Vuokolla on törkeen hyvä taipumukset. Ihan sama minkä tipon heittää metsään, aina tulee pois. Vuokko myös kantaa lintua syvällä otteella ja tekee sen myös hihnassa. Ainoastaan seuraavat asiat saattavat pilata taipparit:
t. kaupunkilainen tollerinainen
Tänään käytiin puolentoista tunnin lenkillä Ison Tiilijärven ympäri. Noin puolessa välissä keskellä leveää lenkkipolkua oli rinnakkain kuollut noin 15 cm:n pituinen jäniksenpoikanen ja julmetun iso myyrä. Otin pupun heti käteen ja tarkastelin sitä reenimielessä. Koska siinä ei ollut muurahaisia, aloin tarjoamaan sitä Vuokolle. Kyllähän Vuokko sen ottikin, mutta yritti aina pupun kanssa puskaan piiloon. Sain Vuokon pitämään pupua hallussaan noin kilometrin päähän, sitten Vuokko kyllästyi ja jätti pupun puskaan. Kun aloin uhkailemaan Vuokkoa Valmalla, tuli pupu taas sukkelasti piilosta. Mutta sitten Vuokko päättikin syödä se elikon. Kokonaisena. Voi saatana taas sitä huutoa; Vuokko näytti aivan käärmeeltä, sillä ahneena se yritti hotkia pupun kokonaisena ennen kuin ehdin hätiin. Pupun peräpää ja takajalat sojottivat Vuokon suusta ja etuosa oli jo nielaistu. Minä revin pupua jalosta ja Vuokko toisesta päästä. Lopputulos oli, että pupu katkesi kaulan kohdalta ja Vuokko oksensi pään parin sadan metrin päässä. Nää Viipeken kasvatit on kyllä kohtuullisen alkukantaista väkeä. Mutta en siltikään ymmärrä, mitä ihmettä ne kaksi otusta teki kuolleena keskellä lenkkipolkua. Pupu ei ollut mennyt vielä edes jäykäksi ja sisuskalutkin näytti olevan kunnossa.
Vuokko raapii itseään, tekisi mieli kieltää kun loputkin karvat lähtee. Tänään ihmiset agirodussa nauroivat naku -Vuokolle. Kävellen tehdyssä agility -kiertoäänestyksessä Vuokosta puolestaan leivottiin agility -medi. Oulun näyttelyyn on aikaa kaksi viikkoa ja villi veikkaus on, että sinistä lykkää, on niin kalanruodon näköinen koko otus.
Valma on ilmoitettu luonnetestiin lokakuussa. Vuokko puolestaan lähtee näyttelyihin syyskuussa Vantaalle, Porvooseen ja ties minne, en enää muista mitä kaikkea katselin tuolta netistä. Näitä näyttelyitä puoltaa ranskalainen ja irlantilainen tuomari. Ja maailman gynekologilahja naisille eli Cristian Vantu on varalla Seinäjoella: jos olisi tehnyt tollerit, olisin vienyt sille Valman, sillä vielä Romaniassa se niiiiin tykkäsi Valmasta; tosin kaljamuki kourassa ja kauniita suomalaisia naisia pöytä täynnä. Eli ei tajua tollereista yhtään mitään, toisin kuin se fiksu, komea ja äärettömän viisas toinen romanialainen eli Roberto Schill, joka teki Vuokosta paras narttu kolmosen.
Kaksi päivää on mennyt agirodussa ja yksi päivä Hyvinkäällä näyttelyssä Lenin kehässä töissä. Tänään rykäistiin lähes täyteen kirjoitetuilla lapuilla 90+ koiraa seitsemässä tunnissa. Leni oli tollereille tiukkana, uroksissa yksi eri ja nartuissa kaksi. Ihan hävetti siellä olla jeesustelemassa mukana kun omassa koirassa on ihan samat viat mitä tämän päiväisissä. Tosin sanoin Lenille, että kunhan Vuokon taka-ahtaus saadaan hävitettyä, vien sen uudestaan näytille. Leni kun ei välitä koosta, riittää että on karvassa ja sopusuhtaisen näköinen. Eikä saa olla taka-ahdas, siinä asiassa Leni on harvinaisen yksioikoinen.
