My dreams

On ollut outoa nukkua niin että Vili nukkuu patjalla. Ja täytyy tunnustaa, että ei se siellä ole nukkunut. Se on aamuyöstä vasta sinne siirtynyt, kun ollaan nukahdettu ensin mun sänkyyn kun en malttanut päästää Viliä vierestä pois. Se on kuin täydellinen unilelu.

Eilen oltiin päivä Vilin isän luona lastenvahtina. Oli kyllä homma. Sen veljet on ihan mahdottomia ja koko ajan keksivät jotain piruuuta, varsinkin mun pään menoksi. Itsehän en koskaan ole ollut sellainen ja kiusannut esimerkiksi Jessen kavereita.
Saara tuli käymään Tarun kanssa siellä kanssa, kun Vili ei ole nuorempaa siskoaan juuri päässyt näkemään. Taru olikin sitten koko ajan sen kimpussa kun ne sen veljet oli mun. Vili ei ole juuri puhunut mulle niiden perheen asioista, mutta nyt Saara puhui sille hiukan niistä. Kuuntelin tarkkaan. Se pyysi, että Vili tulisi käymään kotona ja juttelisi vähän porukoiden kanssa. Vili kysyi, että miten on, luuleeko Saara että hän voisi Jannen kanssa tulla sinne. Saara sanoi, että ei varmastikaan, mutta yksin voisi tulla juttelemaan vähän. Vili vastasi sille, että meinaako Saara että Janne olisi muka joskus tervetullut sinne. Saara sanoi, että eihän sitä voi luvata. Vili hymähti ja sanoi, että hänellä ei ole ikinä mitään sanottavaa niille, ei ennen kuin ne itse pyytää hänet sinne ja tarkoittavat kun sanovat, että haluavat keskustella. Keskustelu ei tarkoita sitä, että hänelle kerrotaan mitä saa tuntea ja ketä kohtaan. Ei se ole keskustelua.
En halunnut puuttua niiden keskusteluun. Mutta miten joku voi olla niin idiootti ja sanoa omalle lapselleen, ettei hyväksy sen tunteita? Ja ei meidän tunteet toisiamme kohtaan sairaita ole. Ollaan onnellisia yhdessä, eikä siinä ole mitään vikaa. Mä olen todella päässyt helpolla porukoiden suhteen. Illalla kysyin Vililtä että mitä se ajattelee tosta hommasta. Vili sanoi mulle, ettei haluaisi puhua porukoistaan.

Sen kaveri Juha pyysi Viliä bileisiinsä ja sanoi, että voi tuoda seuralaisen mukanaan, eli minut. Ne olis ens viikon lauantaina.
Oikein muuta ei olekaan tapahtunut eilisen aikana eikä tänään. Pitäisi olla ensi viikko kunnolla et pääsisin tuonne bileisiin.

Oli eilen niin saatanan huono olo. Pitää yrittää muistaa se ens kerralla ettei mulle sovi tequila. Ja kun muuten ei olis ollut paha olo ja päätä särkenyt niin isä eilen huusi mulle niin että naapurit varmasti ovat shokissa uudesta naapuristaan. Ja jessekin niin muka aikuisena haukkui mua lapselliseksi. Jota ehkä olen ollut, en kiellä mutta en kyllä sanoisi että se aina on ollut itsekään niin aikuinen. Kaikilla meillä on heikot hetkemme.
Tarkoitus ei ollut juoda niin paljoa tai ainakaan niin myöhään, että olisi tullut massiivinen krapula. Tai että olisin kirjoittanut tänne paskaa. Ruoka ei pysy edelleenkään sisällä.

Saan varmaan ikuiset vihat monelta suunnalta siitä mitä olen parin päivän sisällä tehnyt. Kyllä mä olen saanut elämäni sekaisin tässä ajassa täysin. Vituttaa. Vaikka onhan niitä tekoja ollut jo pitkin kuluvaa vuotta, että peiliin katsominen on vaan ihan hyvä ja huono omatunto ihan aiheellista.