Johannes Däner

Ennen vanhaan suden, tai karhun nimeä ei saanut ääneen mainita, koska tämän kuviteltiin olevan pedon kutsumista. Samanlaiseen ajatteluun perustui aikoinan kiroilun kieltäminen ja paheksunta; pääjehua ei haluttu paikalle muutenkin vaivojen ja vastuksien leimaamaa elämää entisestään hankaloittamaan. Ihmismieli on kuitenkin kekseliäs: pannaan julistetuista sanoista voitiin mainiosti käyttää kiertoilmauksia, joista sittemmin on tullut po. sanalle synonyymejä. Näin ovat syntyneet mm. hukka, mesikämmen, vihtahousu jne.

Nykyäänkin meillä on kiertoilmauksia; esim. somalineekerimuslimiraiskaaja/rikollinen on lyhyesti ja ytimekkäästi nuorukainen. Tämän kiertoilmauksen (joka ei edes ole erityisen hyvä) on ihmisille opettanut valtamedia, joka säälittävässä mamu-korrektiudessaan ei ole (edes rikosuutisissa) voinut puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Sehän tiedetään, mistä tämä johtuu – pieni virkamiesten, poliitikkojen, toimittajien ja taiteilijoiden joukko on ottanut ”pyhäksi” velvollisuudekseen Suomen monikulttuuristamisen ja maahanmuuttomyönteisen ilmapiirin istuttamisen kansalaisten keskuuteen, tarvittaessa vaikka valehtelemalla ja väkisin, minkä myös varsin hyvin tiedämme.Median ohella nykyään myös lainsäädäntöä valjastetaan toimimaan moku-myönteisesti.

Yksi asia hyysäreiltä on kuitenkin tähän asti jäänyt huomaamatta, nimittäin internet. Sieltä saa katkeamattomana virtana tietoa mm. monikulttuurisuuden ”siunauksellisuudesta” Euroopan eri kolkissa. Hyysäreiden on jokseenkin turha marsittaa esim. islamin asiantuntijaprofessoreita TV-studioon kertomaan tämän ”rauhanuskonnon” ihanuudesta, varsinkin jos potentiaalinen katsoja hetkeä aiemmin on sattunut internetistä näkemään julkiset nosturihirttäjäiset Iranissa, tai raiskauksen uhrien kivityksen Sudanissa. Silloin ei monikulttuurisuuslässytys vain yksinkertaisesti toimi.

Siksipä hyysärit ovatkin kiirehtineet vaatimaan nettisesnsuuria. Ensimmäisenä asialla on tietysti ollut maan ykköspillupoliisi JSN, joka ehdottaa nettivaltuutettua ja netikettiä, jotta keskustelupalstat saataisiin siistittyä. Tämä lienee ensimmäisen vaiheen tavoite. Seuraavaksi kai pyritään ulkomaisten, riippumattomien uutissivustojen sulkemiseen ”vihapropagandan” (=maahanmuutokriittisyyden) vuoksi. Kuvioon kuuluu, että sensuurista ei puhuta sensuurina, vaan hyvinä tapoina ja netikettinä (mitä vittua sekin muka on olevinaan). ”Ikäville” sanoille siis haetaan kiertoilmauksia! JSN esittää, että keskustelupalstojen olisi oltava enemmän luonnollisen keskustelun kaltaisia, esittelyineen ja muine hölynpölyineen. Koska sivistys ja koulutus ovat perinteisesti olleet toimittajaplantuille kirosanoiksi luokiteltavia ilmauksia, ei ole mikään ihme, että JSN:ltäkin pääsee tuollaisia sammakoita. Keskustelupalstalle kirjoittelua EI voi verrata suulliseen keskusteluun. Ensinnäkin nk. non-verbaalinen viestintä, mikä on olennainen osa suullista keskustelua, jää kokonaan pois, toisekseen viestit KIRJOITETAAN, mistä seuraa, että lauseet ainakin jossain määrin ovat harkitumpia kuin spontaanissa puhetilanteessa.