Valmalla on fysioterapia parin viikon päästä, jolloin ratkeaa, jatkammeko agilitya vaiko emme. Jos suorastaan velhon maineessa oleva hevosihminen löytää Valmasta jotain, joka saadaan korjattua, palaamme hallille. Muussa tapauksessa Valman kanssa käydään tekemässä omaksi iloksi silloin tällöin jotain. Nyt kaikki sitten irtojäsenet pystyyn että Valma saataisiin kuntoon. Luonnollisesti katseltuani pari sataa BC -lähtöä agirodussa uskon pystyväni lähes samaan. Oli se vaan niin kaunista.
Tämän meinasi jäädä. Jos Vuokko sietää laukausta, saatan kiikuttaa sen taippareihin elokuussa. Suurin ongelma on Vuokon arkajalkaisuus. Vuokko on iso ja pörheä hihnassa Valman kanssa, mutta todellisuudessa armoton nynny, jonka mielestä televisio, sivustatäytettävä pesukone, lamput ym. ym. on tosimörköjä. Tosin tänään Vuokko kävi pöhisemään pallosta Helmi -flatille. Myös Tillille Vuokko kävi ärhentelmään pupusta, mutta väisti sukkelasti kun Tilli availi vähän ääntään. Vuokko - niin suuri, mutta niin pieni. Tolleri - niin viisas, mutta niin saatanan tyhmä.
Nyt se perkele on kasattu. Tällä kertaa puuttui kuusiokoloavain, millä piti purkaa vanha rotisko. Piti perkele kauppaan polkea ennen kuin löytyi oikeankokoinen. Koko ilta tässä on taas mennyt. V - - - u.
Valmaa korvasta on leikki, jonka Vuokko on keksinyt. Leikkiä voi leikkiä missä tahansa ja siihen tarvitaan:
Leikkiä voi missä vain, ulkona, sisällä, käytävässä, ilman hihnaa, hihnan kanssa jne. Sisällä leikki aloitetaan siten, että asetutaan väijymisasentoon niin, että Valma näkee. Sitten lähdetään hiipimään kohti Valmaa häntä suorana ja liikutaan äänettömästi kuin kissa. Noin metrin päässä loikataan vähemmän kissamaisesti Valman kimppuun, tarrataan hampailla kiinni korvaan ja vedetään. Leikissä saa pisteitä siitä, kuinka nopeasti saadaan Valma hermostumaan. Myös kipu-ulahtelut antavat lisäpisteitä, samoin heikkohermoisen omistajan raivari. Kun Valma tai omistaja, se tyhmä nainen, sitten hermostuu, juostaan pakoon toiseen huoneeseen ja aloitetaan Valman härnääminen vetämällä korvasta ja juoksemalla taas pakoon. Tätä rallia jatketaan koko ilta tai kunnes jollain palaa hermot oikeasti, yleensä Valmalla. Ulkona hihnassa leikkimisestä saa lisäpisteitä siitä, kuinka pahasti onnistuu sotkemaan itsensä hihnaan.
Minulleko kolmas tolleri? Not in a milloin years.
Tänä vuona pidän lomaa juhlalliset 3 viikkoa. Ei ole kuin yksi toive: toivottavasti kukaan ei tapa tänä kesänä itseään. Jos on pakko päästää itsensä päiviltä, pyydän, että se joku menee paikalliselle torille selälleen makaamaan, että ruumis löytyy ja saadaan kunnon hautajaiset. Ja mielellään vasta viimeisen lomaviikon viimeisenä päivänä. Kiitos.
1) Hae pöytä Iskusta, minkä keskusvarastolla pöytä on lojunut jo pari viikkoa ja jonka saaminen Mukkulasta Paavolaan kestää viikon. Hilaa pöytä, eli kaksi pahvilaatikkoa autoon, ja kanna se kotona eteiseen.
