Arkisto Huhtikuu, 2008

Me lähdetään ekaa kertaa jonkunlaisena parina ulos ja sellasten ihmisten luokse vieläpä kenen en usko tietävän tästä blogista. Saa nähdä mitä ne sanoo :)

Saanko muuten udella oletteko te, lukijani, heteroita, bi-seksuaaleja, homoja, lesboja, transuja vai jotain näiden kaikkien väliltä tai vielä jotain näiden päälle? Voisitte kertoa mulle sen vaikka nimettömänä tuonne kommentteihin jollette muuten uskalla/halua paljastaa itseänne. Ei tietenkään ole pakko kertoa mitään jos ei halua, mä vaan olen utelias.

Mä aloitan juomaan nyt vähän siideriä ja lykkään yo-lakin päähäni. Olen valtuuttanut Mikon vahtimaan, etten kirjoita tänne.

Hyvää vappua!

Mä ostin uuden kirjahyllyn, sohvan ja sängyn, onhan nuo vanhat palvellut jo uskollisesti minua. Muuta vikaa niissä ei ollut vieläkään, mutta ne olivat vanhoja ja mä tahdon nyt uutta, eikä ne edes sovi tänne jos oikein ajattelen.
Mikko kysyi, että minäkö nyt kannan isän, jessen ja hänen kantamat entiset huonekaluni pois ja uudet tilalle. Olisin kuulemma voinut ajatella ostavani ne jo ennen, kun kantoivat entiset tänne. En kai? :) Mutta ei sitä voinut tietää etukäteen että haluankin erilaiset!

Isän mielestä olen turhamainen, mutta kyllä sillä on väliä mitä ympärillä on ja kotona pitää viihtyä. Isä sanoi, että näyttää kovasti siltä, että sille mun uuden parisängyn toiselle puolelle on myös käyttöä. Mikko poistui nopeasti takavasemmalle piiloon :) ja mä en sanonut mitään, olin kun en olisi edes kuullut mitä se sanoi. Ja mitä vittua ne täällä jatkuvasti ramppaavat? Niillä on milloin mitäkin turhaa asiaa, sellaista mitä voisi kysyä puhelimellakin. Se meinaan tuli tällä kertaa kysymään, lähdenkö mä huomenna niiden kanssa syömään. Taisin muuttaa liian lähelle niitä. Ja musta alkaa tuntumaan että ne kyttää mua. Ei tuollaisen takia käymään tulla vaan soitetaan.

Mä tilasin viime viikolla myös uuden tietokoneen itelleni ja vanhan lahjoitin pois kaverille, tai myin sen sille, liian halvalla.
Teen oikeasti konkurssin, mutta on mulla kyllä pienet menotkin.
Ensi kuussa pitää olla vielä pienemmät, että saan edes jotenkin maksettua nuo. Otetaan vastaan lahjoituksia. Isoja sellaisia. Isältä pyysin ennakkoperintöä, se sanoi, etten ansaitse sellaista. Mä tarvitsisin uudet matotkin, äiti ymmärtää mua varmasti ja saan ennakkoperintöä.

En ole ikinä syönyt kapriksia, tai maistoin äsken yhden. M syö suoraan purkista niitä kuin jotain karkkia. Outo! Koko asunto haisee niille.

Tässä tärkeä raporttini tältä päivältä.

JA HUOM!
Dreamsin kirjoittamiseen tulee nyt varmasti pidempi tauko, en viitsi väkisin kirjoitella sitä. Se on niin hidasta ja vaatii aikaa, eikä se innosta yhtään juuri nyt. Pitkään olen jo sitä vähän väkisin kirjoittanut, ja sen huomaa, kun on tullut niin vähän sitä kirjoitettua, ja olen oikein yrittänyt keksiä jotain väkisin. Sellaisesta ei tule mitään. Että sori. Joudutte tyytymään tähän toistaiseksi. En vaan löydä sellaista aikaa ja inspiraatiota mitä sen kirjoittaminen vaatii. Mutta en mä sitä täysin unohda, jos jotain mieleen tulee niin kirjoitan. En vaan väkisin halua kirjoittaa sitä ja jälki on sitten huonoakin jos sitä väkisin kirjoitan.