JSN:lle tämä ei kuitenkaan liene tärkeää, vaan se, että kansalaiskeskustelu saadaan valvonnan ja sanktioiden piiriin! Voiko tämän alemmaksi enää vajota? Sananvapaudesta JSN:n ei ainakaan enää kannattaisi puhua – se olisi jo liian härskiä! Ainoa sananvapaus, minkä JSN tunnustaa, on päättäjien ja niitä myötäilevän valtamedian sananvapaus kansalaisiin päin, ei muuta. Suomessakin on jo tuomittu ihmisiä mielipidevankeuteen bloggaamisesta ja nettikirjoittelusta, kuin jossain räkäisessä kehitysmaassa. Siis mielipiteiden ja ajatusten julkisesta esittämisestä! Eikö tämä muka ole totalitarismia jos mikä? Tietääkseni JSN ei ole näihin tuomioihin kantaa ottanut, korkeintaan itsekseen röhkinyt tyytyväisyyttään, kuten mediakin.

Täällä haisee paska! Hajun lähde on onneksi selvinnyt: se löytyi Hesarin kulttuurisivuilta ja aiheuttaja on JSN, tuo toimittajien ja kustant ajien yhdessä perustama ja ylläpitämä itsesaastutuselin, pillupoliisi, loppuunpalaneiden ja alkoholisoituneiden toimittajaraakkien suojatyöpaikka, sananvapauden pahin uhka. En nyt sano, että tämä olisi ollut aivopieru, koska JSN:n kohdalla on aivan sama kummasta päästä töräys tulee. Tämän töräyksen mukana JSN:n housuihin ei lörähtänyt ainoastaan lusikallista, vaan peräti varpusparvi sitä itseään.

JSN nimittäin esitti 40-vuotisjuhlassaan, että nettiä pitäisi sensuroida aivan erityisen nettivaltuutetun johdolla. “Ajatteluun ei mahdu, että netin fantastisia mahdollisuuksia tärvätään herjauksiin, vihapropagandaan, pornografiaan, terrorismiin, väkivaltaan sekä lasten ja nuorten elämää tuhoaviin aineistoihin. Tämäntyyppisten sivustojen karsiminen ei mielestäni ole sensuuria”.
Kerrassaan hienoa puhetta sananvapauden vaalijalta! Sensuuri ei olekaan sensuuria!

Yritetäänpä nyt kaikesta huolimatta analysoida tätä löyhkäävää läjää: herjauksilla tarkoitettaneen sivustoja, joilla päättäjiämme käsitellään hieman ronskimmalla huumorilla. Vihapropagandaa löytyy arvatenkin monikulttuurisuutta kriittisesti käsitteleviltä sivuilta ja sitten tämä porno. Sehän se on kaiken pahan alku ja juuri! Terrorismia ja väkivaltaa käsitteleviin/ylistäviin sivuihin en ole koskaan törmännyt, varmaankin siksi että ne eivät kiinnosta minua.Olen joskus aikaisemminkin esittänyt tämän kysymyklsen, mutta esitän sen jälleen: Mihin me tarvitsemme JSN:ää? Eikö tällaisista mahorkanhajuisista neuvostoajan jätöksistä pitäisi jo päästä eroon?

Käytännössähän nettiä ei edes voi sensuroida – se on jokseenkin mahdotonta. En kuitenkaan ole hämmästynyt, ettei JSN tätä tiedä. En usko sen tietävän sitäkään, että bittiavaruus on rajaton ja sieltä varmasti löyty tilaa sellaisellekin ”kivalle”, ”kiltille” ja ”sopuisalle”, joka miellyttää JSN:nkin tätösiä.

Me emme tarvitse nettivaltuutettua, kuten emme tarvitse vähemmistövaltuutettuakaan, JSN:stä puhumattakaan. Pillupoliisit eivät kuulu nykyaikaan ja demokratiaan; ne ovat pysähtyneisyyden, mädännäisyyden ja totalitarismin kätyreitä.

