My dreams

Olipa kerran poika nimeltä Janne. Ja toinen poika nimeltä Mikko. Ensimmäisen kerran he tapasivat toisensa ala-asteella. He eivät olleet samalla luokalla, mutta kävivät samaa koulua ja leikkivät pihalla toistensa kanssa. Mikko on ollut Jannen mielestä komea aina. Tytötkin tykkäsivät Mikosta, ja varmasti haaveilivat kotileikeissään Mikosta nukkelasten isänä. Janne ei vielä haaveillut kenestäkään näihin aikoihin, mutta tajusi kyllä Mikon olevan koulun komein poika.
Yläasteella Mikko oli tajunnut jo hyvin varhain mitä on, mutta sellainenhan oli pidettävä visusti salassa! Miten sen muka voisi edes paljastaa? Ja ehkä se olisi vain joku vaihe. Yläasteelle siirryttäessä Janne ja Mikko osuivat samalle luokalla ja heistä tuli hyvät ystävät. Janne alkoi myös tiedostaa vähitellen kohtalonsa ja ysillä sitten oli tajunnut ihan lopullisesti, että on homo. Janne oli näihin aikoihin ihastunut pariinkin eri poikaan, mutta tapasi yllättäen pojan, jonka nimi oli Vili. He rakastuivat ja alkoivat seurustelemaan. Jannen homous selvisi luokkakavereille ja niin myös Mikolle. Mikko oli kuitenkin kaapissa ja pelkäsi kertoa sitä kenellekään.

Lukion ekalla luokalla Janne ja Mikko olivat edelleen kavereita. Kerran he olivat samoissa bileissä ja lähtivät yhtä matkaa kotiin, Mikko oli normaliia hiljaisempi ja Janne kysyi että mikä mikkoa vaivaa… samaa hiljaisuutta oli ollut havaittavissa muutamina kertoina aikaisemminkin, kun he olivat kaksin. Mikko pysähtyi ja sanoi, että ‘mäkin olen homo’ janne ei ottanut tunnustusta tosissaan vaan nauroi ja käski lopettaa hänen testaamisensa, ja viittasi Mikolle että tule. Mikko lähti liikkeelle ja toisti sen ja sanoi, että ‘ihan tosi, olen minä, uskoisit nyt vaan’. Kun Mikko vihdoin pitkän inttämisen jälkeen sai Jannen uskomaan niin se paransi heidän kaveriutta huomattavasti. Homous oli vielä salaisuus ja, kun toiset pojat arvostelivat tyttöjä niin mikko ja janne puhuivat omaa ‘koodikieltä’ toisista pojista.
Mikko tuli lukion toisella kaapistaan muillekin ulos. Mikko ja Janne oli edelleen ystäviä. Janne seurusteli Vilin kanssa ja he muuttivat yhteen. Mikolla oli jonkun verran miehiä, ei seurustellut, tai jotain pientä ehkä saattoi olla. Mikko sanoi, että hän ensin testaa mitä on tarjolla.
Ehkä se tarttui sitten hiukan Janneenkin. Se, että olisi pitänyt katsoa ensin ympärilleen ja sitten vasta löytää Vili. Vili oli kuitenkin tärkeä… Jossain vaiheessa kuitenkinJanne alkoi ajattelemaan olevansa liian kokematon ja että lisäkokemus tekisi hyvää. Että Vilikin oli ollut useamman kanssa. Janne tunsi itsensä jotenkin huonommaksi kuin Vili.
Ensin se oli yksittäinen ajatus, mutta sitten se oli muuttunut ja alkanut todella vaivaamaan. Mikko oli hyvännäköinen. Mikko monesti flirttaili Jannelle ja Janne ehkä jossain välissä hiukan ihastui. Ihastuminen jatkui eikä asiaa helpottanut yhä jatkuva ajatus siitä, että oli liian kokematon. Ehkä jos hänellä olisi enemmän kokemusta niin seksiin tulisi jotain uutta. Olihan Vilin ja Jannen seksielämänsä rutinoitunut jo jonkin verran. Sitä kyllä oli, mutta se oli… samanlaista.
Lukion kolmannella tilanne jatkui. Janne oli kyllä onnellinen, mutta tunsi itsensä huonommaksi kuin Vili. Ja Mikko vaan komistui, vaikka eihän se Vilille ulkonäöllisesti vertoja lyönyt.
Penkkarit. Päivä jona kaikki muuttui. Vili oli pois kotoa. Viinaa. Janne ja Mikko. Mikko ja Janne. Koulussa aina yhdessä. Niin nytkin. He olivat koko päivän olleet yhdessä ja heillä oli ollut tajuttoman hauskaa. Olivat kiusanneet nuorempia ja heittäneet kuorma-auton lavalta karkkia. Ja sitten koulun jälkeen menneet jatkamaan ryyppäämistä Jannen ja Vilin kämppään. Illalla baariin ja illan tanssit, varsinkin hitaat, tietty Mikon kanssa, olihan Vili penkkarinsa jo aikoja sitten viettänyt. Toiset vittuili heille, ne oli aina vittuilleet, leikillä. Ei kukaan enää aikoihin ollut ollut kovin näkyvästi heitä vastaan. Viimeiset hitaat, Janne tunsi Mikon housuissa jotain kovaa, ja hymyili Mikolle eikä vastaavanlaisen kovan reaktion aikaansaaminen tehnyt vaikeaa. Ei oltu kovin kännissä, sopivasti kuitenkin niin ettei ollut (valitettavasti?) estoja. Mikko painautui oikein kiinni Janneen. Janne oli jotenkin sekaisin(ei sitä vaan voi puolustella), joten antoi sen tapahtua. He suutelivat. He suutelivat uudelleen, lisää kieltä mukaan, kävivät aika kuumina. Se kaikki tallentui usealle kameralle. He lähtivät yhdessä pois, Jannen luokse. Vili ei olisi kotona. He tekivät yhdessä mitä tekivät. 

