Umph ja Kajaani

Viime yönä ennen nukkumaanmenoa käytin Valman pikapisulla. Koska oli yö ja ovelleni alle kymmenen rappusta, en laittanut valoja käytävään. Jäin vetämään ovea kiinni, Valma lähti menemään kohti ovea. Sitten takaani kuului epämäärinen “umph” ja kun käännyin katsomaan, siellähän se meidän suuri agilitytoivo makasi rappusissa rähmällään. Ennen kuin tässä mitään PRA -näytteitä aletaan Atlantin toiselle puolelle lähettämään niin kyllä Valma taitaa käydä ihan Hollolan eläinlääkärillä niin katsotaan, onko silmät kunnossa. En vain tajua, miten se on niin hyvä agilityssa, mutta ihan ihme räpelö kotioloissa.

No, on taas kudottu. Jumala yksin tietää, miksi valitsin sen poljennan, mitä nyt teen - kuusi tuntia ja tuloksena 160 cm mattoa. Viime yönä heräsin siihen, että oikeaa kättä särki, olen hakannut niin tiukkaa. Koko pääsiäisen jatkunut kutominen kuuluu jo jutuin laaduissa, sillä tänään Aila alkoi kertomaan viereisissä puissa tarinaa henkilöstä, joka oli muuttanut Kajaanista Suomeen. Joten aika väsyneitä ollaan. Vähän ennen lähtöä Aila polki vimmatusti jouluiinan kahdeksaa polkusta eikä mennyt pitkään kun tajusin, mitä se tekee; etsii kohtaa, jossa on menossa. Sen jälkeen lähdettiin kotiin.