2) Katso kotona saksalainen leffa loppuun, laita ruokaa, käy katsomassa tärveltyä lehmusmetsää, käy postissa ja kaupassa.
3) Voi saatana, se pöytä on edelleen kasaamatta ja kello on jo yhdeksän!
4) Avaa laatikko ja etsi se saatanan pussi, missä on mutterit sun muut. Paketin mukana on kuusiokoloavain, ei muuta.
5) Etsi ruuvimeisseli. Katso eteisen kaapit, keittiön kaapit, olohuoneen kaapit ja makuuhuoneen kaapit. Ei löydy. Kysy Valmalta, missä ne työkalut on. Valma ei vastaa, minkä tulkitaan tarkoittavan sitä, että Valma on hävittänyt meisselit. Kerrotaan Valmalle, että ihmisten työkaluja ei saa varastaa. Jätetään Valma rauhaan, koska se tuijottaa silmät lautasina.
6) Luetaan ohje, joka muistuttaa epäilyttävästi Ikean kasausohjetta. Tungetaan pöydän jalkoihin ruuvit ja aletaan vääntämään niitä kiinni. Kun sitten ruuvit on paikoillaan, sovitetaan jalkaa pöytään. Vittu väärinhän ne on. Revitään irti väärin ruuvattu ruuvi ja yritetään vääntää se oikeaan koloon. Luonnollisestikaan se ei onnistu, koska jokaisessa kasattavassa huonekalussa on vähintään yksi reikä, johon siihen tarkoitettu osa ei mahdu.
7) Otetaan avuksi vasara. Paukutetaan, ruuvataan, paukutetaan, ruuvataan. Lopulta jaloissa tököttää kuusi ruuvia ja ahtaan reiän kohta on ruman näköinen. Kädessä on pari mustelmaa kun ruuvimeisseli lipsahtaa välillä.
8) Aletaan sorhaamaan jalkoja kiinni pöytään ja hoksataan, että ei niitä pyöreitä läkkäröitä vielä olisi pitänyt laittaa paikoilleen. Ähelletään pyörylät pois. Kuusiokoloavain jää kiinni.
9) Sovitetaan jalka paikoilleen ja aletaan tuhertaa pyörylöitä paikalleen kuusiokoloavaimella. Kuusiokoloavain jää kiinni. Kuudesta pyörylästä viisi saadaan paikoilleen, minkä voi tulkita tarkoittavan sitä, että pöytä pysyy kasassa. Paskat siitä yhdestä pyörylästä.
10) Saatanasti hommaa eto pikkupöydässä. Kannetaan kymmenen jälkeen kaksijalkainen pöytä olohuoneeseen ja päätetään jatkaa kasausta seuraavana päivänä. Pöydän jalassa roikkuu edelleen kuusiokoloavain, joka on juuttunut kiinni. Myös osa pyörylöistä on paikoillaan, osa putoaa omille teilleen.
Perseestä, sanon minä, perseestä. Ja sänky on vasta tulossa.
Koska olen nukkunut koko viikonlopun, olen nähnyt kohtuullisesti unia. Ensimmäisessä olin naimisissa Mary J. Blidgen kanssa ja oli niin mukavaa kun oli taiteellinen ihminen puolisona. Unessa Mary liihotteli koko ajan punaisessa iltapuvussa. Sukupuolikaan ei tuntunut haittaavan, tosin eipä siinä unessa pussattu tai puuhasteltu, oltiin vaan naimisissa. Sitten Mary muutti New Yorkiin.
