…on 376,60 euroa. Kun vähennetään omavastuu 70 juroa, saan takaisin noin 300, mikä on edelleen noin kahden vuoden hoitovakuutusmaksut.

En meinannut saada unta tiistai-iltana, sillä ärsytti niin paljon se toinen rata ja vielä eilen illallakin se häiritsi Kurt Wallanderin seikkailujen lukemista. En ole tottunut siihen, että pidän jostain asiasta, jossa en ole erityisen hyvä; agilityn kanssa on vähän näin ja sitä on niin vaikea niellä. No, anyway, Valmasta on pakko saada kauko-ohjattava, sillä kukaan ei pysty juoksemaan sitä vauhtia sen kanssa. Mieleeni radalta jäi myös Pirjo, joka seisoi radan laidalla ja sanoi itsekseen kun pyyhälsimme ohi keinulle, että “pientä hienosäätöä”. Oli oikein osuvaa sen pelleilyn jälkeen. Itse asiassa kun tulin radalta, sanoin jollekin ohimennen, että “osta, saat satasella”. Ei huolinut. Ja Valmalle sanoin “haista paska” kun “päästiin” maaliin. Oma vika kun ei osaa kouluttaa tai ohjata, ei Valman vika. Kukapa uskoisi, että Valma pelkäsi pienenä kaikkia agilityesteitä. Lauantaina uusi taktiikka eli väsyttäminen ennen radalle lähtöä. Lopputuloksen voi lukea täältä.

Viivi sai taas seuraa koirien taivaaseen, sillä Svea -bulldoggin sydän petti keskiviikkona. Jos kuoleman jälkeen on elämää, en halua kuoltuani nähdä yhtään ihmistä. Haluan nähdä Viivin ja käydä sen jälkeen nuhtelulla kun se on laittanut taivaan sekaisin.

Tein kokeen, ei tule toistumaan. Valma oli koko työpäivän kotona ennen kisoihin menoa. Ensimmäisellä radalla oli hyppy, pituus, hyppy, hyppy ja putki suorana jonona. Sanoin Valmalle “hyppy” ja sen jälkeen ei tarvinnut sanoa mitään, sillä se lähti kuin tykinkuula. Jotenkuten siitä radasta selvittiin. Toisella radalla Valma ilmeisesti luuli tietävänsä, että kyseessä on sama juttu, sillä homma alkoi parilla hypyllä ja pituudella. Sanoin Valmalla “paikka”, sitten kuulema “perkele, hyppy”. Eli Valma karkasi, hyppeli hypyt, meni putkeen ja alkoi osoittamaan mieltään kun aloin huutamaan sitä takaisin. Ihan meni pelleilyksi koko homma. Kotona ennen ruuan antoa makuutin sitä paikallaan 10 minuuttia ja olin muutenkin kuin koko koiraa ei olisi. Ihan hävettää lähteä launtaina sinne pm-joukkuekisaan.

Ostin eilen Jasser Arafat -huivin, koska missasin edellisen kerran 1980-luvulla, sillä en ollut tiedostava nuori en sitten en niin yhtään. Sitten hoksasin töissä, että siihen oli ripustettu joitain ylimääräisiä palmikoita. Katselin niitä karsaasti ja Kaisa totesi, että se ei ole sen takia oikea palestiinalaishuivi vaan wanna be huivi. Pitää katkoa ne palmikot siitä hittoon niin säilyy katu-uskottavuus. Missä helvetissä minä pidän palestiinalaishuivia, rauhanmarsseissa… never.

Eilen oltiin maastossa tutkimassa lähteiden luonnontilaa. Onneksi eivät olleet luonnontilaisia, sillä sitä ne olivat vielä vähemmän kun Valma oli mellastananut niissä. Koko koira oli ihan mutainen ja Valma oli muutenkin poikkeuksellisen riehakas ollakseen Valma. Ehkä se oli tuplaonnellinen siitä, että pääsi maastoon mukaan ja Kaisakin oli vielä mukana. Kun päästiin takaisin autolle, tehtiin kasvilajiluetteloa. Oli Fontinalis antipyretica, sitten se yksi sammal ja se toinen lehväsammal, mikä lie, olipa sillä pitkät lehdet, mutta undulataksi liian lyhyet. Ja se yksi kasvi, minkä nimeä ei muisteta, mutta ällällä se alkoi. Ja se yksi outo kasvi lähdealtaassa, joka jäi tunnistamattomaksi. Tosi tieteellistä. Eliölajeja mallia sp. sp. subsp. sp. var sp. Mutta tuli taas hienoja kuvia mutakylpy-Valmasta.