Kuinka monta kertaa edellisessä kappaleessa mainitaan sana väkisin? Väkisin en käyttäisikään muita sanoja.

Mä alan vasta heräilemään. Aikahan se tämäkin ja mulla on pitkä vapaa.

Mä en tiedä millaisen käsityksen mun edellisestä postauksesta voi saada, mutta siis mä olen erittäin iloinen. Eli kyllä Mkin omaa jotain tunteita mua kohtaan =) Minä oon siitä hyvin iloinen. Syitä miksi ei mitään seurustella vaan lähinnä “ollaan yhdessä”/tapaillaan on monta. Eikö noissa kaikissa olekin ero?
Seurustelu kuulostaa niin vakavalta tässä elämäntilanteessa, juuri sellaisen pitkän lopettaneena, niin että ei ehkä ihan heti niin täysillä pysty olemaan mukana. Mikko väitti ettei se ole ikinä edes tainnut kunnolla seurustella. Kerran kuulemma kaksi viikkoa ja toisen kerran kolme ja puoli viikkoa, ja se ei ole tuntunut sopivan hänelle. Heh, eikö lupaa hyvää ja pitkää suhdetta?
Yhdessä oleminen taas on yhdessä olemista. Että vietetään aikaa yhdessä enemmän kuin kaveripohjalta. Sitähän tämä kai on.
Tapaileminen on astetta sitä kevyempää vielä, samaan aikaan voi tapailla toisiakin. Mikko lupasi kuitenkin jättää “projektinsa”, kuten se itse niitä kutsuu, joten kai tämä on astetta vakavampaa kuin se tapailu.
Joo, taas Janne analysoi tyhjänpäiväisiä asioita.

Mutta siis samoilla aaltopituuksilla liikutaan tuossa asiassa… Että ei me seurustella, vaikka tää on kuitenki enemmän ku se “ystävää autetaan hädässä ja puutteessa.” Vähän niin kuin esiaste seurustelulle tai jotain.
M nauraa, kun yritän selventää tätä tänne. Se sanoo, että jos tää on näin vaikea asia selittää niin voin kutsua tätä meidän juttua sitten ihan vaan vaikka seurusteluksi. Vitut, nyt se nauraa, että onko noilla termeillä mitään väliä.
En selitä enää mitään ja menen pistämään Mn hiljaiseksi jollain keinolla :)

Mitähän sitä osaisi sanoa? En saa ainakaan hymyä pois naamaltani. Käytiin eilen ihan mielenkiintoinen ja mukava keskustelu. Ei se mua täysin vihaakaan, niin se sanoi.
En kerro keskustelun yksityiskohdista tarkemmin, sillä ne jutut saa vielä pysyä meidän kahden välillä. Eikä me siis seurustella. Lähinnä katsotaan, mitä tästä tulee. Ja nyt tiedän mitä M ajattelee musta. Se oli ihan kivaa kuultavaa. Ja selvitin hiukan omia ajatuksia sille.
Tää saa riittää meidän eilisestä keskustelusta.

Äiti ilmestyi taas eilen mun luokse ilmoittamatta. Se sitten on päättänyt ommella mulle verhot vaikka oon kieltänyt. Tuli esittelemään eri kankaiden näytepaloja mulle. Ja sen ilme oli paljon puhuva kun M oli täällä, taas. Ei se mitään kehdannut kysyä. Hyvä niin.

Minua on väsyttänyt koko päivän. Olen oikeastaan nukkunut koko päivän, vaikka nukuin yönkin hyvin. Mun pitäisi järjestellä tavarat paikoilleen, vaan ei tahdo pysyä hereillä. M lupas tulla tänne tänäänkin. Sillä ei ole huomenna koulua. Huomiseksi onki sitten useammatkin bileet tiedossa. En vaan tiedä uskallanko juoda mitään. Enköhän. Estän vaan pääsyni tietokoneille.

:D tai jotain.