Mikko ja Janne sopivat, ettei asiasta puhuttaisi, ei ainakaan Vilille. Mutta kumpikin tiesi, että eiliselle oli paljon silminnäkijoitä. Päätettiin, että jos joku niistä ravintolaillan tapahtumista puhuisi niin sanotaan vaan, että ei mitään tapahtunut sen lisäksi. Vaan ne hommat, joilla on silminnäkijoitä niin myönnetään.

Mutta eihän se siihen jäänyt. Jannella ja Mikolla meni se viikonloppu kovaa ja vielä sitä seuraavakin. Sitten Vili palasi kotiin.

Vilin kohtaaminen oli vaikeaa. Eikä Janne edes tuntenut olevansa yhtään parempi nyt, ei yhtään kokeneempi. Vaan ainoastaan tyhmempi. Oli ajan kysymys koska Vili saisi tietää ja koska Janne olisi mennyttä. Ja ei se niin kummoista ollut aidan toisella puolen, ei se huonoakaan ollut, tai edes keskinkertaista, mutta ei parastakaan. Siinä eräs totuus, kysymykseen “millaista se oli” mitä Vili on myös jälkikäteen kerjännyt saada tíetää.

Vili sai tietää tietenkin alle kuukaudessa siitä mitä tapahtui baarissa ja Janne on huono valehtelemaan siitä, mitä kotona ja mitä kaikkea sen jälkeen. Janne lensi kodistaan ulos kuin salama. Jonkun ajan päästä he kuitenkin, onneksi, saivat sovittua asioista ja Vili asetti yhden ehdon. Ei enää Mikkoa. Janne ja Mikko eivät olleet enää toistensa kanssa tekemisissä.

Tässä kohtaa Janne valehteli kyllä, Mikko ja Janne olivat edelleen kavereita. Eivät toki voineet nähdä tarkoituksella, siis sopia mitään julkisia tapaamisia. Mutta koulussa ja harrastuksissa he näkivät.

Janne sai kuulla tehneensä paskamaisesti aika pitkään ja tottahan se oli. Paskamaisesti teki.

Kyllähän Janne ja Mikko yhä nyt toisiaan näki lukion loputtuakin, pienet piirit. Bileissä ja sellaisissa. Ja kyllä juttelivat, jos Vili ei nähnyt. Yleensä kyllä kävi niin, että Vili näki Mikon niin sen ilta meni piloille ja Janne ja Vili lähtivät pois. Toisinaan he silti jäivät ja Vili oli pahalla päällä ja vahti Jannea.

Ja kännykkään Janne vaihtoi Mikon numeron toiselle nimelle. Mikko on kuitenkin lapsuudenystävä ja Janne on ollut kaikkien vuosien ajan Mikon kanssa tekemisissä. Salaa kyllä, mutta mitään muuta ei koskaan tapahtunut. Aina kuitenkin kun Janne jäi kiinni edes Mikon kanssa juttelemisesta niin he kävivät Vilin kanssa pitkän keskustelun. Mikko oli Vilille kuin myrkkyä. Mutta mitään ei enää tapahtunut. Ja ei Janne ja Mikko usein enää nähneet. Vain joskus. Mutta Mikosta on tapeltu senkin edestä eräässä suhteessa.

Kun Vili muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle niin Janne oli taas enemmän tekemisissä Mikon kanssa. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.

Vili jätti Jannen toisen vuoksi ja Mikko on sen jälkeen useamman kerran Jannen luona käynyt, mutta mitään ei ole tapahtunut kuin kerran eron jälkeen. Jannekin osaa sanoa ei.

—

Ja sitä mitä on tehty niin minä todella kaduin, ja kadun yhä. Ehkä ilman sitä ei oltaisi tässä ja nyt. Ehkä oltaisiin edelleen yhdessä ja onnellisia. Minä olen tarkoittanut joka sanaa sanoessani sinulle, että jos saisin sen tekemättömäksi niin olisin varmaan maailman onnellisin ihminen. Vaan sitä ei tekemättömäksi saa. Olen pyytänyt sitä anteeksi ja anteeksi ja anteeksi, tuhansia kertoja, ja tarkoittanut jokaista anteeksipyyntökertaa ihan 100%:sti.

Siinä se totuus. Olen ehkä täällä saattanut antaa ymmärtää, että se oli vain yksi kerta ja ilmeisesti Vili nyt tunsi suurta vääryyttä siitä, että minä olen ollut Mikon kanssa kyllä useamminkin kuin yhden kerran seurusteluaikanamme.