Läskit lähtee ja laidunnus alkaa

Perse on kipeä (kirjoitin ensin takapuoli, mutta mitäpä tuota sievistelemään). Oltiin tänään ensimmäinen täysi päivä maastossa ja Valma on nyt jossain täällä toimistolla nukkumassa, on ihan piipussa. Ei edes yrittänyt dyykata roskista kun tultiin tänne, eli tosi väsynyt. Heinää se on syönyt tänään yhtä paljon kuin keskiverto lypsävä.

Kun lähtee maastoon Rovaniemelle, kuvittelee näkevänsä kaikkea eksoottista. En nähnyt siellä edes poroja muualla kuin Luoston kylällä ja ainoa mainitsemisen arvoinen asia oli se, että meinasin hukkua rimpiseen suohon. Sen sijaan tänään valtatien varressa ihan ensimmäisenä nähtiin palokärki. Ei mennyt pitkään kun nähtiin pupu ja sittenpä nähtiin jo vesimyyrä. Pupua Valma ei nähnyt, mutta otti hajut ilmasta ja läksi pupun perässä omille teilleen. Lisäksi nähtiin mäyrän repimä kanto, valkohäntäpeuran sarvinen kallo sekä älyttömästi valko- ja sinivuokkoja. Päivä loppui kesken kun GPS ilmoitti, että patteri on loppu.

Päivä huipentui siihen kun löydettiin kuollut pyy, oli lentänyt verkkoaitaan ja niskat oli poikki. Ei ollut ollut siinä kauaa, sillä paikalta käveli pettyneenä pois ainoastaan yksi muurahainen kun nostin pyyn ylös. Sitten päätin, että nyt aletaan heittelemään. Valma juoksi innoissaan pyyn perässä ja tuli monta kertaa pois syljeskellen höyheniä suustaan. Loput höyhenet minä kaivoin pois Valman suusta, sillä niitä oli aivan älyttömästi. Valman hampaissa pyy rutisi inhottavasti ja viimeinen heitto meni niin, että kun heitin pyyn ilmaan siivistä, se hajosi kahteen osaan ja takapää lensi vasemmalle ja etupää oikealle; kävin toteamassa vahingon ja sitten jatkettiin matkaa. Olisin ottanut tipon alunperin talteen, mutta en viitsi kolhoosikarttalaukkua sotkea ilman muovipussia.

Se ei suinkaan jäänyt viimeiseksi kohtaamiseksi sen pyyn kanssa. Käveltiin aikamme ja kun GPS hyytyi, käännyttiin takaisin ja sama pyy oli kauniisti perattuna edessämme. Se oli kaluttu tosi siististi melko puhtaaksi, mutta toisen puolen rintalihakset oli vielä syömättä siltä joltakin, joka siinä puuhasteli poissa ollessamme. Mutta kokonaisuutena oikein hyvä päivä, lämmintäkin oli 18,5 astetta ja Valmasta on kuva sekä pyyn kanssa että hienoja poseerauksia valkovuokkomeressä.

Viikonloppuna olin Lahti kv:ssa sunnuntaina katsomassa bulldoggeja, tollereita ja flatteja. Bulldoggikehä meni joensuulaisten naisten osalta suhteellisen huonosti pl. valio-Venla, joka taisi olla PN3. Susannan suusta tuli kehän jälkeen kaikki Suomen kielen kirosanat moneen kertaan, ihan niin kuin Norjan reissullakin. Mutta sitten tytöt menivät shoppaamaan ja palasivat tyytyväisinä takaisin. Shoppaus auttaa vaivaan kuin vaivaan, on nähty.

Suhtauduin etukäteen skeptisesti tollereille tilattuun israelilaiseen tuomariin, jota muuten luulin vielä nimen perusteella mieheksi. Arvelin, että äijä on saanut rotuun oikeudet hepreankielisellä kirjekurssilla ja jakaa vaaleanpunaista koko päivän & kruunaa voittajaksi valioluokkalaisen. Näin ei kuitenkaan käynyt vaan se nainen osasi valkata sieltä ne oikeasti kauniit koirat. Lauantaina olin kirjoittamassa ruotsalaiselle miehelle ja ensimmäisen lapun jälkeen pyysin, että jatketaan englanniksi (kehiskaverilta kysyin, että mistä perkeleen Skånesta tuo äijä on tänne lennähtänyt). Taas oli shelttejä niin kuin viime vuonnakin, ensi kerralla pyydän, että ihan mitä tahansa muuta, mutta ei shelttejä, tiedän niistä jo ihan tarpeeksi.

Joo, nyt lähden kotiin suihkuun ja matkalla ostan suklaata ja jotain muuta hyvää syötävää. Unilääkkeeksi passaa Kay Scarpetan seikkailut ja tämänpäiväinen urheilusuoritus.

t. me muotovaliot