Paska rakki
Eilen käytiin taas esiintymässä seuran agility cup -kisoissa. Yksi hyppy ja lähimäpään putkeen kahden hypyn ohi, vaikka oli makupaloja mukana. Tuntui siltä, että rataan oli ollut tutustumassa Valma, en minä, sillä se veti 5 estettä 90 asteen kulma mukaan lukien aivan oikein. Laitoin Katja -opelle viestin illalla, että jäädään tauolle kun näyttää vähän siltä, että johtotehtävät ovat pysyvästi siirtyneet minulta Valmalle. Toisen radan jätin suosiolla väliin ja lähdettiin kotiin syömään ryynimakkaraa.
Rappukäytävä haisee vanhalle kapakalle, sillä herra vuokralainen vetää kavereineen röökiä sisällä viinanjuonnin lomassa (viina on syntiä ja televisio paholaisen keksintö). Sanoinkin naapureille, että on todennäköistä, että se polttaa koko asunnon. Tosin mitäpä väliä tuolla on, sillä ei meidän kivitalo kovin pahasti voi palaa. Joku päivä tässä joku sen kavereista alkoi tavaamaan käytävässä, että “eikös tuo ole novaksotian…” Sanoin, että juu, on se novascotiannoutaja. Mukavia koiria, totesi äijä ja minä nyökyttelin. Ikkunoitakaan ei voi pestä, sillä talon kattoa maalataan ja vastapäisessä talossa hiotaan seiniä. Ja jos pesen ne ikkunat, katu avataan takuuvarmasti taas viikon sisällä ja se sama pikimusta mies NCC:n haalareissa tulee nojailemaan työkoneisiin muutaman viikon ajaksi; en ole ikinä nähnyt sen tekevän yhtään mitään. Suntiolle tarjosin kaljaa viime perjantaina takapihalla. Ei ottanut. Minä taas arvelin, että antaa nyt väen ihmetellä kun taloyhtiön puheenjohtaja istuu autonsa takakontissa oluttölkki kädessä. Onneksi hoitavat taloyhtiön asioita niin kuin ennenkin. Minulla on vain se nuija.
Noin muuten ottaa päähän suunnattomasti nämä narttukoirat. Kuukausi menee valmistautumsiessa juoksuun, kolme viikkoa perse vuotaa ja kuukausi menee taas siitä toipumiseen. Valma alkaa olla taas jo sen verran hormonihumalassa, että yritti eilen käydä isottelemaan itseään pienemmille koirille. Tuisku -huskyn perässä kytättiin jokaikinen kusi ja käytiin ruikkimassa päälle huolellisesti ja hartaasti. Ensimmäisen lorotuksen jälkeen Valma kuopi maata vielä päälle tosi pontevasti. No, sitten alkaa juoksut, jolloin ei voi tehdä mitään ja ottipäiviin asti Valma näyttää siltä, että se lakkaa hengittämästä millä hetkellä hyvänsä. Ottipäivinä elämä on helvettiä ja sitten siitä jatketaan taas kuukausi normaalitilaan. Eli kolme kuukautta kertaa kaksi kertaa vuodessa tarkoittaa sitä, että Valma on jollain tavalla ihan pihalla puolet vuodesta. Harrasta tässä nyt sitten jotain. Nyt laskin, että Valman juoksun pitäisi alkaa 12.7. Ei varmaan ala vaan taatusti niin, että siitä on mahdollisimman paljon haittaa.
Päivän paras. Olen kysellyt J:ltä, mitä ostaa S:n tyttärelle rippilahjaksi. Tänään sillä vihdoin lamppu syttyi, soitti minulle ja ilmoitti, että eikö olisi hyvä idea, että rippilahjaksi hankittaisiin lapsukaiselle rokotus papilloomavirusta vastaan. Ilmoitin, että olen syömässä, mutta pidin ajatusta erittäin hyvänä. Lapsen äiti ei kun sille soitin, joten tyydyin kysymään, tykkääkö hankala teini enemmän kullasta vai hopesta. Hopesta kuulema; fiksu likka.
Loppuun päivän opetus aiheesta, mitä ei kannata kokeilla: kaverin bretonin trimmausta pienessä pörössä. Bretoneita ei trimmata, ei pörössä eikä selvinpäin.