My dreams

Mun loma alkaa olemaan pian loppu. Jee. Eka osa kesälomaa pidetty. Maanantaina pitäis töihin mennä, nyt jo ahdistaa.
Sitten Mikkoakaan ei täällä näy niin kuin tällä viikolla. Sillä on tyhmää koulua. Höh.

Me käytiin tänään vähän vaatekaupoissa, ja jos Vilin kanssa kesti kauan niin Mikko on vielä tarkempi vaatteissaan. Vaikka kestää se sopivien vaatteiden etsiminen ja sovittaminen itselläkin… :) Kyllä se on tarkkaa mitä päälle pukee. Mulle tuli ihan tuo tän bloginkin lukija cocos mieleen siellä vaatekaupoissa. Huomasin jopa ottaneeni jotain pukeutumisvinkkejä siltä käyttööni. Kännykällä en osaa linkittää, en osaa koodeja, mutta osoite on http://blogitus.net/cocos . Ja olen huomannut että meillä on paitsi samanlainen miesmaku niin peräti naismakukin. Ehkä me tapeltaisiin samoista miehistä… :) Sinkkuelämää-sarjan Carrie on minun ihannenainen eikä se ole millään tavoin ruma! Jos minussa olisi vähänkin heteron vikaa niin varmaan olisin rakastunut siihen.

Mikko on järkyttänyt tänään minua kahdesti. Sanoin sille, etten tykkää leikkiä kumeilla enkä kehtaa edes ostaa niitä, kaupan täti voisi luulla että harrastan seksiä. Tai joku tuttu nähdä ja luulla samaa. Pois sellainen kiltin ja puhtoisen Jannen maineesta. Enhän minä!
Mikko sanoi, ettei se ole ikinä ollut kenenkään kanssa ilman kumia. Järkytyin kyllä positiivisesti ja totean mun poikaystävän olevan järkevä! Ehkä mä saan tarjota joskus kunnon bb:tä sille ja se on kyllä sitten 1000 kertaa parempaa takaan :) mutta ei olla vielä heittämässä suojausta pois. Ensin pitää testattaa taudit ja sitten vasta. Eikä me olla vielä edes menossa minnekään testauttamaan, ensin pitää tietää että tästä tulee jotain. Kaikki, kuten HIV ei näy testeissä heti, joten tytöt ja pojat, ne kumit käyttöön, tykkäsi tai ei. Varsinkin peppuseksissä ne kumit käyttöön. Ja muutenkin! Tässä seksivalistus- osio.

Saatanan perhe. Ja eikö voi antaa edetä mitä tahtia tahtoo eikä painostaa? Jesse varsinkin kun tietää niin voisi ihan oikeasti olla joskus minun puolellani ja olla lisäämättä vettä myllyyn. Minä olen vasta alkanut olemaan Mikon kanssa ja nyt jo alkaa porukoilta se painostus. Ensinnäkin ne ajaa Mikon pois tuollaisella. Ei kukaan halua alle viikon yhdessä olemisen jälkeen alkaa ajattelemaan poikaystävän vanhempia ja perhelounaita. Pelästyy sitä vähemmästäkin, juoksee vielä karkuun mun perhettä ja mua siinä samalla.
Tää oli vähän niinkuin toive Jesselle.

Muuten vappu meni ihan kivasti. En ollut edes kovin kännissä, sellaisessa sopivassa. Ne kenen luokse mentiin niin oli hiukan yllättyneitä musta ja Mikosta. Mutta hauskaa oli. Tulihan sitä sellaista leikkimielistä vittuilua kuultua.
Uudet tuttavuudet on aina kivoja, kun ne tajuaa, että keskuudessa on joku homo, tai vieläpä homopari. Eilenkin tavattiin siellä bileissä paljon ennestään tuntematonta porukkaa, joista suurin osa on heteroita. Voi sitä kysymysten ja uteliasuuden määrää.
Meinasin kirjoittaa äsken “joista suurin osa oli heteroita”, mutta ei meillä sentään ihan niin hauskaa ollut! :)

Nyt pitäisi lähteä äitin ja isän kanssa sinne vappupäivälliselle. Ei houkuta mennä nyt minnekään, mutta eilen lupasin. En haluisi mennä istuskelemaan minnekään surkealle tuolille, kun loukkasin yöllä selkäni, ja nyt se särkee ihan vain tässä sängyllä maatessa, kiitos siitä Mikon ja sen yöllisten kokeilunhalujen. Ei ihminen taivu ihan miten vaan :)

Oli siis ihan tavallinen vappu, ketään ei puukotettu meidän bileissä ja muutenkin oli rauhallista ja hauskaa.

