Johannes Däner

Maahanmuutto on hauska keskustelunaihe – tähän astihan sitä ovat saaneet käydä vain asioista oikealla tavalla ajattelevat hyysärit. (Mielestäni nimitys on sopiva, koska se varsin kattavasti pitää sisällään kaiken sen, mitä heidän mielestään kuuluu ”oikeaan” maahanmuuttopolitiikkaan.) Toisenlaisia näkökantoja edustavat ovatkin sitten kaikki rasisteja tai ulkomaalaisvihamielisiä – hyysäreiden mielestä. Kuvaavaa on, etteivät nämä valaistuneet reppanat usein edes tiedä eroa näiden kahden termin välillä.

Perussuomalaisten kunnallisvaalivoitto näköjään muutti asetelmia; oikeusministerikin katsoi asiakseen ruveta sössöttämään perussuomalaisten mahdolliseta huonosta käytöksestä mamuvaltuutettuja kohtaan, siis opettamaan heitä! Onko tällainen henkilö todellakin sopiva oikeusministeriksi? Eikö lastentarha tai ala-aste olisi sopivampi työpaikka? Hyysärit ilmeisesti pelkäävät, että maahanmuuttokeskustelussa otetaan vastaisuudessa esiin negatiivisiakin puolia, kuten esim. se, että jokainen huollettava mamu vie rahaa meidän taskustamme ja vastaavasti peruspalvelut ja oman maan hädänalaiset kurjistuvat entisestään. Tähän väittämään hyysäreiden vakiovastaus on, että kantaväestön huono-osaisuus johtuu rakenteellisista epäoikeudenmukaisuuksista. Mitä helvettiä ovat rakenteelliset epäoikeudenmukaisuudet? Aivan oikein. Eivät yhtään mitään. Kysymys on vain ja ainoastaan rahasta: jos rahaa ei kiihtyvällä tahdilla jatkuvasti syydettäisi mamujen pohjattomaan kitaan, voisi moni suomalainen pieneläkeläinen, työtön ja vanhus voida paremmin.

Hyysäreiden vakiokestovale on, että mamuja tarvitaan paikkaamaan pahenevaa työvoimapulaa, vaikka joka päivä uutiset kiljuvat siitä, miten sadat jopa tuhannnet ihmiset menettävät työpaikkansa.Sitä paitsi mitä hittoa me teemme luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomalla ja taikauskoisella somalilla tai irakilaisella, joka ei osaa tehdä kuin lapsia. Jos rasisti, anteeksi maahanmuuttokriittinen, ei vieläkään usko, niin hyysäri väittää, että kansainvälisret sopimuksemme velvoittavat meitä ottamaan tänne ihmisiä kolmansista maista. Ja paskat, sanon minä. Muillakaan mailla tuollaiset sopimukset eivät ole kelvanneet edes vessapapereiksi, jos oman maan etu on ollut kyseessä. Suomenkin olisi jo aika kasvaa aikuiseksi tässä suhteessa. Myös kehitysapu voitaisiin toistaiseksi hyödyttömänä lopettaa – säästöä sekin.

Vuosikausia hyysärit ovat määkineet, että suomalaisessa katukuvassa tarvitaan väriä ja säpinää, jotta voisimme esiintyä metropolina. Ei tarvita! Kerjäläiset, bongorumpujen soittelijat ja elättimamut kannattaa passittaa lähtömaihinsa – itse asiassa heitä ei ole edes syytä päästää maahan. Toinen itkun aihe on, että suomalaiset ovat muka sisäsiittoisia. Roskaa! Ja entä sitten? Jos puoliso täytyy saada ulkomailta, niin sellainen löytyy varmasti jostain lähinaapurista tai Euroopasta. Ei niitä tarvitse eikä varsinkaan kannata tänne Lähi-Idästä tai pimeimmästä Afrikasta rahdata.

Outoa on, että Euroopasta ja pohjoismaista tänne tulevista maahanmuuttajista ei oikeastaan koskaan puhuta. Johtuisikohan se siitä, että he useimmiten ovat itse hankkineet itselleen täältä työpaikan, eivät työllistä poliisia ja oikeuslaitosta, eivät notku rautatieasemilla ja ostoskeskuksissa, eivätkä ala harjoittaa taikauskoaan kello viisi aamuyöllä! Kepu ja SDP ovat jo ehtineet vakuuttamaan, että heidän ulkomaalaispolitiikkansa ei ainakaan muutu. Hyvä tietää. Äänestän siis jatkossakin persuja.