Mitenkähän mä tän blogi-kirjoitusuran avaisin?
Hei, olen “Mikko”, en muista montako viikkoa tai päivää vanha oon. Istun juuri terassilla ja vieressäni ottaa aurinkoa poikaystäväni. Elämäni kolmas poikaystävä. Että jos se sanoo olleensa kolmen kanssa, niin sanon minäkin =)
Jannella ei ole paitaa päällä ja sillä on pelkät shortsit jalassa. Eli se on ihan vitun hyvännäköinen ja nuoret tytöt kattoo sitä. Turhaan! Janne on mun =) Se juo kultalonkeroa ja on kovaa vauhtia taas pienessä humalatilassa.
En kykene nyt kunnolla keskittymään tähän kirjoittamiseen ja Jannen vartalon ihasteluun. Meidän naapuripöydässä joku uhmaikäinen pikkutyttö makaa maassa ja huutaa itkien “mene äiti pois, äitin syliin, en tule äitin syliin, mene äiti pois, ota minut pois, äitin syliin” ja äiti on vittuuntuneen näköinen, näkee, et koittaa tehdä kaikkensa ja tyttö huutaa kaksi kertaa enemmän joka asiasta. Vanhemmuuden huippuhetkiä.
Ihana kesä tulee. Ja noi kiukuttelevat lapset kuuluu siihen. Ja jäätelö.
Toivottavasti mä saan jakaa jäätelöni Jannen kanssa kesällä.
Eikö vaan että, kun mut on kutsuttu avecin kera mun siskon häihin niin se avec tarkoittaa Jannea? Sisko tietää, että olen poikiin päin joten eikö tuo kutsu pidä ajatella niin että se miespuolinenkin avec on sallittu, kun tuollaisen kutsun kerran antaa mulle. Se on tainnut antaa sen kutsun kylläki vaan siksi, että on ajatellu etten kuitenkaan ketään tuo, ja ei ole vaivautunut tekemään mulle erilaista avecitonta kutsuakaan. Tekis mieli repäistä ja ottaa Janne mukaan mutten tiedä uskallanko.
Janne ei täysin tajua kuinka onnellisessa asemas se on, kun sen ei tartte pitää mitään kaappeja ympärillä.
Mäkin voin olla sen poikaystävä melkein missä tahansa mutten oman sukuni eessä. Ne odottaa sitä tyttöä niin kovasti. Siskoni tietää ettei tyttöä tule koskaan olemaan, mutta sekin on käskeny unohtaa sellaiset ajatukset. Olin 17 kun kerroin sille ja porukoille, sen jälkee ei silti kukaan ole kysynyt poikaystävistä, mut tyttöystävistä silti ja senki edestä. Mä olisin oikeesti otettu, jos vanhempani edes kerran olisi osoittanut kiinnostusta kysymällä poikaystävästä, mutta ei. Siksi tekisikin mieli repäistä ja ottaa Janne sinne häihin, vaan en varmasti tee niin, kun pelkään että ne ei oikein tykkää ajatuksesta.
Janne käski mun kirjottaa jotain ja täs nyt oli jotain. Ei mitään kovin erikoista, mut en keksiny mitää. Eipä senkään jutut kovin kaksisia aina ole.
Äidinkielen mestariteos tämä ei ole, eikä ole tarkoituskaan.
Mikko
Artikkelit (RSS)
Toukokuu 4th, 2008 klo 7.12 e
Jos kerran Mikko kirjoitti tuon, ja koska olen paljon kuvitellut, minkä näköinen tuo Janne oikein on, niin kirjoituksesi mukaan, Janne on hyvännäköinen, ehkä jopa kaunis?Jos taas kirjailija itse, eli Janne kirjoitti tuon, niin hänen itsensä mielestään hän on kaunis? Oletko kaunis?Sano jo, sano jo…
Toukokuu 4th, 2008 klo 11.51 e
Mikko kirjoitti.
Paha sanoa itse olenko kaunis. Mikko sanoo, että olen. Pitää pyytää, että Mikko kuvailee minua…
Mikko:
Janne on mun mielestä hyvannäköinen. Vähän siro rakenteeltaan, pituutta sillä on yli 180cm ja lihaksia sopivasti, vaikka onkin aika laiha. Massaa vois olla hiukan enemmän. Kauniit kasvot, vahva leuka ja kiva nenä, iho on lähellä täydellistä. Mustat hiukset, tummansiniset silmät, leveä hymy… Sillä on kielessä lävistys ja se tekee siitä ihan megaseksikkään näköisen.
Kysymyksen vastaus on siis Janne on kaunis.
Panisin =)
Toukokuu 4th, 2008 klo 14.09 e
Vau! Että oikein lävistys kielessä! Tuntuu kun pussaa sitä, vai?
Toukokuu 4th, 2008 klo 15.33 e
Mikko: tuntuu ihan kaikessa, missä kieli on mukana =)
Toukokuu 4th, 2008 klo 16.42 e
Mun blogini se on sitten säädyllinen paikka.
Toukokuu 4th, 2008 klo 17.13 e
Vai on säädyllinen, voi, voi ei kai sentään liian kanssa? Nyt painun kahvin keittoon ja sitten seuraamaan tanssia tähtien kanssa, tiedäthän. Pitäkää te pojat säädyllisen hauskaa yhdessä tai erikseen…Pankaa vaikka kielenne…no ihan minne vaan…papan fantasiaa…
Toukokuu 4th, 2008 klo 18.13 e
Ei tuo ollut tarkoitettu pahalla. Se oli vaan ns. käännetty toteamus, koska täysin säädyllisestähän tämä blogi ei ole tainnut koskaan olla. Ilmaisin itseäni huonosti.
Joten rauha maassa. Minut vaan pisti teidän keskustelut kielikorustani hymyilemään, eikä pahalla tavalla.
Jatkakaa ihmeessä. Minuakin kiinnostaa kielilävärini vaikutukset ;)
Toukokuu 5th, 2008 klo 7.07 e
No hätä!Vitsiksi vastaukseni olikin meininki! Jatkan kiusaamistanne ihan mielelläni kunhan palaat!