Agilityhirmu ekoissa kisoissa

Käytiin sitten eilen epävirallisissa. Eka radalta saatiin tulos, sillä sain pelastettua Valman kolmelta hylsyltä huutamalla. Yksi vitonen tuli kiellosta, eli Valma juoksi esteen ohi. Toinen rata oli niin vaikea, että sieltä eivät tuloksia saaneet edes kolmoset. Muuten koko homma meni ihan päin persettä. Valma kiehui aivan liikaa ja oli erittäin vahvasti sitä mieltä, että käskyni vain haittaavat häneen menoaan. Kyllä Valma tietää, että hypn jälkeen käännytään 90 astetta keinulle. Tuli ihan ikävä Viivivainaata, joka pysähtyi joka nytkähdyksestä kun seurasi niin tarkasti ohjausta. Valma on mallia “roiskiva bordercollie”, nopea ja valitsee itse esteensä. Ensimmäisellä radalla vauhti oli niin kova, että joku sanoi vierestä, ettei ole ennen nähnyt koiran raapivan vielä lisää vauhtia puomin keskiosalla.

Myös viikonlopun näyttelyssä Valma esitteli uusia röyhkeitä taitojaan, eli yritti napata kädestani makkaran ennen kehää ja kehässä yritti varastaa Leni Finnen lelun pöydältä. Eli nyt alkaa taas nöyryyden opettelu ennen kuin Valma alkaa saamaan lisäpisteitä näyttelyissä iloisesta luonteestaan - agilityssa siitä on nyt vain haittaa. Näyttelyn jälkeen kävin viikonloppuna katsomassa tietokoneen näyttöjä ja ostin epähuomiossa salihousut, vedenkestävät lenkkarit ja shampoota. Eikä mennyt rahaa kuin 120 €. Lisäksi pidin shampookaupan tytölle puheen käsitteestä “hypodermatologinen” ja kerroin, ettei sellaista ole olemassakaan. Meniköhän sen elämä nyt pilalle - luultavasti. Aamulla kaupassa kun edelläni oleva mummo osti lannoitetta kukilleen “kun on niin paljon niitä pikkukärpäsiä”, sanoin rahastuksen jälkeen, että minäpä kerron, miten niistä pääset - lopeta liiallinen kastelu ja imuroi olemassa olevat kärpäset pois. Ihmiset on vaan joskus niin dolhoja…