Työpäivä

Ollaan Valman kanssa työmatkalla. Aamulla käytiin soutamassa. Oletin, että Valmaa osaa olla soutuveneessä kun osaa olla moottoriveneessäkin. Ei osannut. Airot vinkuivat ja vonkuivat eikä niihin saanut laitettua vettä, sillä airot oli jotenkin niitattu kiinni. Valman oli myös vaikea käsittää, että puuta on vedessä, eikä hän saa hakea sitä. Ja se airojen hirveä rääyntä oli Valmalle liikaa ja lopulta Valma kiljui kilpaa airojen kanssa. Puolessa välissä matkaa Valma yritti tunkea kainaloon ja hyppäsi lopulta selkään. Siellä sitä sitten soudettiin ja huudettiin, soudettiin ja huudettiin. Ja kahteen suuntaan.

No, iltäpäivällä lähdettiin moottoriveneilemään - arvelin, että menee parmmin, ei mennyt. Ensin piti mennä portista sisään. Siis sellaisesta, joka avataan kortilla ja jossa on sellaiset metalliset 90 asteen kulmassa olevat häkkyrät. Lisäksi pelastusliivit, reppu ja karttalaukku, sekä Valma. Lopputulos… Kamalan sähläämisen jälkeen lopputulos oli se, että minä ja tavarat olimme portin toisella puolella, Valma toisella. Eikä kulkulupakorttihässäkkälaite enää toiminut, sillä olin yrittänyt liian monta kertaa vetää Valmaa perässäni. Siinä sitä sitten seistiin, hihna välissä, minä toisella, Valma toisella puolella. Onneksi pian tuli paikalle lauma nauravia ihmisiä, jotka tyrkkäsivät Valman häkkyrään yksinään. Kysyivät, onko Valmalla kulkulupaa…

Takaisin tullessa suunnittelin taktiikan. Kaikki tavarat selkään siten, että Valmakin mahtuu häkkyrään eikä peräänny viime hetkellä, koirat kun huonommin osaavat sipsuttaa, mikä olisi ehdoton edellytys sille, että pääsisimme vehkeestä yhtä aikaa. Sitten hyvin pakattuna hinkkasin korttia niin kauan, että häkkyrä kilahti aukaisun merkiksi. Äkkiä häkkyrään ja vetämään Valmaa perässä. No, huudoksihan se meni ja sain kiljuttua Valman sinne häkkyrään. Ihmiset hymyilivät kauempana vinosti.

Huomenna… Vien ensin tavarat häkkyrän läpi, kävelen autolle ja otan Valman vasta sitten autosta. Sitten nostan Valman syliin ja kannan toiselle puolelle. Voi olla, että sotkeennumme vielä pahemmin, sitä vehjettä kun ei ole suunniteltu kuin yhdelle ihmiselle kerrallaan… No, olen kyllä jäänyt häkkyrään kerran yksin niinkin, että yksi kasseista oli häkkyrän toisella puolella ja minä toisella puolella.