My dreams

Viikko onkin kulunut viime kerrasta. Ja aika onkin mennyt tosi nopeasti. Olen tehnyt yhtä koulujuttua illat ja Vilin kanssa oltu se mitä on jäljelle jäänyt.
Sain myös aikaiseksi käydä salilla harrastamassa liikuntaa. Kovin montaa kertaa en ole siellä käynyt, kun hävettää olla tämän langan laihan ja ehdottomasti lihaksittoman kropan kanssa siellä 200kg painavien pelkkää lihasta olevien keskellä, jotka nostaa jotain vähintään saman verran suorille käsillä, kun itse nostaa pienimpiä painoja mitä löytyy koko paikasta. Eli saan hävetä itseäni siellä ihan kiitettävästi. Toisaalta ei niitä lihaksia ilmankaan taida tulla. Ja olisihan se mukavaa, jos voisin tarjota Vilille enemmän katseltavaa, kun tämän luurangon vartaloon verrattavissa olevan vartalon. Mutta hävettää kun kaikilla muilla on jotain mitä jo esitellä siellä.
Vili halusikin sitten illalla tarkistaa, onko lihaksia tullut.

Me lähdetään kahden viikon päästä luokkaretkelle. Hiukan kaikki alkaa oottaa jo sitä! Vaikkei me muuta kuin olla ihan Suomessa, mutta me lähdetään Helsinkiin kolmeksi päiväksi. Ollaan sellaisessa retkeilykeskuksessa yötä. Siellä on neljän hengen huoneet. Tänään piti jakaa ne huoneet ja tuntui ihan mukavalta, kun kukaan ei vaihteeksi sanonut, että mun pitäs mennä tyttöjen puolelle. Enemminkin Jukka kysyi että tuunko mä niiden huoneeseen. Se oli Mikkoa jo pyytänyt. Tulin mielelläni, mutta neljättä voisi olla hankala löytää mun kanssa samaan huoneeseen vapaaehtoisesti, sanoin. Mutta yks Niko tuli ihan mielellään, ku kysyivät. Naapuriluokka tulee meidän kanssa sinne. Tulee varmaan olemaan ihan vitun hieno reissu. Meillä on vapaa-aikaakin siellä mukavasti. Vili sanoi, ettei haluisi päästää mua niin kauas ja pitkään sinne, ja toisten poikien kanssa vielä samaan huoneeseen nukkumaan. Sanoin, että voi olla aika hiljaista, että kukaan on mun kanssa sänkyyn tulossa. vili muistutti, että joka 20:s mies on joko bi tai ihan homo, että ei olis ihan niin varma. Meitä on siellä 25 jätkää niin hyvin tilastot sallisi siellä olevan toisen homon mun lisäkseni.

Suunniteltiin mitä tehdään vapaa-ajalla ja Mikko sanoi, et hän menee ainaki pornokauppaan. Mäkin haluisin, mutten kehdannut sanoa sitä ääneen. Enkä kehtais ostaa niiden nähden kuitenkaan mitään sellasta mitä haluisin. Heh. Haluisin kyllä.

Täti ja mun kaks serkkupoikaa tulee huomenna meille viikonlopuksi. Isä sanoi, että hän pyytäisi minulta, että en toisi Viliä tänne yöksi ainakaan viikonloppuna, mutta jos siitä nousee hirveä haloo niin sitten saan pyytää. Mutta Vilin on nukuttava omalla patjalla. Samanlaisen ehdon antavat Jessellekin, eli ei sitä tyttöä samaan vuoteeseen. Niin kuin se sen tyttö salaperäisen tois näytille edes.

Ei tuo dreams-osuus ota syntyäkseen vaikka kuinka haluisin. Ei ole oikeasti aikaa. Sen kirjoittaminen on hidasta.
Yritän kuitenkin kirjoittaa heti, kun on aikaa.

Olen kuitenkin tullut tulokseen, ettei meidän perhe ole normaali. Tietenkään parempaa kokemusta ei ole kuin Vilin perheestä, joka on toinen ääripää. Meillä on niin rentoa ja voi oikeastaan puhua mistä vaan.
Mulla ei tule koskaan olemaan perhettä. Se on musta aika surullista ihan oikeasti. Puoliso voi tulla olemaan korkeintaan. Mutta kun mä joskus kuolen niin ei mua käytännössä jää murehtimaan ja muistelemaan kukaan. Mikäli siis kuolen vanhuuteen. Todennäköisesti kuolen yksinäisenä ja kukaan muu kuin mahdollisesti Jesse ei käytä sekuntiakaan mun ajattelemiseen. Kun mä kuolen, niin musta ei jää jäljelle mitään kenellekään. Ei jää lapsia ja lapsenlapsia, jotka joskus saattaisi katsella valokuvasta isoisää. Jessen perhekuviin jää korkeintaan sen lapsenlapsille muistoksi joku setä, jonka nimeä ei kukaan muista. Pitää yrittää alkaa heteroksi.