My dreams

Vilille ei kelvannut totuus. Ei sitten. Jos sitä haluaa muokata mieleisekseen niin ei se enää ole totuus. Arvasinkin, että ei tuo sitä miellytä. Kyllä minäkin olen kuullut mitä kuulemma olen tehnyt, mutta ne juorut eivät ole totuutta nähneetkään. Uskokoot niitä ihan rauhassa.

Että tällaista tänään.

Tiistai ja keskiviikko meni kivasti. Paitsi, että lupaavasti alkaneet aurinkoiset säät vaihtui vesisateeseen. Se ei ollut kivaa.

Meillä oli tiistaina sitten sitä kauan odotettua terveystietoa. Tosin ei päästy vielä kunnolla asiaan. Ensi viikolla sitten kuulemma käsitellään seksijuttuja ja meidät jaetaan tyttöihin ja poikiin, eli viikko aikaa esittää kysymyslaatikkoon vaikeita kysymyksiä, jotka vaivaa. Minua vaivaavat kysymykset on sen verran erilaisia (varmaan) muihin verrattuna, että kaikki arvaisi ketä ne on lähettänyt. Ja vitsinäkään ei sellainen toimi, kun Henri kavereineen vääntää jopa vitsitkin minua vastaan. Onneks kovin moni ei jaksa enää mennä mukaan Henrin juttuihin. Aluksi se oli varmaan monesta hauskaa ja mun homouteni varmaan hämmensi, mutta nyt ne on jo tottunut, eikä se näytä olevan enää millään muotoa niin iso asia. Vaikka ei ne siis ihan luonnollisia mun kanssa ole suinkaan ja tuskin enää mikään palaakaan ennalleen. Onhan se iso juttu varmasti niillekin, vaikka eivät joudu elämään sen homouden kanssa itse, tai siis kokemaan sitä itse. Ei ne varmaan tiedä millaista on olla mä. Kun mäkään en ihan oikeasti pysty ymmärtämään heteroita, paitsi tyttöjä ;) Musta on vaan vaikeeta edes kuvitella millaista on olla kiinnostunut tytöstä. En pysty samaistumaan miespuolisen heteron tunne- ja seksielämään sitten mitenkään. Mutta toki hyväksyn heidän tunteensa ja siksi oletan, että munkin kaipuu toiseen poikaan hyväksytään. Eihän se varmaan ole sen kummempaa.

Illalla soitin Vilille ja se pähkäili kokeidensa kanssa. Ei taida tää koeviikko mennä kovin hyvin mikäli sen sanaan on uskomista. Toisaalta väitti se äikän yo-aineensakin menneen ihan huonosti ja opettajansa oli kehunut kuitenkin, että tosi hyvin oli mennyt. Hehee. Ei se taida oikein vain luottaa itseensä.

Tänään äiti ja isä on puolestaan masentanut mut ja sanonut, että me mennään viikonlopuks mummun luokse, sen joka asuu kauempana ja ollaan siellä sitten kait yötäkin.
Kysyin, että onko mun ihan pakko tulla, sillä tiedän että Jessekään ei ole tulossa.
Äiti sanoi, että mussa ja Jessessä on se ero, että Jesse on täysi-ikäinen ja minä sitten taas olen heidän käskyjensä alainen. Se tarkoittais, että en ole näkemässä Viliä kuin pe iltana, ellei Vili jää yöksi, sen on pakko jäädä.
Äiti näki ahdinkoni ja sanoi, että mä olen niin iso poika, että pärjään kyllä yhden viikonlopun ilman Viliä.
Sanoin sille, etten ole ollenkaan varma lähdöstäni. Ei ole mistään kotoisin ilmoittaa torstaina, että lähdetään lauantaina. En lähde. En varmana lähde mummun luokse nyt. En halua sitten yhtään lähteä!
Isä sanoi, että näen mummua niin harvoin, että paras nyt vaan ihan suosiolla antaa periksi ja lähteä heidän matkaan.
Intin, etten halua. Haluan jäädä kotiin ja Vili voi tulla meille.
Isä naurahti, että tottakai sinä haluaisit, ei siitä olekaan kysymys vaan kysymys on siitä, että mummukin haluaa nähdä minut.
Tyhmää. Ja epäreilua!

Kun muutenkin nähdään vaan oikeastaan viikonloppusin typerien sääntöjen vuoksi “kouluun pitää keskittyä kunnolla.” Toisaalta sitten kun noi Vilin kokeet on menneet niin ei taida kummallakaan ihan kokeita olla hetkeen, että varmaan voidaan nähdä. Ja sitten tuleekin kesä. En malta melkein edes odottaa shortsikelejä ja Vilin näkemistä helteellä ilman paitaa… Eihän me voida poistua mihinkään mun huoneestani varmaan koko kesänä, ainakaan suihkua pidemmäs ;) Se on sitten tylsää lukemista täällä kesällä.