aina tullut maahanmuuttajia, mm. Finlayson, Paulig jne.”, “pakolainen, turvapaikan hakija on useimmiten menettänyt kaiken omaisuutensa” sekä tietysti “maahanmuuttajat ovat meille rikkaus ja voimavara”, “tulevan työvoimapulan vuoksi tarvitsemme maahanmuuttajia” etc., etc., etc. Kliseille on yhteistä, että niiden sisältöä ei juurikaan ajatella, vaan ne ikään kuin hyväksytään itsestäänselvyyksinä, vaikka niiden totuusarvo olisi vähäinen, tai jopa puhdas nolla.
Esimerkiksi se, että Suomeen on joskus tullut maahanmuuttajia yrittäjiksi muualta Euroopasta, ei millään tavoin ole peruste sille, että nyt pitäisi ottaa pakolaisia ja turvapaikkaturisteja Afrikasta ja Lähi-idästä. Ja jos afrikkalainen Somaliassa tai missä tahansa on menettänyt omaisuutensa (olkikattoisen savimajan ja vuohen), niin mitä se muka meitä liikuttaa? Päinvastoin hyysärit kaiketi varsin harvoin tulevat ajatelleeksi sitä, ettei Afrikasta tai jostain muusta maailman persereiästä tänne uimalla ja kävelemällä tulla, vaan lentämällä - ja se taas maksaa (huikeasti enemmän kuin mitä savimajasta ja vuohesta saa niitä myydessä).
Hesarin Antti Blåfield kyseli viime viikon kolumnissaan uskallammeko kohdata ihmisen. Hän ilmeisesti tarkoittaa ihmisellä tässä yhteydessä afrikkalaista tai lähi-itäläistä, islaminuskoista maahanmuuttajaa. Antilta ja muilta suvaitsevaisuutta hieman enemmän kuin kohtuullista hörppineiltä voisi kysäistä ihan samaa. Epäilen nimittäin, että lehtien pääkirjoitustoimittajilla on kyllä vara valita asuinpaikkansa, lääkärinsä jne. ja tästä johtuen heillä myös on varaa suvaitsevaisuuteen, kun ei ole pakko kohdata holtittoman maahanmuuttopolitiikan seurauksia kaikkein irvokkaimmissa muodoissaan. Tilanne on aivan erilainen sellaisella ihmisellä, joka joutuu joka aamu lähtemään kuudeksi töihin väsyneenä, koska yläkerran somaliperhe on mölynnyt koko yön, jonka hakemus isommasta vuokra-asunnosta hylättiin, koska naapurin monilapsinen muslimiperhe tarvitsi sitä kipeämmin tai jonka murrosikäisen tyttären maahanmuuttajajengi raiskasi. Tällaiselle ihmiselle on aivan turha yrittää lässyttää monikulttuurisesta onnelasta.
Monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon suhtautuvat kriittisesti myös ne, jotka säännöllisesti seuraavat ulkomaisen median raportointia “monikulttuurisuuden ihanuudesta” muualla maailmassa, puhumattakaan niistä, jotka päivittäin joutuvat esim. työnsä puolesta näkemään ne ongelmat, mitä maahanmuutto tähän mennessä on aiheuttanut. Mutta mitään organisoitua maahanmuuton vastaista salaliittoa ei tietääkseni ole olemassakaan, vaikka media kovin mielellään sellaista etsiikin.
Maahanmuuttokriittiset eivät siis ole mikään homogeeninen ryhmä, jossa jonkun tietyn aatteen, ammatin tai ikäryhmän edustajat olisivat yliedustettuina. Nimittäin ihan kepeidenkin galluppien perusteella maahanmuuttokriittisiä tai maahanmuuttoon negatiivisesti suhtautuvia on suomalaisista 2/3 osaa. Asiaa ei muuta miksikään se, vaikka pääministeri kuinka julistaisi “rasismia” ja maahanmuuttokriittisyyttä pannaan, puhumattakaan median säälittävistä “kasvatusyrityksistä”. Parhaiten, ja turhat spekulaatiot lopettaen, asia selviäisi kansanäänestyksellä. Sitä tuskin kuitenkaan ihan heti järjestetään, sillä tulos olisi varmasti väärä nykyisen poliittisen agendan mukaan.