Vertailua

Kun kahdeksankymmentäluvun lopulla ja yhdeksänkymmentäluvun alussa mentiin metsään, tehtiin seuraavasti; aamulla noustiin hyvissä ajoin ja tehtiin eväät. Evääksi keitettiin kahvia tai teetä, tehtiin voileivät ja lisäksi matkaan otettiin jugurttia ja banaania. Maastotyövehkeitä mukaan otettiin karttalaukku, kamera, kompassi ja muistiinpanovehkeet. Maastoon mentiin max 100 kilometrin etäisyydelle. Yöksi kotiin, ilta vapaa.

Entäs nyt. Valmistautuminen alkaa monta päivää ennen maastokeikkaa. Pitää varata majoitus, miettiä mitä reittiä ajaa sinne jonnekin - missä on vähiten poroja, valokuvapönttöjä, karavaanareita jne. Töistä pitää ottaa mukaan karttalaukku, kompassi, GPS, digikamera, kannettava tietokone, kalenteri, kännykkä tai kaksi, digikameran lataus- ja purkuvehkeet, GPS:n lataustelakka, kännykän latausjohto, kaksi kassillista kirjallisuutta, maastovihkoja mielellään kaikki, sillä niistä jossain on sen yhden työn muistiinpanot, joka pitää saada samalla keikalla valmiiksi. Lisäksi kaikki kartat niin paperina kuin sähköisenäkin. Töistä autoon pääsee kahdella kantomatkalla.

Kotoa mukaan otetaan viikon vermeet. Edellinen ilta pestään pyykkiä ja sitä ripustellaan puolen yön aikoihin kuivumaan sinne minne sattuu mahtumaan eli pitkin kämppää. Aamulla valtaosa unohdetaan ottaa mukaan. Kotoa otetaan mukaan lisäksi shampoo, suihkushampoo, kasvonpesuvaahto/kuorintavoide/kasvonpesuvoide, kahta erilaista kosteusvoidetta, dödö, nivellääkkeet, kortisonitabletit, korvatulpat, Valman kalaöljykapselit, Valman huomioliivi, Valman jälkivaljaat ja jälkiliina, jäljentekotarvikkeet, pussilakana, tyynyliina ja lakana, vesipulloja täysiä ja tyhjiä, Valman häkki, damit, pilli, palloja, vaelluskengät, lenkkarit, huopakumisaappaat, Valman hihnoja kylliksi, Valman ruuat, itselle reppu, kompassi, huiveja päähän laitettavaksi, Valman paperit jos satutaan vahingossa pääsemään kokeeseen samalla reissulla. Lisäksi kyllin paljon vaihtosukkia ja alushousuja.

Sitten tämä kaikki mätetään autoon, kusetetaan ja paskatetaan koira ja käsketään kyytiin. Sitten ratin taakse ja heti takaisin hakemaan cd-levyjä, ei jaksa kuunnella yhtä levyä kahdeksaa tuntia. Ennen lähtöä varmistetaan, että koira on kyydissä, katsotaan taustapeiliin ja huudetaan, “onko Valma Pönkinen kyydissä”. Jos taustapeilistä näkyy punaisia karvoja, voidaan lähteä. Ensimmäiset 200 kilometriä menee mukavasti, sitten alkaa ajaminen/vanhat levyt tympäistä ja pitää pysähtyä kahville. Toisella kahvilla kusetetaan koira ja kolmannella ostetaan uusi cd-levy, jonka tahdissa jammaillaan loppumatka. Loppumatkasta ollaan tyytyväisiä, että valittiin se vähäporoinen reitti.

Aamulla noustaan kun on pakko. Eihän sitä nyt helvetti koiraa voi säikyttää ja nousta ennen toista torkkuhälytystä - rutiinit ne on koirallakin. Raahaudutaan autoon ja tarkastetaan, että GPS, kamera, kompassi, kartat ja koira on mukana. Sekä kännykkä ja lompakko. Ajetaan lähimmälle huoltoasemalle ja muistetaan ilahtuneena, että hanskalokerossa on lounasseteleitä. Syödään ja sitten metsään. Metsässä kävellään, otetaan valokuvia, tehdään lajilistoja, vastataan puhelimeen, soitetaan puheluita, lähetetään ja luetaan sähköposteja. Välillä huudetaan Valmalle, jonka pää tuppaa jäämään jokaisen kuvan alalaitaan. Puolilta päivin tulee nälkä, jolloin muistetaan taas, että hanskalokerossa on pari suklaapatukkaa. Pullot täytetään läheisestä lähteestä. Metsästä lähtiessä takastetaan, että koira on kyydissä huutamalla Pönkistä. Jos ei toimi, huudetaan “pupuja ja lintuja”. Varmasti nousee koiran pää jos on kyydissä. Sitten voidaan taas lähteä. Likaantunein housuin mennään taas lounassetelillä syömään seisovasta pöydästä, mutta sille toiselle huoltoasemalle.

Majoituksessa digikameran purku ja lataus, GPS paiskataan myös latauslaitteeseen. Sähköpostin tarkastus, viestien kuuntelu. Sitten nimeämään purettuja digikuvia, saunaan, sitten suunnittelemaan seuraavan päivän töitä. Koiralle annetaan ruokaa ja muistellaan mikä on kortisonin varoaika, sillä koira on yltä päältä syöty ja kokeeseenkin pitäisi mennä. Myös Outi Pakkasen tylsääkin tylsempi dekkari pitäisi lukea loppuun. Mietitään, missä iässä voi siirtyä ulkotöistä siisteihin sisätöihin. Päähänkin koskee ja polvet paukkuvat.

Oliko muuten niin, että minun piti tehdä täällä illalla vielä jälkiäkin. Kuka ne haistelee, ei Valma ainakaan, ihan makaa tuolla häkissään kanttuvei koko otus. Joo, nyt turhat löpinät sikseen ja takaisin töihin. Tämä on sitä pipologin kesäelämää, ja kuvitelkaa - piti käydä ihan pääsykokeissa tätä varten yliopistolla.