Ostin 60 litraa multaa, arvelin että riittää parvekkeelle. Ei riitä. Vielä on laittamatta japaninhumala, köynnöskrassit, herneet, paprikat, tomaatit, kelloköynnökset, osa Cannoista ja Eremurukset. Ja se yksi amppelikasvi. En luultavasti edes muistanut kaikkea, mutta multiin ovat päässeet tähän mennessä alppikärhö “Pink Flamingo”, aasialaiset hölöpölö hybridililjat “Nelly’s Pride” ja Canna “Lucifer”. Maissit pelkäävät kylmää olohuoneessa tv-tason päällä. Lisäksi on lilan hibiskuksen siementä, Brugmansiaa, Daturaa ja ties mitä. Eilen jaoin töissä maissin taimia, sillä julkkisystäväni Leena Hokka laittoi omatuotantomaissinsiemeniä, joiden itävyydestä ei ole kuulema takuuta. Kaikki itivät ja niitä oli noin 50 kpl. Pääsivät hyviin koteihin.

Tänään mennään epävirallisiin agikisoihin, samoin lauantaina. Mikä NOME, mikä MEJÄ… mitkä noutajalajit… Valma on nyt vähän aikaa peruspuudeli, sitten taas ryhdistäydytään. Päätin muuten hankkia paidan, jossa lukee “Ei se osaa renneissäkään, eikä kotona…”. Jos ei lähde agility kulkemaan, hanki paidan, jossa lukee “Myydään halvalla tosi hyvä novascotiannoutaja”.

Valma lähtee elokuun alussa Kuopioon kolmeen kv-näyttelyyn. Perustelut moiselle päätökselle ovat lyhyet ja yksinkertaiset kuten koira ja omistajansakin:

• Perjantai 1.8. - ulkomaalainen tuomari
• Lauantai 2.8. - ulkomaalainen tuomari
• Sunnuntai 3.8. - ulkomaalainen tuomari

Siellähän sitten seisovat sormi suussa ja ihmettelevät meidän Valmaa, joka on sekä hassun näköinen että luultavasti karvaton. Jos hyvin käy, sillä voi vielä olla juoksut kaiken muun lisäksi. Ja voisivatko kaikki muut valioluokkalaiset (nartut, siis koirat) jäädä kotiin kiitos ko. viikonloppuna, olisi käyttöä sille CACIBille. Älkääkä sitten nyrpistelkö nenäänne jos istun jossain teltassa tai raviradan baarissa kaljatölkki kädessä, raavin takapuoltani ja nauran selälläni jollekin tyhmälle jutulle. Eikö tuo lie jo yleisesti tiedossa etten ole rodulle erityisen hyvää mainosta.

t. käntty

Tultu Tammisaaresta. Ihan kuin olisi käynyt ulkomailla. Mustikat kukkivat ja kaikki puhuivat ruotsia. Päivä meni vahtiessa Valmaa, joka oli taas tunkemassa päätään joka kiven alle ja kallionkoloon. Valma kääpäili ihan mukavasti ja tuli taas uusia mainioita digikuvaotoksia Valman puuhailuista. Valma pääsi tänään kiinni kääpään, joka oli 2,5 metrin korkeudella, mutta voimat alkoivat olla jo lopussa sillä hetkellä, joten homma jäi kesken. Eikä se puihin kiipeäminen muutenkaan ole kovin järkevää, sillä käävät kasvavat yleensä lahoissa koivuissa, jotka sitten aina silloin tällöin rämähtävät palasiksi Valman painosta. Mutta on se kaunista katsella kun koira kiipeää puuhun. t. ylpeä omistaja.

Odottelen työkaveria metsästä, tuo minulle GPS:n ja digikameran. Soitti äsken ja sanoi kaahaavansa paikalle. Toppuuttelin sanomalla, että elä itseäsi tapa, minä en ehdi tekemään sinun töitäsi jos heität henkesi. Käytännöllistä suhtautumista ja inhorealismia.

Olen haaveillut Valman pennuista. Pentuja syntyy paljon, ne ovat terveitä ja toinen toistaan kauniimpia. Synnytys on helppo. Yhden kauniin uroksen ja nartun laitan sijoitukseen, loput menevät täydellisiin koteihin, joissa harrastetaan noutajalajeja, agilitya, tokoa, VEPEä, MEJÄä ja PK-lajeja. Valman pennut menestyvät näyttelyissä, kaikilla on A:n lonkat ja luonteeltaan ne ovat rauhallisia, piippaamattomia ja työskentelyhaluisia. Yhdessä sijoitusnartun jälkeläisten kanssa niitämme mainetta ja kunniaa kasvattajaluokassa tulevaisuudessa.

