Sukkia ja naudan verta

En lue mainoksia ajatuksella, selailen vain aikani kuluksi. Eilen menin Seppälään katsomaan, onko kelvollisia työpaitoja talveksi. Sovituskoppiin, ähellystä, pikainen päätös ostaa kaksi paitaa. Kassalle.
- Mie otan nää, sanon niin kuin tapoinani on.
- Meillä on sellainen kampanjatarjous, että jos ostaa vähintään 50 eurolla, saa 10 euroa alennusta, ilmoittaa myyjä.
- Aha, eli jos ostan lisää 7,10 eurolla, säästän 10 euroa.
Onpa hankalaa, mutta pitää vissiin säästää. Ja takaisin etsimään jotain, joka maksaa suunnilleen em. summan. Paitoja, housuja, puoleen hintaan, huiveja, laukkuja, liivejä, kenkiä. Sitten keksin - sukkia, niitä ihminen tarvitsee aina. Katsomaan sukkia; on ali polven, yli polven, puuvillaa, villaa jne. Lopulta saan valittua kahdet mielestäni oikein kelvolliset ja marssin takaisin kassalle tyytyväisenä.
- Meillä on sellainen kampanjatarjous, että kun ostaan kolmet sukat, saa halvimman parin ilmaiseksi, kertoo myyjä.
- Ei ole totta, sanon ja lähden taas takaisin. Sitten alkaa käydä hermoon ja huudan sieltä sukkahyllyjen välistä, että mitkä ne oli ne halvimmat sukat, otan toiset samanlaiset. Myyjä tulee ja pelastaa pulasta, sitten mennään taas takaisin kassalle. Mielessäni mietin, että eikö tästä perkeleen kaupasta pääse iällään pois. Varmuuden vuoksi sanon myyjälle kassalla, että “elä ennää keksi mittään”. Niin pääsen pois.

Vähän koira-asiaa. Tein Valmalle tänään jäljen ja se käytiin purkamassa 5 tuntia myöhemmin. Valmalla oli niin kova hinku jäljelle, että se haistoi jäljen pään jo kaukaa ja yritti hanakasti koko matkan oikaista tekemäni kulman yli. Kaadot eivät Valmaa jaksaneet kiinnostaa, niin oli kova kiire. Opetus: ei enää tuorejälkeä kun koiralta ei puutu tuota itseluottamusta, eikä paljon kysele, minne pitää mennä. Ilmavainuna veti, mikä ei ollut erityisen kaunista katseltavaa. Uudestaan loppuviikolla ja yön yli.