Sanoisi jotain jo vihdoin. Sano jotain! Minä en osaa sanoa mitään. En pysty ottamaan asiaa puheeksi, koska minua pelottaa mitä saan kuulla.
M lähti kuitenkin täältä vasta aamulla kouluun. Kai se kertoo ettei se mua nyt suorastaan vihaa tai pidä ihan naurettavana :D

Mulla olis paljon sanottavaa, mutta mä pidän ne nyt sisälläni, etten nolaa itseäni enempää, kuin mitä jo olen tehnyt. Sitten jää vielä tavallaan varapoistumistie jäljelle, eikä tarvi menettää täysin kasvojaan kun ei kaikki ole julkista.

On ollut outoa nukkua niin että Vili nukkuu patjalla. Ja täytyy tunnustaa, että ei se siellä ole nukkunut. Se on aamuyöstä vasta sinne siirtynyt, kun ollaan nukahdettu ensin mun sänkyyn kun en malttanut päästää Viliä vierestä pois. Se on kuin täydellinen unilelu.

Eilen oltiin päivä Vilin isän luona lastenvahtina. Oli kyllä homma. Sen veljet on ihan mahdottomia ja koko ajan keksivät jotain piruuuta, varsinkin mun pään menoksi. Itsehän en koskaan ole ollut sellainen ja kiusannut esimerkiksi Jessen kavereita.
Saara tuli käymään Tarun kanssa siellä kanssa, kun Vili ei ole nuorempaa siskoaan juuri päässyt näkemään. Taru olikin sitten koko ajan sen kimpussa kun ne sen veljet oli mun. Vili ei ole juuri puhunut mulle niiden perheen asioista, mutta nyt Saara puhui sille hiukan niistä. Kuuntelin tarkkaan. Se pyysi, että Vili tulisi käymään kotona ja juttelisi vähän porukoiden kanssa. Vili kysyi, että miten on, luuleeko Saara että hän voisi Jannen kanssa tulla sinne. Saara sanoi, että ei varmastikaan, mutta yksin voisi tulla juttelemaan vähän. Vili vastasi sille, että meinaako Saara että Janne olisi muka joskus tervetullut sinne. Saara sanoi, että eihän sitä voi luvata. Vili hymähti ja sanoi, että hänellä ei ole ikinä mitään sanottavaa niille, ei ennen kuin ne itse pyytää hänet sinne ja tarkoittavat kun sanovat, että haluavat keskustella. Keskustelu ei tarkoita sitä, että hänelle kerrotaan mitä saa tuntea ja ketä kohtaan. Ei se ole keskustelua.
En halunnut puuttua niiden keskusteluun. Mutta miten joku voi olla niin idiootti ja sanoa omalle lapselleen, ettei hyväksy sen tunteita? Ja ei meidän tunteet toisiamme kohtaan sairaita ole. Ollaan onnellisia yhdessä, eikä siinä ole mitään vikaa. Mä olen todella päässyt helpolla porukoiden suhteen. Illalla kysyin Vililtä että mitä se ajattelee tosta hommasta. Vili sanoi mulle, ettei haluaisi puhua porukoistaan.

Sen kaveri Juha pyysi Viliä bileisiinsä ja sanoi, että voi tuoda seuralaisen mukanaan, eli minut. Ne olis ens viikon lauantaina.
Oikein muuta ei olekaan tapahtunut eilisen aikana eikä tänään. Pitäisi olla ensi viikko kunnolla et pääsisin tuonne bileisiin.

Oli eilen niin saatanan huono olo. Pitää yrittää muistaa se ens kerralla ettei mulle sovi tequila. Ja kun muuten ei olis ollut paha olo ja päätä särkenyt niin isä eilen huusi mulle niin että naapurit varmasti ovat shokissa uudesta naapuristaan. Ja jessekin niin muka aikuisena haukkui mua lapselliseksi. Jota ehkä olen ollut, en kiellä mutta en kyllä sanoisi että se aina on ollut itsekään niin aikuinen. Kaikilla meillä on heikot hetkemme.
Tarkoitus ei ollut juoda niin paljoa tai ainakaan niin myöhään, että olisi tullut massiivinen krapula. Tai että olisin kirjoittanut tänne paskaa. Ruoka ei pysy edelleenkään sisällä.

