Sopu Viperoiden kanssa

Olin pentunäyttelyssä töissä, nyt odottelen, että pääsen Hollolan Hirveen syömään. Tulomatkalla pelastin kyyn, sillä se oli jämähtänyt hiekkatielle, ilmeisesti lämmittelemään niin kuin kaikki kyyt tällä hetkellä tuntuvat tekevän. Sain väistettyä sen tekemällä käsittämättömän koukkausliikkeen, hyppäsin ulos autosta ja estin seuraavaa autoa ajamasta sen päälle. Mielestäni olen nyt sujut Vipera berusten kanssa, sillä tulevalla viikolla on pakko päästä maastoon Valman kanssa. Valman tassu on vielä turvoksissa ja siksi Valma jäi täksi päiväksi kotiin köllimään, eikä pääse edes illalla agilityhallille, vaikka itse sinne menenkin.

Pia neuvoi, että minun pitää ostaa vasikankantokassi, minkä aion tehdäkin. Kun kesällä lähdetään Pohjois-Suomeen suolle ja autolle on kilometrejä, en jaksa uskoa, että Valma välttämättä selviää matkasta jos kyy taas nappaa. Etenkin kun tiedossa on, että kesäksi kyyt hakeutuvat suolle viileään. Lisäksi pitäisi käydä yhdessä maastokohteessa, jossa viime kesänä muut bongasivat kaikki mahdolliset matelijat, liskot ja sammakkoeläimet. Sinne menen ilman Valmaa talvikumpisaappaat jalassa.

Valman temqesig -karenssi päättyy 28.5. ja siksipä menenkin seuraavaksi katsomaan, mihin agilitykisoihin ampaistaan ensimmäisenä tekemään ne pakolliset aloitushyllyt. Ai niin, sain eilen Kay Scarpetan ensimmäiset seikkailut loppuun, mistä syystä uni ei meinannut tulla millään. Sen sijaan vetäisin tuhdit parin tunnin iltapäiväunet. Tänään taidan aloittaa Guido Barnettin tylsät seikkailut Venetsiassa, nukuttaa lähes yhtä hyvin.