En halua tietää todellisuutta, haluan pitää nämä kuvitelmani. Paras kasvattaja kun kuitenkin on edelleen se, jolta ei ole lähtenyt yhtään pentuetta. Eli minä ja muutama muu. Ja kun seuraavassa Koiramme -lehdessä ilmestyy se juttu ensimmäisestä bulldoggista, jolla on TK1, muistakaa, että minä olin mukana auttamassa sen tähän maailmaan. Minä sen hieroin henkiin kun se leikattiin emonsa mahasta ulos Outokummussa. Minä. Minä, minä, minä. Tässä suurin saavutukseni kasvatuksen saralla.

Och jag väntar på Kaijsa…

Valma todettu terveeksi ja myös silmät todettiin normaaleiksi, tosin vasemman silmän päällä oli kuulema joitain vaarattomia kolesterolikeräytymiä. Eli sitten aletaan tekemään rahhoo eli tienoomaan…

Huomenna mennään eläinlääkäriin otattamaan maksa- ja munuaiskokeet ja sitten lähdetään maastoon. Eläinlääkäriaika on ns. pullapitkoaika, sillä sain sen siten, että lupasin viedä henkilökunnalle pullapitkon kahvitunnille. Eli päästään ylimääräisenä. Samalla peilataan silmät ja katsotaan, onko Valmasta oikeasti jatkamaan sukua vai ei. Jalosukuiset sulhasehdokkaat voivat ilmoittautua sähköpostiini. Koirat ja miehet.

t. mitäs me valiot

Olin pentunäyttelyssä töissä, nyt odottelen, että pääsen Hollolan Hirveen syömään. Tulomatkalla pelastin kyyn, sillä se oli jämähtänyt hiekkatielle, ilmeisesti lämmittelemään niin kuin kaikki kyyt tällä hetkellä tuntuvat tekevän. Sain väistettyä sen tekemällä käsittämättömän koukkausliikkeen, hyppäsin ulos autosta ja estin seuraavaa autoa ajamasta sen päälle. Mielestäni olen nyt sujut Vipera berusten kanssa, sillä tulevalla viikolla on pakko päästä maastoon Valman kanssa. Valman tassu on vielä turvoksissa ja siksi Valma jäi täksi päiväksi kotiin köllimään, eikä pääse edes illalla agilityhallille, vaikka itse sinne menenkin.

Pia neuvoi, että minun pitää ostaa vasikankantokassi, minkä aion tehdäkin. Kun kesällä lähdetään Pohjois-Suomeen suolle ja autolle on kilometrejä, en jaksa uskoa, että Valma välttämättä selviää matkasta jos kyy taas nappaa. Etenkin kun tiedossa on, että kesäksi kyyt hakeutuvat suolle viileään. Lisäksi pitäisi käydä yhdessä maastokohteessa, jossa viime kesänä muut bongasivat kaikki mahdolliset matelijat, liskot ja sammakkoeläimet. Sinne menen ilman Valmaa talvikumpisaappaat jalassa.

Valman temqesig -karenssi päättyy 28.5. ja siksipä menenkin seuraavaksi katsomaan, mihin agilitykisoihin ampaistaan ensimmäisenä tekemään ne pakolliset aloitushyllyt. Ai niin, sain eilen Kay Scarpetan ensimmäiset seikkailut loppuun, mistä syystä uni ei meinannut tulla millään. Sen sijaan vetäisin tuhdit parin tunnin iltapäiväunet. Tänään taidan aloittaa Guido Barnettin tylsät seikkailut Venetsiassa, nukuttaa lähes yhtä hyvin.

Tänään on opittu pari afrikkalaista sananlaskua, jotka todennäköisesti ovat kulkeneet sukupolvelta toiselle jo vuosisatojen ajan, sananlaskuja lienee kerrottu savimajojen ulkopuolella iltanuotiolla jo ennen kuin ensimmäinenkään valkoinen mies on astunut mantereelle. Jos kaksi ihmistä kuuluu yhteen, he ovat kuin kännykkä ja SIM-kortti, toinen ei tule toimeen ilman toista. Kysyin Heidiltä, kumpi haluaa olla ja vastasi, että SIM-kortti, koska se on se pienempi. Sitten Ansu puuttui puheeseen ja sanoi, että he ovat Heidin kanssa enemmän kuin kännykkä ja SIM-kortti, eli he ovat kuin purukumi. Kyllä tästä häät tulee, tosin minä haluaisin kirkkohäät ja sulloisin päälleni sellaisen vaaleanpunaisen höttömekon, jollainen jokaisella kunnon kaasolla kuuluu olla; sitten voisin piereskellä se päällä ja aiheuttaa pahennusta. Illan päätteeksi sammuisin nurmikolle kolttu päällä ja kuorsaisin kovaäänisesti. Tässä tämän päivän tyhmät jutut, lähden ajelemaan kohti Lahtea.