On tullut aika…

…kirjoittaa viimeiset sanat Viivivainaan tohelluksista sinne nettisivuille. Ei vain ole sitä näyttöä. Olen lukenut kuusi kirjaa televisiottomana aikana ja haen tänään lisää. Dekkareita. Donna Leon kirjoittaa pitkästi ja laveasti ja suomentaja on jättänyt kirjaan liikaa italiankielisiä termejä, en tykännyt. Sitä paitsi juoni oli lattea eikä kukaan päätynyt vankilaan. Eeva Tenhusen kirjassa tiesin heti ensimetreillä, kuka oli murhaaja. Yhdessä kirjassa odotin 200 sivua milloin joku tapetaan. Sitten tajusin, että olin ostanut rakkausromaanin vaikka olin lukenut takakannen huolella. Saivat toisensa lopussa, olipa yllätys. Eikun kuolihan siinä yksi, mutta se tappoi itsensä; se oli vähän niin kuin ikuisen onnen tiellä. Hmmm… jatkan töitä.