Seuraavana yönä olin kuollut. Kaikki kuolleet kävivät ilmoittautumassa kuoleman jälkeen ja jatkoivat elämää toisessa todellisuudessa. Sekava uni, josta en muista muuta. Viime yönä taas olin työmatkalla. Oli kevätmuutto ja tulva-aika Haminassa, missä todellisuudessa ei tulvaa ole nähtykään. Päätin mennä katsomaan kevätmuuttoa, joka olikin kohtuullisen vilkas, sillä golfin ikkunoista tunki sisään minikokoisia haikaroita, joita joutui häätämään takaisin ulos. Ja kas kummaa, sen lintualueen vieressä oli ihan oikea afrikkalaiskylä, jossa oli menossa Ebola tai sars -tartunta. Kävin testaamassa itseni laitteella, joka negatiivisen tuloksen lisäksi antoi vielä rokotuksenkin tautia vastaan. Katselin sitten niitä riutuvia afrikkalaisia ja huokailin, miten tyytyväinen saa olla, että on syntynyt Suomeen eikä Afrikkaan. Kunnes joku sitten keksi, että Ebolaan auttaa vesi ja niin kaikki alkoivat suihkuttelemaan itseään huippumoderneilla suihkuilla - oltiin siis savimajassa.
Kunnes yhtäkkiä olinkin kesken Ebolaa yhteisvalintaa tekemässä. Yhteisvalinta päättyi 10. päivä ja yritin etsiä tietoa koulutuspaikoista netistä. Ei löytynyt, sitten hyökin työvoimatoimistoon, missä sanottiin että ei ole mitään enää paperilla ja voisitko tulla huomenna uudestaan. Etukäteen tiesin, että haluan teknilliseen avoimen yliopiston puolelle tai sosiaalialalle, koska unessa minulla oli aikaisempi koulutus hoitoalalta, jota halusin ehdottomasti hyödyntää.
Näin.
Voi saatana miten väsyttää. Perjantai-iltana iltaunet, sitten täydet yöunet, lauantaina neljän tunnin päiväunet, sitten taas täydet yöunet, äsken parin tunnin päikkärit ja voisin mennä taas takaisin.
Käytin pölkkypäät uimassa ennen kuin Wisa the man tuli. Enpä olisi uskonut joskus saavani tolleria, joka on niin nynny kuin mitä Vuokko on. Kaikki tarvii tehdä niin hitaasti. Kun viikko sitten heitin Muuramella Vuokolla vaakun veteen, se jäi sinne, sillä Vuokko kyllä jodlasi rannalla, mutta ei vielä tohtinut uida niiiiin pitkälle. Eli Valman vetoapuja vielä kaivataan ja kauan. Vuokko suhtautuu myös erityyppisiin rantoihin aina yhtä epäillen. Kaikkeen pitää totuttaa. Hausta Vuokko ei juurikaan vielä tajua mitään, sillä jotain pitää lentää ennen kuin Vuokko lähtee etsimään. Vuokko on myös hoksannut, että on helpompi odottaa rannalla kun Valma hakee ja sitten varastaa dami Valman suusta ja aloittaa tolkuton ralli pitkin rantoja. Onneksi Vuokko ei ole erityisen älykäs, joten onnistun aina huijaamaan siltä damin jotenkin pois.
Valmalta lähtee pohjavilla. Imuri on kestotukossa kun sitä on niin perkeleesti, minkä vuoksi ravaan pihalla kamman kanssa. Häntään ei saa koskea, sillä se sattuu niiiiin paljon. Eli kun lykkään kamman häntään, Valma uikuttuu niin kuin sitä lyötäisiin. Viime talvena leikkasin Valmalta housut ja häntäkarvat pois kun alkoi ottaa päähän nää lattialla hiljaa vellovat karvalautat.
Uusi sänky tulee parin viikon päästä. Olen mielessäni virkannut ja ommellut siihen jo monta uutta päiväpeittoa ja kaivanut kaikki entisetkin kaapista käyttöön. Kuvitelma loppuu aina siihen, missä Valma tai Vuokko makaa siinä perse vuotavana, Vuokko nyhertää hampaillaan jotain kulmaa tai Valma hinkkaa selästään siihen karvoja. My kulmasohva is so pretty at the moment.
Loading ...