My dreams

Levotonta aikaa siis taas. Odottakaahan pari kolme kuukautta niin sitten vasta levotonta onkin. En ole tottunut olemaan yksin. Voi olla, että sekoan. :D Tarkoitushan ei ole alkaa hyppimään ihan kenen tahansa sängyssä, eikä Mikkokaan tule olemaan joka viikkoinen vieras (ja Mikolla on tapana hyppiä kenen tahansa sängyssä, että ihan siksikin). Aivan varmasti sekoan.

Toinen mihin sekoan on työt ja unettomuus, tämä ahdistus ja koko ero. Töitä todella on ja olen nukkunut huonosti, kun en saa unta. Kun tulen kotiin niin pää on ihan jumissa ja meinaan nukahtaa, mutten kuitenkaan saa nukuttua. Odotan seuraavaa vapaata, mutta se on vasta ensi viikolla. Pitäisi tosissaan yrittää jossain vaiheessa todella nukkua, sillä ei parilla tunnilla mitenkään pärjää, kun työt vie kaikki voimat. Kaikki ne viimiset siis. Mua ahdistaa niin paljon tämä kaikki. En halua edes kertoa, kuinka ahdistava olo mulla on, sillä Vili tuntisi siitä kuitenkin suurta nautintoa ja Jesse ehkä huolta. Mutta kyllä tää tästä, on ne toisetkin selvinneet ja jossainhan vaiheessa sitä on pakko nukkua ja nukkuukin. Eikä ahdistuskaan ikuisesti kestä, se menee ohi. Pitää vaan asennoitua oikein tähän.