Johannes Däner

Muutama päivä sitten työnantajapiirit varoittivat työntekijäjärjestöjä haaveilemasta palkankorotuksista. Tämä ei sinänsä ole mitään uutta; oli lama tai ei, on palkankorotuksista haaveileminen ja varsinkin niiden vaatiminen aina sopimatonta - työnantajien mielestä. Tätä taustaa vasten ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää, että valtaosa työnantajista suhtautuu myönteisesti maahanmuuttoon. Väärikäsitysten välttämisesksi korostettakoon, että “työperäisellä” maahanmuutolla ei nyt tarkoiteta koulutettuja länsimaisia ihmisiä (he kun eivät tänne tule kuin vahingossa, koska Suomi on läntisen maailman kelvottomimpia palkanmaksajia), vaan monitaidotonta lähi-itäläistä ja afrikkalaista sakkia, jonka työllistyminen yleensäkin on vähän niin ja näin. Työnantajia nimittäin kiihottaa ajatus ala-arvoisista nälkäpalkoista ja surkeista sopimuksista. Näinhän on jo tapahtunutkin (kiinalaiset kivimiehet ja itäeurooppalaiset rakennustyöläiset).

Maahanmuuton puolesta punavihreiden hyysäreiden ohella hekumoidessaan työnantajat unohtavat yhden asian: pääsääntöisesti afrikkalaiset ja lähi-itäläiset eivät työllisty kuin korkeintaan omiin, lähinnä kebab-viritteisiin, töihinsä. Enemmistö tästä joukosta kuitenkin on työttömänä, koska ei liene todennäköistä, että suomalainen elinkeinoelämä yhtäkkiä alkaisi tarvita kamelinajajia ja vuohipaimenia. Toisin kuin hyysäreillä, työnantajilla maahanmuuton suosimisen motiivina on yleisesti ottaen vain ahneus ja nykyisen palkkatason ja sopimusten polkeminen.

Hyysärin motiivit ovat sen sijaan monimutkaisempia. Tämän päivän perushyysäri lienee 70-luvun lopussa, tai 80-luvulla syntynyt ja sittemmin koulukiusattu sääliö. Jo varhain tämä maitorupinen ja myöhemmin akneihoinen tyllerö tai poitsu on oppinut huutamaan äiskää ikkunaan heti, jos ei ole saanut tahtoaan läpi. Opiskelualakseen tuleva hyysäri yleensä valitsee yhteiskunta-/valtiotieteet, taiteet, tai jotain muuta yhtä joutavaa, mikä ei vaadi kovin suurta älyllistä kapasiteettia. Epäindividualistisena laumasieluna hän sitten hakeutuu opiskelijapiireissäkin kaltaistensa pariin ja menettää mahdollisesti myös neitsyytensä/poikuutensa jollekin samanlaiselle, koska koulussa se ei kelvannut kenellekään. Surkean punaviinin siivittäminä tulevat hyysärit kokevat kollektiivista maailmantuskaa neekereiden ja muiden “sorrettujen” puolesta ja miettivät, mitä he “ihan oikeasti” voisivat tehdä maailman hyväksi.

Ahneen työnantajan ja hyysärin paras ystävä on periaatteeton ja selkärangaton takinkääntäjäpoliitikko. Hän ei ole koskaan välittänyt äänestäjiensä ja isänmaansa edusta, vaan ainoastaan omastaan. Ajattelunsa puutteet hän korvaa sisällyksettömillä fraaseilla ja kliseillä, joita hän sitten suoltaa papukaijan lailla tilanteessa kuin tilanteessa. Tällaisen poliitikon ei tarvitse ymmärtää tekojensa seurauksia (usein ei ymmärräkään) - ei hän niistä kuitenkaan vastuuseen joudu. Hänelle riittää oman asemansa turvaaminen (ja pankkitilinsä lihottaminen) ja siksi hän pitää huolen siitä, että on aina kulloisenkin muoti-ideologian (esim. monikulttuurisuus) näkyvä kannattaja ja tukija.

Edellä mainittujen uskollisena sylikoirana ja monikulturismin pää-äänenkannattajana toimii valtamedia, joka kertoo maahanmuutosta ja maahanmuuttajista vain positiivisessa hengessä. Kantaaottavan sananvapauden esitaistelijan roolistaan media on aikoja sitten luopunut eikä nykyään uskalla kertoa edes rikoksiin syyllistyneiden maahanmuuttajien tuntomerkkejä. Heikkolahjaisimmat kyseisen ammattikunnan edustajat ovat jopa vakavissaan pohdiskelleet onko meillä yksinoikeutta omaan maahamme ja hyvinvointiimme!

Tämän säälittävän roskajoukon ulkopuolelle jäävät ne, jotka  monikulttuuristamisen, kehitysavun ja kaiken muun joutavan maksavat. Heiltä ei kysytä heidän halukkuuttaan maksaa ja ottaa elättejä Lähi-Idästä tai Afrikasta, vaan sitä perustellaan uhkaavalla työvoimapulalla, kansainvälisillä ja EU-perusteisilla velvoitteilla, yleisellä humaanisuudella ja muilla valheilla, vaikka ilmeisesti koko monikulttuuristaminen on vain muutaman ryhmittymän henkilökohtainen märkä uni ja missio.