Yritin osallistua Hesarin palstalla keskusteluketjuun, joka käsitteli maahanmuuttajien työkykyä – turhaan. Kommenttini hylkääminen ei minua hämmästyttänyt; hämmästyttävää olisi ollut sen julkaiseminen. Hesarin näyttää olevan varsin vaikea hyväksyä uutisointiinsa kohdistuvaa kritiikkiä m.o.t. Tämäkin PTT:n tutkimus maahanmuuttajien ”hyvästä” työkyvystä oli niin imelästi ja nuoleskelevasti uutisoitu, että sen tarkoituksesta ei voinut jäädä pienintäkään epäselvyyttä: monikulttuurisuuden ”ihanuuden” lobbaaminen. Sinänsähän tällaisessa uutisoinnissa ei ole mitään kummallista – sitähän valtamedia harrastaa jatkuvasti. Poikkeuksena tietysti rikosuutiset, joissa mahdollinen maahanmuuttajataustaisuus pyritään salaamaan viimeiseen asti.

Soisin, että media vihdoinkin lakkaisi kohtelemasta kuluttajiaan aivottomina ääliöinä, joiden niskaan voidaan kaataa ämpärikaupalla paskaa, muka hyvässä tarkoituksessa. Media, joka on valinnut agendakseen maahanmuuttokritiikittömyyden, on valmis millaisiin rimanalituksiin tahansa. Tämä ei ole ensimmäinen kerta. Tuoreessa muistissa lienee vielä uutinen, jossa väitettiin jokaisen maahanmuuttajan tuovan meille 375 000 euroa, tai ne väräjävällä tunteella kirjoitetut maahanmuuttajien selviytymistarinat ”from rags to riches”, jotka sittemmin ovat paljastuneet kansainvälisen rikollisuuden peitoksi.

Minusta tuollaiset uutiset ovat hauskoja – ne naurattavat, vaikka ehkä niiden pitäisi itkettää. On surullista, että media on valinnut linjan, joka miellyttää ainoastaan punavihreitä hyysäreitä. Olennaisena osana tähän linjaan kuuluu myös rumien sanojen välttely. Rumista sanoista rumin on tietysti neekeri. Joskus 90-luvulla kourallinen ihmisiä, hyysäreitä, ilmeisesti naisia, päätti, että tämä sana on rasistinen, siitäkin huolimatta, että se on kuulunut suomen kieleen iät ja ajat. Erääksi perusteeksi sanasta luopumiselle esitettiin, että meidän tulee ottaa huomioon maahanmuuttajien vaatimukset meitä kohtaan! Mitkä helvetin vaatimukset? Millä perusteella joku maahanmuuttaja, tai ylipäätään kukaan voi tulla vaatimaan, että luopuisin äidinkieleni jostain sanasta/sanoista? Sellaisia perusteita ei yksinkertaisesti ole. Jos joku loukkaantuu yksittäisestä sanasta, tai yhteyksistä, joissa se esiintyy, niin mitä sitten? Loukkaantukoon.Ongelma ei ole sanan lausujan, vaan loukkaantujan.

Kun neekeri-sanan lausumisen pohjalta sittemmin saatiin aikaiseksi pari oikeusjuttua ja kielitoimiston ympäripyöreitä kannanottoja, niin peli oli selvä. Yriteltiinpä neekeri-sanaa käsitellä oikein tieteellisestikin. Kuvaavaa on, että tutkimuksen tekijä puhuu n-sanasta eikä neekeri-sanasta. Vielä parempi olisi ollut ”sana, jota ei saa sanoa”, tai lyhyesti ja ytimekkäästi ”piip”. Miltä tämä kuulostaa? Sitähän minäkin. Ei ainoastaan typerältä, vaan helvetin typerältä. Aivan kuin lauma viisivuotiaita olisi vannottanut toisiaan olemaan kertomatta vanhemmille, että yhdessä on oikein antaumuksella maiskuteltu sellaisia sanoja kuten ”pillu”, ”kyrpä” , ”vittu” ja ”kulli”.

Selväähän on, että demokratiaan tällainen sanojen ja ajatusten kriminalisointi ei kuulu, kuten ei myöskään kritiikin tukahduttaminen ja toisinajttelun kieltäminen. Jos me tähän suostumme, olemme samanlaisia surkeita nautoja ja hanhia kuin nämä hyysärit ja heidän sylikoiransa.