Johannes Däner

Tänään lauantaina vietetään kansainvälistä lehdistönvapauden päivää. Sen kunniaksi HS oli päättänyt kertoa niistä maista, joissa sananvapaus on uhattuna, tai sitä ei käytännössä ole olemassakaan. Jutun tekijä Eveliina Saarinen totesi aivan oikein, että eivät ainoastaan lehtimiehet, vaan myös bloggaajat voivat joutua hankaluuksiin mielipiteidensä vuoksi.

Sananvapaus, laajasti käsitettynä, tarkoittaa ymmärtääkseni sitä, että asioista ja ilmiöistä voi ja saa olla niin montaa mieltä kuin on miestäkin (tai naista). Mielipiteidensä vuoksi ketään ei tulisi syrjiä saati tuomita! HS kertoi liikuttavan tarinan egyptiläisestä Karim Amerista, jolle blogikirjoittelu oli tuonut neljän vuoden vankeustuomion. Ei ole näköjään sananvapautta Egyptissä eikä juuri muissakaan arabimaissa, oli HS:n ryppyotsainen toteamus.

Onneksi Suomessa sentään vallitsee täydellinen sananvapaus, on vallinnut jo viimeiset 10-15 vuotta, kuten jutussa JSN:n Pekka Hyvärisen sanoin vakuutetaan. Täydellinen sananvapaus jo 10-15 vuotta! Tämä kohta minun täytyi lukea useamman kerran läpi – niin mehevältä valheelta se maistui. Sillä jos oikein muistan, joutui bloggaaja Mikko Ellilä oikeuteen vastaamaan ”rasistisesta” kirjoittelustaan ja sai siitä myös tuomion! Muistaakseni myös Suomem Sisun sivut suljettiin muutaman vuoden takaisen Muhammed-pilakuvajupakan seurauksena. Puhumattakaan Ritva Santavuoren Obama-lausunnoista, joihin herra Hyvärinen itse puuttui. Tietääkseni tälläkin hetkellä jotkut blogit ovat pillupoliisien suurennuslasien alla.

Suomalainen sananvapaus on vapautta myötäillä virallista totuutta – siinä se ei juuri egyptiläisestä poikkea. Tuomio tulee, että napsahtaa, jos sitä arvostelee. Tämän hetken virallinen totuus on, että maahanmuutto kolmansista maista ja siitä aiheutuvat ongelmat ovat hyvä asia – kaikki muu on rasismia!

Miten te sananvapuden vaalijat saatte yönne nukuttua? Eikö teitä koskaan hävetä? Opettelisitte edes valehteleman uskottavasti