Saanko muuten udella oletteko te, lukijani, heteroita, bi-seksuaaleja, homoja, lesboja, transuja vai jotain näiden kaikkien väliltä tai vielä jotain näiden päälle? Voisitte kertoa mulle sen vaikka nimettömänä tuonne kommentteihin jollette muuten uskalla/halua paljastaa itseänne. Ei tietenkään ole pakko kertoa mitään jos ei halua, mä vaan olen utelias.

Mä aloitan juomaan nyt vähän siideriä ja lykkään yo-lakin päähäni. Olen valtuuttanut Mikon vahtimaan, etten kirjoita tänne.

Isän mielestä olen turhamainen, mutta kyllä sillä on väliä mitä ympärillä on ja kotona pitää viihtyä. Isä sanoi, että näyttää kovasti siltä, että sille mun uuden parisängyn toiselle puolelle on myös käyttöä. Mikko poistui nopeasti takavasemmalle piiloon :) ja mä en sanonut mitään, olin kun en olisi edes kuullut mitä se sanoi. Ja mitä vittua ne täällä jatkuvasti ramppaavat? Niillä on milloin mitäkin turhaa asiaa, sellaista mitä voisi kysyä puhelimellakin. Se meinaan tuli tällä kertaa kysymään, lähdenkö mä huomenna niiden kanssa syömään. Taisin muuttaa liian lähelle niitä. Ja musta alkaa tuntumaan että ne kyttää mua. Ei tuollaisen takia käymään tulla vaan soitetaan.

Mä tilasin viime viikolla myös uuden tietokoneen itelleni ja vanhan lahjoitin pois kaverille, tai myin sen sille, liian halvalla.
Teen oikeasti konkurssin, mutta on mulla kyllä pienet menotkin.
Ensi kuussa pitää olla vielä pienemmät, että saan edes jotenkin maksettua nuo. Otetaan vastaan lahjoituksia. Isoja sellaisia. Isältä pyysin ennakkoperintöä, se sanoi, etten ansaitse sellaista. Mä tarvitsisin uudet matotkin, äiti ymmärtää mua varmasti ja saan ennakkoperintöä.

En ole ikinä syönyt kapriksia, tai maistoin äsken yhden. M syö suoraan purkista niitä kuin jotain karkkia. Outo! Koko asunto haisee niille.

Tässä tärkeä raporttini tältä päivältä.

JA HUOM!
Dreamsin kirjoittamiseen tulee nyt varmasti pidempi tauko, en viitsi väkisin kirjoitella sitä. Se on niin hidasta ja vaatii aikaa, eikä se innosta yhtään juuri nyt. Pitkään olen jo sitä vähän väkisin kirjoittanut, ja sen huomaa, kun on tullut niin vähän sitä kirjoitettua, ja olen oikein yrittänyt keksiä jotain väkisin. Sellaisesta ei tule mitään. Että sori. Joudutte tyytymään tähän toistaiseksi. En vaan löydä sellaista aikaa ja inspiraatiota mitä sen kirjoittaminen vaatii. Mutta en mä sitä täysin unohda, jos jotain mieleen tulee niin kirjoitan. En vaan väkisin halua kirjoittaa sitä ja jälki on sitten huonoakin jos sitä väkisin kirjoitan.

Mä en tiedä millaisen käsityksen mun edellisestä postauksesta voi saada, mutta siis mä olen erittäin iloinen. Eli kyllä Mkin omaa jotain tunteita mua kohtaan =) Minä oon siitä hyvin iloinen. Syitä miksi ei mitään seurustella vaan lähinnä “ollaan yhdessä”/tapaillaan on monta. Eikö noissa kaikissa olekin ero?
Seurustelu kuulostaa niin vakavalta tässä elämäntilanteessa, juuri sellaisen pitkän lopettaneena, niin että ei ehkä ihan heti niin täysillä pysty olemaan mukana. Mikko väitti ettei se ole ikinä edes tainnut kunnolla seurustella. Kerran kuulemma kaksi viikkoa ja toisen kerran kolme ja puoli viikkoa, ja se ei ole tuntunut sopivan hänelle. Heh, eikö lupaa hyvää ja pitkää suhdetta?
Yhdessä oleminen taas on yhdessä olemista. Että vietetään aikaa yhdessä enemmän kuin kaveripohjalta. Sitähän tämä kai on.
Tapaileminen on astetta sitä kevyempää vielä, samaan aikaan voi tapailla toisiakin. Mikko lupasi kuitenkin jättää “projektinsa”, kuten se itse niitä kutsuu, joten kai tämä on astetta vakavampaa kuin se tapailu.
Joo, taas Janne analysoi tyhjänpäiväisiä asioita.

Äiti ilmestyi taas eilen mun luokse ilmoittamatta. Se sitten on päättänyt ommella mulle verhot vaikka oon kieltänyt. Tuli esittelemään eri kankaiden näytepaloja mulle. Ja sen ilme oli paljon puhuva kun M oli täällä, taas. Ei se mitään kehdannut kysyä. Hyvä niin.