Afrikkalaisimuri Pudiksella
Uskomaton viikko. Majapaikkaani piti tulla yksi perhe torstaina. Ensin tänne pelmahtivat Ilmailulaitoksen ukot maanantaina. Tiistai-iltana kirjoittelin illalla töitä ja alkoi kuulua puhetta. Arvelin, että siivooja tai joku, sitten alkoi kuulua englantia. Sen jälkeen rämähtää päälle reggae; yksi + yksi = afrikkalaisia. Menin katsomaan ja siellähän niitä oli poikia kolme kappaletta Keniasta kera valmentajamanagerin ja vaimon. No, niitten kanssa hölistessä meni sitten tiistai ja keskiviikkoilta. Ja Kenian dopingiin eli maissipuuroon on tutustuttu myös, hyvää.
Keskiviikkona oltiin Valman kanssa päivä vesillä ja Valman venekäyttäytymisessä on todellakin parantamisen varaa. Ihan sama mitä sille sanoo niin se tulkitsee kaiken kehoituksena mennä uimaan. Kun sanon “kyytiin”, Valma hyppää kyllä kyytiin, mutta jatkaa saman tien matkaa pysähtymättä ja loikkaa veteen. Jos sanon “alas” kun Valma roikkuu laidalla ja tuijottaa pyytäen uintilupaa, taas molskahtaa veneen vauhdista riippumatta. Kerran aloin ottamaan valokuvaa ja siirsin kumisaapasjalkani veneen laidalle; Valman mielestä olin ilmeisesti menossa uimaan ja jos minä niin kyllä hänkin.
Torstaina tapahtui pahin mahdollinen, eli jäin maastossa kahden suljetun portin väliin ja soitin noin 15 puhelua ennen kuin poromies tuli ja laski pois. Olen aina pohdiskellut mahdollisuutta jäädä nalkkiin jonnekin puomitetulle alueelle ja nyt se sitten tapahtui. Kun pääsin sieltä pois, kävelin ensin Alkoon ostamaan punkkupullon ja sitten kävin testaamassa karvaranneravintola “Pudis Pizza & Kebapin”, joka osoittautui erinomaiseksi valinnaksi. Kenian pojat menivät kilpailemaan torstai-iltana ja sanoin kun olivat lähdössä, että takaisin ei ole asiaa jos ei tule voittoa. Sain I palkinnon eli pokaalin, vaikka en ole juossut metriäkään. Noin muuten kun kuuntelin juttuja niiden kurinalaisesta elämästä ja treenaamisesta, totesin, että meikäläisen duunithan on helppoja tuohon hommaan nähden. Näin jo mielessäni jonkun niistä juoksemassa agilityn SM-kisoissa Valman kanssa. Miettikää, kenialainen pikajuoksija agilityssä, ei sille pärjäisi edes Valma juoksuvauhdissa.
Torstaina tuli taas lisää porukkaa tänne niin rauhalliseksi osoittautuneeseen majapaikkaan, nimittäin beach volley pelaajia venäläisvahvistuksen kanssa. Tuli sieltä sitten lopulta se perhekin. No, siinä minä istun sitten sohvalla urheiluhullujen keskellä ja katson jalkapalloa, vaikka en omista edes televisiota. Onneksi Willy the Kenian runner of 800 and 1 500 meters lähti kanssani paikalliseen baariin, jossa olikin oikein mukavaa. Ja mukavaa että ei ollut muslimi, joi ihan oluttakin. Tuli tehtyä treffitkin tälle päivälle suomalaisen kanssa, mutta eipä tuota vanha ihminen aina jaksa kylillä juosta. Pitää nukkua ensi yö hyvin ja ajaa huomenna kotiin, jotta voi taas pestä pyykkiä ja sännätä toiselle puolelle Suomea ensi viikolla.
Mielenkiintoinen viikko, mitähän ensi viikolla tapahtuu, luultavasti ei mitään sillä mennään porukalla. Tiina antoi minulle muuten lisänimen afrikkalaisimuri.