Viime viikolla kävin Helsingissä, pitkästä aikaa. Yleensä en nimittäin Helsinkiin tule, ellei ole aivan pakko. Kävellessäni kohti Mikonkatua huomasin Ateneumin kohdalla maassa polvillaan olevan nuoren miehen, kerjäläisen, joka oli ristinyt kätensä rukoukseen ja yritti tavoitella kasvoilleen hylätyn koiranpennun ilmettä. Edessään hänellä oli pahvinen kahvimuki, johon ilmeisesti olisi pitänyt laittaa rahaa.

Tietenkään en epelille rahaa antanut; ensinnäkään siksi, ettei minulla yleensä ole käteistä rahaa mukanani, toisekseen, en koskaan anna kerjäläisille mitään ja kolmanneksi, tunnen syvää vastenmielisyyttä kaikkia uskovaisia ja uskonnollisia tapoja kohtaan, uskontokunnasta riippumatta.

On aika outoa, että EU-sopimuksen perusteella kerjäläislaumat jostain Unionin kaatopaikoilta täytyy hyväksyä tänne kerjäämään, loisimaan ja kuppaamaan sosiaaliturvaamme. Sitä paitsi; matkustaminen esim. Romaniasta Suomeen ei ole ilmaista, vai kävellenkö nuo laumat tänne ovat tulleet? Sama juttu on lähi-itäläisten ja afrikkalaisten pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kanssa - hekään eivät ole tulleet tänne uimalla ja kävelemällä. Näillä seikoilla punavihreät hyysärit eivät ilmeisesti kuitenkaan päätään vaivaa.

Nyt on tietysti myöhäistä voivotella, kun löröt ovat jo housuissa eli Itä-Euroopan surkeat kehitysmaat on otettu Unionin jäseniksi. Näin ollen Helsingin ja pääkaupunkiseudun kyseenalaisena ilona tullee vastakin olemaan itäeurooppalaista värinää. Muistaakseni vanhoina hyvinä aikoina maasta käännyttämiseen riitti, jos henkilöllä ei ollut rahaa täällä elämiseen, tietoa työpaikasta tai oli perusteltu syy epäillä hänen hankkivan toimeentulonsa kyseenalaisin keinoin. Täytyy vain toivoa, että ainakaan Turkin EU - jäsenyyttä ei hyväksytä - ikinä.

Viimeaikaisten galluppien mukaan maahanmuuttovastaisuus on lisääntynyt, mikä on pelkästään hyvä asia. (Korostettakoon tässä yhteydessä, että tarkoitan maahanmuutolla lähinnä Lähi-Idästä ja Afrikasta tänne suuntautuvaa kansainvaellusta.) On hyvä, että vähitellen aletaan herätä siihen, että nykyisestä holtittomasta maahanmuutosta ei ole meille kuin haittaa. Hyysäreiden vakiovirsi on, että allekirjoittamamme sopimukset velvoittavat meitä vastaanottamaan paho…pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Eivät velvoita! Suomi on vain liian kiltti ja liika kiltteys on hölmöyttä ja hyväuskoisuutta. Tuollaisilla sopimuksilla voi mainiosti pyyhkiä persettä - niin tekevät muutkin maat, heti kun oma kansallinen etu on kyseessä. Sitä paitsi eiköhän Somalialla ja Irakilla ole lähinaapurustossa samanhenkisiä maita, jonne voisi mennä “turvaan” ja olisivat kulttuurisestikin taatusti läheisempiä kuin Suomi - tarjolla olisi kivityksiä, hirttäjäisiä ym. heikäläisiä inspiroivaa. Tosin sosiaaliturvan ja ilmaisen rahan kanssa taitaisi olla vähän niin ja näin.

Meikäläisiä sääliöitä ovat punavihreässä möhnässä ikänsä lillineet ja siitä kicksinsä saavat pikkutytöt ja -pojat, jotka kirkkain silmin yrittävät änkyttää, ettei meillä ole mitään yksinoikeutta maahamme ja luomaamme hyvinvointiin! Tuon “logiikan” mukaan koko maailman roskasakki voisi siis tulla tänne ja tuoda mukanaan alkukantaiset tapansa. Näille hyysäreille rottia vilisevät, saastaiset, haisevat kadut kerjäläisineen ja raajarikkoineen edustavat juuri sitä oikeanlaista toiseutta ja värinää, jota Suomeenkin pitäisi saada. Minusta kysymyksessä on lähinnä maanpetos.

Hyysärit myös usein niputtavat maahanmuuttajat samaan läjään - ei tarvitse sanoa kuin “somali”, niin levy kytkeytyy päälle: “ainahan meillä on ollut maahanmuuttajia, Paulig, Fazer ja lässynläälälää…” Lienee turha sanoakaan, että tilannetta ennen muinoin ei voi mitenkään verrata nykyiseen turvapaikkaturismiin. Minusta olisi ihan hyvä, jos tiedostava hyysäri ottaisi vaikkapa luokseen asumaan ja elämään 10-lapsisen somalimuslimiperheen; siinä saisi varmasti yllin kyllin toiseuden värinää.

