Pelkotiloja

Minua on alkanut hermostuttamaan kun olen tajunnut, että jotkut muutkin kuin minut ja hullun luonteeni tuntevat käyvät tätä lukemassa. Toivottavasti se ei vaikuta kirjoitusten tasoon ainakaan niitä nostavasti.

Kävin katsomassa telkkuja ja näyttöjä enkä tullut mihinkään tulokseen, osasin kuitenkin kysyä kysymyksiä, joihin äijä ei osannut vastata, mutta ne toisen osaston finninaamaiset nörtit kuitenkin. Tiistaina oltiin maastossa ja Valma kaatoi yhden puun kääpää hakiessaan - eikä edes säikähtänyt, väisti vain. Muitakin kivoja reikiä metsän puista löytyi; niihin Valma työnsi päänsä. Itse olin asennoitunut helppoon maastopäivään, mutta tyyppi, jolta hain tutka-asemalta avaimen, ilmoitti, että aluetta ei vissiin ole aurattu. Rämmin puolen metrin sohjossa kaksi tuntia ja alla painoi vielä edellisviikonloppuinen kohtuuton ryypiskely ja valvominen. Pitäisi lopettaa koko törpöttely, ei jaksa mitään jos ei nuku kunnolla. Valma ei saanut koko viikonloppuna ruokaa, koska kaikki syöttävät Valmaa aina ja joka paikassa ja lisäksi Valma tietää, missä nirson bretonin ruokakuppia säilytetään. Myös bretoni oppi taas viikonlopun aikana, että on parempi syödä annetut pöperöt, muuten Valma hakee pois. Valma oli niin röyhkeä, että haki rinkilän puolikkaan Vidoreppanan tassujen välistä.

Yritän taas laittaa kuvaa tänne, saa nähdä onnistuuko. Kuvassa Valma työntää päänsä palokärjen hakkaamaan kuusen reikään, koska siellä on pakko olla jotain mielenkiintoista, miksi se siinä muuten olisi. Kaikki metsien käävät, reiät ja pahkat kuuluvat vain ja ainoastaan Valmalle. Tulipa muuten typeriä pieniä kuvia.