Olen normaali

Olen normaali ja hyvätapainen, sen opin tänään.

Olin lähdössä töihin kun näin pihalla naapurin H. Jutusteltiin siinä niitä näitä ja H mietti pyykinkuivaushuonetta ja sitä, liekö tuo ollut yön päällä. Sanoin, että minun mattoni ovat siellä ja luultavasti se on sen takia ollut päällä koko yön. Sitten sanoin, että oli siellä muuten kaksi peittoakin, kenen lie.

Sillä siunaamalla ikkunasta ilmestyi näkyviin naapuri K2:n naama, joka huusi, että hän ei voi kuivattaa pyykkejään kuivaushuoneessa, koska minun haisevat mattoni ovat siellä. Käski vielä heti hakea ne pois ennen kuin menen minnekään. H käänsi selkänsä ja mutisi jotain “nuo ovat tuollaisia”. En ehtinyt sanoa mitään kun K2:n puoliso huusi vaimonsa selän takaa, että “että vie vittuun ne paskamattosi sieltä”. Olin niin äimistynyt, että menin töihin ja soitin taloyhtiön entiselle pj:lle ja ilmoitin tulevani illalla kylään.

Kävin sitten iltasella tilittämässä K1:llä ja kuulin yhtä jos toista taloyhtiön muinaisista tapahtumista. Tämä on helmi: K1:n yläpuolella asuu “lapsiperhe”, jolla oli viime viikolla ollut toisen lapsen syntymäpäivät. Synttärit päättyivät siihen, että penskat pelasivat jalkapalloa rappukäytävässä, jolloin K1 avasi oven ja huusi, että nyt loppuu se, menkää ulos pelaamaan. Naapuri huusi K1:lle, että mene vanhainkotiin jos et kestä lapsia. K1 huusi takaisin, että mene sinä ilotaloon, sinne sinä kuulut.

Eli itse asiassa meidän rappu ja päätään patteriin kolhiva naapuri ovat aika kevyttä kauraa näihin muihin verrattuna. Ja minä todellakin tunnen itseni normaaliksi ja hyvätapaiseksi ihmiseksi. Nyt ja aina. Ja jos joku miettii mattojen kuivumisaikaa pyykkituvassa niin kerrottakoon, että paukutan esim. kolmen metrin mattoon yli seitsemän kiloa matonkudetta. Niitä ei kesä kuivaa.

J on tänään puhunut kaksi älytöntä puhelua. Ensimmäinen oli se, kun se oli valittanut Suomen Postin huonosta postinkäännöstä muuttoilmoituksen jälkeen; Posti oli lähettänyt reklaamation takia J:lle 10 postimerkkiä. Toinen oli itse asiassa minun soittamani, joka alkoi kysymyksellä “mistä siitakesieni on aluperin kotoisin”. Ilmoitin, että Japanista, johon J ilmoitti muille, että “tiesi se”.

Hyvä ellen täydellinen.