Viime aikojen hyviä uutisia on ollut mm., että kunnilla ei ole enää rahaa ottaa hoteisiinsa uusia elättejä, maahanmuuttajia. Huono uutinen sen sijaan on se, että kiinteistöveroon suunnitellaan korotuksia. Onko siis niin, että omakotiasujat pannaan maksamaan epäonnistuneen maahanmuuttopolitiikan kustannukset?

Hyysäreiden mielipuuhaa on perustella maahanmuuttoa kuolleilla kliseillä, tyhjillä lauseilla, kuten esim. “Suomeen on aina tullut maahanmuuttajia, mm. Finlayson, Paulig jne.”, “pakolainen, turvapaikan hakija on useimmiten menettänyt kaiken omaisuutensa” sekä tietysti “maahanmuuttajat ovat meille rikkaus ja voimavara”, “tulevan työvoimapulan vuoksi tarvitsemme maahanmuuttajia” etc., etc., etc. Kliseille on yhteistä, että niiden sisältöä ei juurikaan ajatella, vaan ne ikään kuin hyväksytään itsestäänselvyyksinä, vaikka niiden totuusarvo olisi vähäinen, tai jopa puhdas nolla.

Esimerkiksi se, että Suomeen on joskus tullut maahanmuuttajia yrittäjiksi muualta Euroopasta, ei millään tavoin ole peruste sille, että nyt pitäisi ottaa pakolaisia ja turvapaikkaturisteja Afrikasta ja Lähi-idästä. Ja jos afrikkalainen Somaliassa tai missä tahansa on menettänyt omaisuutensa (olkikattoisen savimajan ja vuohen), niin mitä se muka meitä liikuttaa? Päinvastoin hyysärit kaiketi varsin harvoin tulevat ajatelleeksi sitä, ettei Afrikasta tai jostain muusta maailman persereiästä tänne uimalla ja kävelemällä tulla, vaan lentämällä - ja se taas maksaa (huikeasti enemmän kuin mitä savimajasta ja vuohesta saa niitä myydessä).

Hesarin Antti Blåfield kyseli viime viikon kolumnissaan uskallammeko kohdata ihmisen. Hän ilmeisesti tarkoittaa ihmisellä tässä yhteydessä afrikkalaista tai lähi-itäläistä, islaminuskoista maahanmuuttajaa. Antilta ja muilta suvaitsevaisuutta hieman enemmän kuin kohtuullista hörppineiltä voisi kysäistä ihan samaa. Epäilen nimittäin, että lehtien pääkirjoitustoimittajilla on kyllä vara valita asuinpaikkansa, lääkärinsä jne. ja tästä johtuen heillä myös on varaa suvaitsevaisuuteen, kun ei ole pakko kohdata holtittoman maahanmuuttopolitiikan seurauksia kaikkein irvokkaimmissa muodoissaan. Tilanne on aivan erilainen sellaisella ihmisellä, joka joutuu joka aamu lähtemään kuudeksi töihin väsyneenä, koska yläkerran somaliperhe on mölynnyt koko yön, jonka hakemus isommasta vuokra-asunnosta hylättiin, koska naapurin monilapsinen muslimiperhe tarvitsi sitä kipeämmin tai jonka murrosikäisen tyttären maahanmuuttajajengi raiskasi. Tällaiselle ihmiselle on aivan turha yrittää lässyttää monikulttuurisesta onnelasta.

Monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon suhtautuvat kriittisesti myös ne, jotka säännöllisesti seuraavat ulkomaisen median raportointia “monikulttuurisuuden ihanuudesta” muualla maailmassa, puhumattakaan niistä, jotka päivittäin joutuvat esim. työnsä puolesta näkemään ne ongelmat, mitä maahanmuutto tähän mennessä on aiheuttanut. Mutta mitään organisoitua maahanmuuton vastaista salaliittoa ei tietääkseni ole olemassakaan, vaikka media kovin mielellään sellaista etsiikin.

Maahanmuuttokriittiset eivät siis ole mikään homogeeninen ryhmä, jossa jonkun tietyn aatteen, ammatin tai ikäryhmän edustajat olisivat yliedustettuina. Nimittäin ihan kepeidenkin galluppien perusteella maahanmuuttokriittisiä tai maahanmuuttoon negatiivisesti suhtautuvia on suomalaisista 2/3 osaa. Asiaa ei muuta miksikään se, vaikka pääministeri kuinka julistaisi “rasismia” ja maahanmuuttokriittisyyttä pannaan, puhumattakaan median säälittävistä “kasvatusyrityksistä”. Parhaiten, ja turhat spekulaatiot lopettaen, asia selviäisi kansanäänestyksellä. Sitä tuskin kuitenkaan ihan heti järjestetään, sillä tulos olisi varmasti väärä nykyisen poliittisen agendan mukaan.