Josta päästäänkin aasinsillalla Mikkoon. Se jäi tänne kun isä ja Jesse lähti.
Minua se hetki oli hiukan, eli paljon, jännittänyt, kun jäädään kaksin (Toivottavasti kovin moni lukija ei tiedä mistä puhun). Pelotti, että mitä se sanoo. Ei se oikeastaan sanonut mitään. Teki enemmän. Ja jäi yöksi. On täällä vieläkin, katsoo jotain moottoripyöräjuttua. Ilman sanoja en tiedä missä mennään, mutta ei väliä vaikka kaikki olis ihan niin kuin ennen.
Kunhan ei nauraisi mulle.

Isä ja äiti kävivät täällä aamulla ennen yhdeksää, eivät ilmoittaneet että tulevat, eivätkä sanoneet mitään isompaa onneksi siitä, kun Mikko on täällä jo siihen aikaan. Ja varmasti tajusivat että yötä se on ollut. Ensinnäkin ne tuli niin aikaisin, että me oltiin vielä nukkumassa ja pikaisen pukeutumisoperaation jälkeen näytettiin varmasti kuitenkin juuri heränneiltä. Eikä mulla ole vieraspatjoja. Osasivat kuitenkin pitää turvat kiinni, jos jotain tajusivat. Voihan se tietty olla että ne uskoo Mikon tulleen tänne jo kuudelta sunnuntaiaamuna kysymään neuvoa ristipistotöihin ja samalla hakemaan minua Jumalanpalvelukseen. Äiti saattoi kuitenkin näyttää hiukan järkyttyneeltä ja isä oli lähinnä eilisestä vihainen. Olisin minäkin, jos joku olisi mulle vastaavanlaisesti tehnyt.

Saan varmaan ikuiset vihat monelta suunnalta siitä mitä olen parin päivän sisällä tehnyt. Kyllä mä olen saanut elämäni sekaisin tässä ajassa täysin. Vituttaa. Vaikka onhan niitä tekoja ollut jo pitkin kuluvaa vuotta, että peiliin katsominen on vaan ihan hyvä ja huono omatunto ihan aiheellista.

Tai tätä aamuna? Eihän kukaan tilaa tätä blogia? Sillonhan jää kaikki minut kirjoitukseni muistiin, en kestä jos joku lukee niitä =) Jos luki niin eihän kukaan ainakaan muista mitä luki?

Poistan kohta koko blogin. Yksi artikkeli kerrallaan…

Minua oikeasti hävettää ihan tajuttomasti. En kyllä tiedä mikä eniten, se että kirjoittelin tänne aika päissäni vai eikö minusta ole vieläkään seisomaan tekojeni takana, kun kaikki todisteet poistan täältä. Vili kuitenkin luki sen “runon” ja se on tärkeintä, sille se oli tarkoitettukin. Ei se anteeksi antanut. 

Musta ei ole paljon apua ollut kun ollaan tässä muutettu. Olen käynyt lähinnä vaan oksentamassa uudessa kämpässäni ja istunut kalpeana jossain nurkassa. Nytkin istun autossa, kun yksinkertaisesti en tältä tärinältä pysty kantamaan yhtään tavaraa. Isä on pikkusen kiukkunen ja valitus käy siitä, että kaikki muutko tässä on muuttamassa kuin minä. Jesse on katsoo ylimielisesti. Mikko ei sano mitään, mutta hymyilee :)

Minä se osaan olla oikeasti idiootti. Monelta kantilta katsottuna.

Vitun paha krapula. Poistin pari älynväläysartikkelia ja enää toivon ettei kukaan lue tätä blogia. Tai pitäisikö kirjoittaa Ajoihä. Ja mitä tarkoittaa lause ”En sängyn alta mis omaan elämääni tai edes tänne”? No joo. Pää halkeaa ja isä tulee tänne puolen tunnin päästä. Kaikille ei tuo kuningas alkoholi vaan sovi.

En sano enää mitään, paitsi että puhelimeni äsken soi ja sieltä sanottiin, että en mä ilman muuttoapua noin herkästi jää jos sitä pelkään.


Mainokset

 | 

 |  |  | 

 |  | 

 |  |