Ammatinvalintapäivä
Perjantai oli ammatinvalintapäivä. Käveltiin Valma kanssa 10-15 kilometriä Pohjanlahden rannikkoa ja etsittiin uhanalaista nelilehtivesikuusta. Ammatinvalintapäiviksi sanotaan niitä päiviä, jolloin seistään saappaat ja niska märkänä jossain järviruokopuskassa näkemättä eteen, taakse tai sivuille ja mietitään, miksi tuli opiskeltua biologiksi. Ihanaa olla biologi -päivä on taas sellainen, että syksyllä soitetaan metsästä tutuile, miten ihanaa onkaan olla metsässä ja miten hieno keli taas onkaan. Silloin on noin 10 astetta lämmintä, kiva poutapäivä ja metsät väärällään suppilovahveroita. Talvella kaikki edelliskesäiset kastumiset, kaatumiset ja muut ikävät kompastelut saavat hopeareunukset. Helmikuussa alkaa huokailu siitä, kuinka ihana olisikaan päästä maastoon - miksi kevät ei jo tule.
Nelilehtiveiskuusta ei siis löydetty, kahdet kengät kastuivat, yhdet saappaat jäivät kuiviksi. Sen sijaan nähtiin valkohäntäpeura, pyy, kyhmyri, silkkiuikku poikasineen, kauniita merenrantaniittyjä, jumalattoman paljon tyrnipensaita, kivoja merenrantakasveja sekä iso lauma muita sorsaeläviä poikaseineen; ei ollut kiikareita mukana, mikä harmitti suunnattomasti. Joten älkää ihmetelkö, jos en oli erityisen kiinnostunut viikonloppuna ryynäämään puskassa. Teen sitä kylliksi viikolla. Poikkeuksen teke ensi vkonlopun NOME-koe, johon pitää mennä oppia hakemaan.