Ei mulla ole oikein mitään sanottavaa. Ei mulla ole morkkista, paha krapula vaan. Heräsin ja totesin, että kaveri vieressä näytti edelleen komealta, ja lähdin porukoille.
Ei tuo kaveri mulle mikään uusi tuttava ole, pienet piirithän meillä on loppujen lopuks, et jos joku on jotain julkisesti ja tuntee jonkun toisen ja se tuntee taas vähintään jonkun ja sitten kaiken maailman bileissä nähdään. Että kyllä mä sen tiesin ennestään. Ja ei se vili kyllä syytön ole että sen miehen luokse menin. Kyllähän se vähän vittuilua oli viliä kohtaan, sellaista mihin aivoni kännissä pystyy. Mutta ei ne vilinkään viestit puhtaalla rakkaudella lähetettyjä ole, tai teot. Itse se lähetti jotain triljoona viestiä mulle eilen jossa kävi selväksi mitä se musta ajattelee. Ja ollaan sitten toisillemme ilkeitä jos ei parempaan pystytä. Kilpaillaan siitä kumpi satuttaa enemmän ja kovempaa toista. Sekin on sen miehensä kanssa täällä käymässä. Satuttaahan se ja sitä sitten idioottimaisesti kostaa… Aikuismaista, eikö totta?
Kotiin en mene, jos se on siellä ja jos se tuo sen kaverinsa mukanaan mun silmien eteen niin… Ei meillä ole mitään puhuttavaa, tai olisi mutta en halua. Äiti kysyi miksi tulin tänne nukkumaan ja sanoin Vilin olevan mun luona pakkaamassa. Äiti kysyi, että niinkö huonosti menee ettei voi edes nähdä. Ja valitusta siitä että olen taas juonut. Vaikka aika vähän minä viime vuosina olen käynyt baareissa, kun eräs ei halunnut minun siellä käyvän ja minä olen ollut niin kiltisti kotona.
Nyt kuolen krapulaan. Ja häpeän ehkä että tänne tuli kirjoitettua aika suoraan. Mutta en muokkaa niitä nyt kuitenkaan pois, koska se olis vastoin periaatteita…
Jatketaan kunhan voin paremmin. The dreams on pahasti jäljessä ajasta…
muokkasin sen puolen tätä tekstiä…
Artikkelit (RSS)