Ellun kanat ja pari muuta juttua

Ellu eli Elina Ikävalko motkotti tänään puhelimessa siitä, että en käytä lattiakanalan munia. Sanoi, että häkkikanalatuontanto ei lopu Suomesta ikinä, elleivät kaikki lopeta ko. artikkelin ostamista. Totta toinen puoli, sillä muistan ikuisesti sen kanareppanan, joka paiskattiin eläinmorfologian labroissa nenäni eteen leikeltäväksi; siltä oli lähtenyt valtaosa vatsakaikesta (höyhenet, sulat, ym. tavara), koska se oli koko ikänsä kököttänyt häkissä. Ja sen kurja elämä päätyi siihen, että sen sisuskalut leviteltiin pitkin yliopiston labran pöytiä. Muna sieltä löytyi sisältä, joten noutaja oli tullut sinä aamuna aikaisin. Minun eläinlabroissani nyt ei muutenkaan ollut kehumista, joku rotan valtimo tai laskimo levisi kuin hujasen paska juuri kun opettaja oli päässyt sanomasta, että älkää vain sitä niillä saksilla katkaisko. Se niistä opiskeluajoista…

Väsyttää, taidan mennä nukkumaan. Jatkan taas paremmalla aikaa. Tämän päivän tärkein asia oli se, että alan kyllästyä tiedostaviin ihmisiin. Ihan sama minne menee, aina joku vouhottaa kompostoinnista, kasvihuoneilmiöstä tai jostain muusta. Kun minä meuhkasin samoista asioista 15 vuotta sitten, ketään ei kiinnostanut ja minua katsottiin enemmän kuin kieroon. Kun sitten luovutin, olen ajan myötä muuttunut kierrättämättömäksi luopioksi, jota sitten valistetaan oikein olan takaa. Kyllä maailma pelastuu Suomen jätteitä kierrättämällä, aivan varmasti. Kasvihuonekaasujen pelossa kannattaa ehdottomasti jättää kaukomatkat tekemättä, ettei tämä oikea käsitys vain horju. Helppo ja halpa tapa ostaa itselleen (ekologinen) omatunto.

t. kyyninenkapitalistisikalentoporsastelija, menee nukkumaan