Tarja-Martta vs. Tosi-Martta, osa I

Olen martta. Uusimmassa marttalehdessä oli lanttulaatikon ohje, joka on aivan mieletön. Tässä tulee tarina, kuinka Tarja-Martan lanttulaatikon teko poikkeaa palkintoja voittaneesta reseptistä. Uusin Martta -lehti löytyy pienen etsinnän jälkeen sohvalta sorkkaraudan alta, joka siis toimitti eilisiltana vasaran virkaa…

“Itse aloitan lanttulaatikon valmistamisen jo aikaisin keväällä… sen (siis lantun) voi vaivatta kasvattaa vaikkapa rivitalon pihalla tai vuokramaallaan siirtolapuutarhan tontilla”.
- Too late. Vuokramaa oli, mutta siinä savikinttamaassa ei kasvanut kunnolla edes salaatti. Joutuu Tarja-Martta menemään kauppaan… siihenkin on ohjeet.

“Vaadi lähikauppiaaltasi maistiaiset lantusta ennen kuin teet ostopäätöksesi. Monet ovat menneet lankaan ostaessaan lantun, joka on ollut kaunis päältä, mutta puiseva sisältä”.
- Voi kiesus. Miten niin lähikaupasta? Mikä vika on Launeen Citymarketissa… No, lantut saadaan ostetuksi, joskin vähän mietityttää kun ne ovat vähän vihreitä. En kuitenkaan tohdi niitä käydä kaupan vihannesosastolla pureksimaan. Mistä lähtien lantuista on tehty ostopäätöksiä. Niitä tehdään mielestäni vähän isommista asioista, kuten asunnosta, autosta ja muista sellaisista jutuista.

Muita kaupasta hankittavia lanttulaatikkotavaroita ovat korppujauhot, muskottipähkinä, kerma, voi ja siirappi. Saan tuherrettua kaupassa lähes 1,5 tuntia, sillä minua ärsyttää. Muskottipähkinän edessä mietin, että mitä tehdä lopulla muskottipähkinällä, joulu kun on kerran vuodessa vaan. Otan muskottipähkinäpussukan kuitenkin mukaan. Puolen litran siirappitölkkiä pyörittelen käsissäni aikani ja hylkään sen hyllyyn, sitä on aivan liikaa. Voita ostaa niin vähän kuin mahdollista, se homehtuu kuitenkin taas jääkaappiin (vastoin ohjetta ostan jotain 60 prosenttista). Korppujauhopussi leviää kassalla hihnalle ja sille sorvataan toinen pussi päälle. Siirappi kuitenkin vaivaa mieltäni, joten käyn vielä tänään siellä oikeassa lähikaupassani ja mietin asiaa. Tosin jos Tosi-Marttaan vertaa, ostokseni eivät ole oikeaoppisia.

“Keittovedeksi ei kelpaa ihan mikä tahansa vesi. Luonnolisestikaan kloorattu vesi ei käy, ja jos käyttämässäsi hanavedessä on sivumakuja tai hajuja, on syytä valita pullotettua vettä”.
- Pätee ehkä Nokialla tänä vuonna, ei putkiremonteeratussa asunnossani Lahdessa. Nokiasta tulikin mieleeni, että en vie kauppaa kaikkia pulloja, sillä ensi viikon työmatkalle on otettava omat vedet mukaan sekä Valmalle että itselleni. Nokian huoltoasemien ohi ajan sivuilleni vilkuilematta ja käyn kahvilla jossain muualla.

“Suolaksi ei myöskään kelpaa mikä tahansa suola. Arkiruuan laitossa käytettävät pan-suolat ja jodisuolat saa unohtaa saman tien. Ne alkavat heti riidellä lempeän lantun kanssa. Niiden sijaan keitinveteen kannattaa käyttää hienoa merisuolaa, joka korostaa lanttulaatikon pehmeyttä tuotoksen loppuvaiheessa”.
- Just. Eli katsotaan vielä, onko kaapissa sokeria ja ostetaan kilo merisuolaa. Ja tietenkin suolamylly, jota tuskin läheisestä ääsmarketista löytyy. Kyllä on vaikeaa.

“Jos haluaa varmistua muskottipähkinän tuoreesta mausta, on pähkinät syytä ostaa kokonaisina ja raastaa esim. siivilän läpi laatikon sekaan”.
-Missä myydään muskottipähkinöitä, kysyn minä. Jauhe saa kelvata.

“Kananmuniksi itse valitsen maultaan parhaat eli luomumunat. Luomukanat syövät luomurehua, joka väistämättä maistuu kananmunissa verrattuna tehokkaammin tuotettuihin kananmuniin. Ja maistuuhan lanttulaatikkokin paremmalta, kun voi sitä mutustellessaan miettiä, että mitä todennäköisimmin laatikkoon munineella kanalla on myös mukava joulu”.
- Millainen on kanan mukava joulu, voin vain kuvitella… Jääkaapissa olevat saavat kelvata, minen lisää osta. Lanttulaatikkoa mutustellessani minulla on siis huono omatunto, sillä laatikossani on tavallisia häkkiäkanalan munia (olivat niin halpoja).
- Tässä siis vasta valmísteluvaihe. Paljon lisää ohjeita on luvassa, mutta ensin käyn suihkussa, sitten kaupassa ja sitten alan kuorimaan lanttuja.

t. Tarja-Martta