Mä en tiedä kannattaako mun enää ees kirjoittaa tänne. Musta tuntuu, että olen myynyt sieluni. Hetken onnesta.
Miten voi olla olo, että on pettänyt toista, vaikka ei olla edes yhdessä? Vai onko tää olo siksi, että olen pettänyt itseäni.
Kunnollinen moraalikrapula siis, mutta kyllä mä tätä osasin odottaakin. On olo, että on tehnyt jotain todella väärin ja suorastaan rikollista, että se oli jotenkin väärin, vaikka ei se ollut.
En haluaisi antaa itsestäni ventovieraille kuvaa (siis teille lukijani), että olen täydellinen kusipää, vaikka taidan sitä olla. Mä satutan Viliä ja vielä tahallani. Ei Viliä se haittaa, että mä nussin toisia, mutta se että Mikkoa. Mikko on ainut, joka on päässyt mun sänkyyn koskaan Vilin lisäksi. Se on ollut meidän yhteisessä sängyssä ja ainut tapa millä mä oikeastaan enää voin satuttaa Viliä on varmasti se, että olen Mikon kanssa. Siksi mä pyysin Vililtä eilen jo anteeksi. Ja varmasti juuri siksi otin Mikkoon yhteyttä. Satuttaakseni sitä ja silti ollakseni pahoillani. Mieleni monimutkaiset kuviot. Yksinkertaisesti teki vain mieli.
Ehkä mun ei pitäisi tänne kirjoittaa ihan kaikkea, tai jättää ainakin nimet mainitsematta. Ehkä ei. Ehkä mä nimenomaan oikeesti halusinkin hiukan satuttaa. Kyllä muhunkin sattuu ja ne viestit, jotka Vili lähettää. Ne ei suinkaan kaikki ole lähetetty kovin ystävälliseen sävyyn. Jotkut niistä satuttaa ihan pirusti ja se tekee sen ihan tahallaan, mun kiusakseni. Ei se ole kovin kohtelias. Se haluaa satuttaa ja mä haluan kostaa sen, että se satuttaa. Kuinkakohan kauan ollaan missään väleissä enää toistemme kanssa? Se on sääli kyllä, jos meidän välit menee paskaksi… ja silti kumpikin tahtoo vaan satuttaa toista.
Pari biisiä, jotka puhuttelevat juuri nyt.
Kristiina Brask - Ohikiitävää
Tuuli hiuksillaan
hiekkaa varpaissaan
silmin hehkuvin
poika naapurin, öihin valkeisiin
kanssas kauniit niin
kesät kuljettiin
Enkä milloinkaan
tullut kertomaan
salaa iltaisin, meistä haaveilin
Siitä kuinka jäät, mun syliin kiihkeään
kun aamu hämärtää
Joskus vieläkin, talviaamuisin
mietin missä meet
onko vastanneet
vuodet unelmiis
Minkäläinen tie, sulle annettiin
Niin kaikki ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää
Kuuman heinäkuun, yössä hehkuen
sanoit pakahtuu, mun sydän janoinen
pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan
onnen saavuttaa.
Poika naapurin, silmin palavin, suuren maailmaan,
Käytkö vieläkin?
Kaikki aikanaan, kun turha riisutaan
Saitko rakastaa?
Ohikiitävää
Ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää, kun pihan poikki kuljet
ja jäljet häviää.
Niin ohikiitävää
ikävä ja riemu joka hetken värähtää
Mitä toivot että jää
kun pihan poikki kuljet, ja jäljet häviää.
Ohikiitävää
Mitä toivot että jää
Maija Vilkkumaa - Tyyny
Ehkä joskus oli jotain muuta
Pitkiä öitä päivät täynnä kaipuuta
En muista paljonkaan
Iltaisin puhutaan pitkään meistä
Sä huokaat ja tuijotat keittiöveistä
Mun kahvi on haaleaa taas
Ja sä sanot mä oon tyyny sun naaman päällä
Mä oon umpikujan pää
Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää
Mä oon tyyny sun naaman päällä
Mä oon umpikujan pää
Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää
Tapetteihin ikävä juuttuu
Jonain päivänä ei jaksa enää suuttuu
Mitä sitten tapahtuu
Niskaa särkee olen väsynyt tähän
Meisson raivoa paljon ja sanoja niin vähän
Mennään välillä nukkumaan
Ja sä sanot mä oon tyyny sun naaman päällä
Mä oon umpikujan pää
Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää
Mä oon tyyny sun naaman päällä
Mä oon umpikujan pää
Mä oon se kamala vanne joka keväisin aina sun otsaasi kiristää
Apulanta - Ruhtinaat
Aukko puolustuksessa löytyi päiväkirjasta
Hullun lehmän varjossa katkeruus on kaunista
Aika kaataa kuningas, taikapallon ruhtinas
Silmä välkkyy hallintaa, onnesi tahdon ostaa
Kun mieli usvan keskellä vain ohjaa laivaa
Niin ilman tutkaa ei löydä perille lainkaan
Aika virtaa kauemmas lentohiekan vangista
Anna lääkkeen vaikuttaa, anna matkan puuduttaa
Aika nousta taivaalle, tähtienkin yläpuolelle
Yksi vain on kuningas, taikapallon ruhtinas
Kun mieli usvan keskellä vain ohjaa laivaa
Niin ilman tutkaa ei löydä perille lainkaan
Kun mieli usvan keskellä vain ohjaa laivaa
Niin ilman tutkaa ei löydä perille lainkaan
—
Pistin lakanat pyykkiin.
Ne iljetti minua.
Minä iljetän itseäni.
Mutta olinpa taas ainakin hetken elossa…
Artikkelit (RSS)
Maaliskuu 30th, 2008 klo 21.11 e
Nopeasti sanon, multa loppuu akku, enkä jaksa pistää enää töpseliin, mutta ei, et anna itsestäsi kusipää-kuvaa. Päinvastoin.
Olet nuori ja aloittanut vakavan, pitkän seurustelun vielä nuorempana. Jossain vaiheessa tuo kaikki tulee eteen. Jotkut kestävät ja jatkavat, jotkut taas siirtyvät eteenpäin. Elämää ei sen kummempaa.
Sekavasti höpötetty, mutta sanoinpahan jotain kuitenkin.
Maaliskuu 30th, 2008 klo 23.39 e
Kiitos, että sanoit tuon.
Maaliskuu 31st, 2008 klo 7.41 e
Täytyy myöntää että on mennyt tämä maanantai-aamu vähän muun kuin töiden parissa :D Olin viikonlopun pois, niin täällähän oli vaikka mitä uutta luettavaa. Tuo Dreams on kyllä mukaansatempaava, ja tottakai tämä eroangsti taustalla kiinnostaa. Olen itsekin juuri eronnut viiden vuoden suhteesta, niin jotenkin ymmärrän että mitä sinä siellä päässä käyt parhaillaan läpi.