Salakaato ja italialainen

Kotiuduttu Rovaniemeltä, missä sää oli kylmä, mutta aurinkoinen. Hieno maastopäivä. Eilen menin siis Rovaniemelle lentämällä. Raahauduin kasseineni koneeseen ja aloin tenttaamaan lentoemäntää, että minkä kokoinen sen koirankuljetuslaukun nyt tulee olla. Eihän se oikein tiennyt ja kuinka ollakaan, edessäni istuva nainen oli menossa hakemaan Rovaniemeltä pentua ja sain laukun mitat häneltä. And then it suddenly hit me - olen maksanut lentoliput itselleni, mutta en Vuokolle; eikä lentolippuja voi perua. Perse. Eli heti soittamaan Finnairille kun pääsen koneesta. Niillä on aivan järjetön systeemi. Ensin pitää varata koiralle paikka ja sitten jäädään odottamaan, pääseekö koneeseen, sillä koirapaikkoja on vain kaksi ja jos joku allerginen ilmoittautuu lennolle, ei sinne koirat pääse. No, asia saatiin kuitenkin hoidettua.

Sitten pihalle romujen kanssa, eikä taksia missään. Takaisin sisälle, missä saan tilattua itselleni taksin. Takaisin pihalle, missä hoksaan taksikyltin kohdalla seisovan tumman parikymppisen mimmin. Pieni kertolasku ja tulen siihen tulokseen, että kyseessä on ulkolainen, joka odottaa tolpalla taksia hamaan maailman tappiin, ellen puutu asiaan. Niinpä menen kysymään ja niinhän se onkin, että mimmi odottaa taksia. Sanon, että pääset samalla pirssillä. Sitten alan juttelemaan ja noin minuutissa saan selville, että se on tullut Italiasta puoleksi vuodeksi Rovaniemen yliopistoon vaihtoon. Kun kysyn, miksi ihmeessä Rovaniemelle, en saa järkevää syytä. Ulkona on +8 astetta lämmintä ja sitä kylmää, ja kaiken hyvän lisäksi sillä mimmillä on villakangastakki päällä.

Puoli vuotta tästä eteen päin tarkoittaa sitä, että se on Rovaniemellä helmikuun loppuun asti. Komennan heti hakemaan kaulaliinan sekä talveksi hankkimaan polvipituisen untuvatoppiksen. Todellisuudessa tekisi mieli sanoa, että hulluko olet, mene sukkelaan takaisin sinne Italiaan kun voit, ei tämä ole ihmisten paikka talvella elää. No, kuitenkin mennään sitten taksiin ja minä aloitan kuskin kanssa maratoonipälätyksen heti etupenkillä. Eli jos sille vaihtarille on joku sanonut, että suomalaiset ovat ujoja ja sisäänpäin kääntyneitä, se järkyttyi pahemman kerran. No, saatiin se kuitenkin hoidettua sinne, minne piti.

Tänään oltiin maastossa ja kun lähdettiin pois, käytiin vielä ajelemassa toisella alueella. Yhtäkkiä keskellä tietä oli sorkka. Peruutus ja ulos autosta. Sorkan todettiin kuuluneen poron vasalle ja sitten alettiin miettimään, mikä elukka sen on siihen jättänyt. Ainoat johtolangat olivat sorkka ja verinen kivi tien laidalla. Ja sitten, päässäni kolahti, eli että siinähän on oiva kaato Vuokolle ja pyysin geologin kivivasaraa lainaan ja niin sain siisittyä sorkan. Sorkka pussiin ja kassiin ja sitten takaisin ongelman pariin. Sitten hoksasin yhtäkkiä, että tuossa puussapa taitaa olla ampiaispesä ja menin katsomaan. Ei ollut vaan sen poronvasan sisäelimet kahden metrin korkeudella oksassa kiinni. Eli salakaato. Onpahan sekin nyt tullut todistettua. Pitäisi varmaan laittaa paikkakunnan nimismiehelle postia, sillä muuten jo merkattu vasa lasketaan susien synniksi.

Noin muuten onnistuin pakkaamaan puolessa tunnissa lähes loistavasti. Tosin kun otin lenkkarit mukaan, toinen jäi Lahteen, toinen oli mukana Rovaniemellä ja jouduin hiippailemaan kohtuullisen kummallisessa asussa lentokoneeseen. Ja ensimmäistä kertaa muistin lentokentällä, mihin jätin auton; P3, kerros 3, ulkokehä. Melkein täydellinen reissu. Huomenna Espooseen.