Imelda rokkaa ja kipa kerää kalloja

Ostin kengät. Australiasta. Outdoor UGGs. Maksoivat 169 euroa, mutta mitäs tuosta, ovat jo matkalla tänne. Äsken apteekissa edelläni ollut asiakas meni ihan sekaisin kun kassa kysyi, pankille vai visalle. Kun tulee niin harvoin kuulema käytettyä sitä “toista puolta”. Olisin voinut potkaista nilkkaan ja kertoa, mitä kaikkea ihanaa sillä “toisella puolella” saa ostettua netistä ja miten paljon itse käytän sitä “toista puolta”. Ja miten se käy maksuvälineenä jopa Gambiassa. Ja kuinka Tukholman Älvsjön automaatti osasi palvella visaani suomeksi. Maailmassa on paljon asioita, joista visaa käyttämättömät ihmiset jäävät paitsi. Ja jos on liikaa rahaa, tiedätte, minne sitä voi lähettää, etenkin kun Valma on näköjään mennyt umpeen - se minun suuri rahantekokoneeni. No, pääasia kuitenkin on, että talveksi on ostettu hattu, rukkaset ja kengät. Enää ei puutu kuin polvipituinen untuvatoppis. Sitä lähdetään varmaan etsimään “Kallokipan” kanssa (työkaveri, joka keräilee elukoitten kalloja ja niiden jämiä). Minä keräilen lintujen raatoja. Kofeiini-Kaisa muuten oli väärässä väittäessään, että tiellä lojuvat hyväkuntoiset varikset ja lokit eivät ole katoava luonnonvara. Olisi pitänyt pitää päänsä ja korjata ne Raippaluodosta mukaan.