On tuo kulta sitten ihana. Nytkin vaikka sillä on varmasti vaikeaa niin se on ilonen :D sitten kun se on hiljaa niin siitä näkee, että se ajattelee eilistä ja porukoitaan. Mutta ei se mulle puhele siitä. Kai se sit jos kovin vaivaa.
Vastas se isälleen lopulta ja se kysyi heti ekaks, että onko kunnossa ja mitä se sika teki Viljamille. Viljami sanoi, että ei hällä ole hätää.
Vilin isä kysyi, että oliko se totta, mitä Saara oli hänelle soittanut. Saara oli ollut huolissaan ja kun ei Vili vastaa niin soittanut vilin isälle, että onko Vili siellä. Isänsä oli sitten soittanut ex-vaimolleen ja kuullut mitä oli tapahtunut. On se totta.
Vilin isä oli kysynyt, onko se nyt sen poikaystävän luona ja käski Vilin luokseen, jos ei kotiinsa enää aio mennä. Vili oli vastannut olevansa mielummin mun luona :D
Oli isänsä sitten kysellyt vielä, että onko se sama tyyppi kun oli heillä ollut ja kävellyt päin ovia. Olen kuulemma ihan mukavan tuntunen, vaikka vaikutin olevan vähän omissa maailmoissani. En tiedä pitäiskö toi nyt sitten ottaa hyvällä vai pahalla?
Onko Vili ihan varma, että on homo? Vili oli nauranut ja kysynyt isältään, että onko se varma että se on hetero? Vilin isällä ei ollut sitten siitä asiasta mitään kysyttävää.
Oli toistamiseen vielä pyytänyt tulemaan kotiin, mutta vili oli sanonut, ettei muuta minnekään pikkupoikien huoneeseen, että hän haluaa oman huoneen.
Isänsä oli nauranut, että sieltä poikaystäväsikö luota se oma huone löytyy?
No eii, mutta… Vili oli vastannut ja isänsä keskeyttänyt sen ja jatkoi, että ei siellä taida olla edes omaa sänkyä. Täällä olisi edes oma sänky. Mua nauratti, kun kuuntelin niiden keskustelua vierestä. Vili alkoi naurattaa kanssa ja sanoi, ettei hän silti sinne tuu ainakaan vielä sinne, vaikka ei sänkyäkään ole omaa.
Siellä taitaa olla sitten parempaa seuraa sängyssä, Vilin isä totesi.
Erittäin hyvää, Vili vastasi nauraen ja isä sanoi, että niinpä tietysti. Pidä sitten sänkyseurasi, mutta muista että tänne saa tulla. Ja tuo se poikasi tänne kanssa niin voidaan jutella kaikesta. Vili oli mielissään, kun isänsä ei ainakaan puhelimessa kuulostanut kauhean kiukkuiselta ja otti asian hyvin, mutta niinhän oli ajatellutkin että se sen paremmin ottaa. Vili sanoi, että mielellään hän mun luokse jäisi, mutta kai se parin päivän päästä on parempi jättää meidän perhe olemaan ihan keskenämme ja hänen muuttaa sinne isälleen. Sitten kesällä, jos saa kesätöitä niin vois yrittää muuttaa yksin. Kotiin hän ei kuitenkaan aio enää mennä ikinä. Mä voisin kyllä pitää Vilin täällä ihan 24/7.
Yritin tehdä läksyjä, mutta Vili häiritsi koko ajan “neuvomalla” mua. Ei se kyllä haitannut, vaikka väitän, että osasin paremmin matikanlaskut kuin se.
Isä toivotti Vilin tervetulleeksi meille yöksi niin pitkään kun tarve vaatii. Kyllä meillä tilaa on. Ja Jannen huoneeseen mahtuu helposti patja, tai on toi poika niin laiha, että viereenkin taitaa mahtua. Isä oli hetken hiljaa ja sanoi, että tuskin Vili on siinä patjalla tähänkään mennessä yhtään yötä viettänyt, mitä meillä on ollut. Emme lähteneet kiistämään havaintoa, johon isä totesi, että sen vuoksi se kuitenkin siellä on, että siinäkin voi nukkua.
Porukat sanoi, että he tuntee osasyyllisyyttä siitä, että Viliä lyötiin, kun munhan takia osaks niin tehtiin.
Mä en oo ehtinyt ajattelemaan mitään syvällisiä nyt, kun Vili on ollut meillä. Musta on hassua,miten nopeesti aika oikeesti on mennyt. Vili on nyt jo meillä yötä arkisin ja nuo ei pistä sitä vastaan, että nukutaan tosiaan samassa sängyssä ja tehdään mitä tehdään.
Äiti huusi mut alas keittiöön, kun olin hammaspesulla ja halus jutella. Hänen on ollut helppo nähdä mut nyt homona, kun Vili on meillä. Se on tehnyt siitä paljon helpomman asian käsitellä, koska Vili on niin mukava. Vili on vähän niinkun isä luonteeltaan nuorempana. Mä sanoin, että sitten mun pitää erota Vilistä samantien. Äiti sanoi, että älähän nyt, että on hänkin isää katsonut jo useita vuosia.
Äiti jatkoi hempeilyään, että vaikka hänellä onkin meissä paljon sulatettavaa, mutta kun Vili on meillä niin se on jotenkin, niin luonnollista. (Ja Vili todella osaa sanoa ne oikeat sanat oikeille ihmisille oikeaan aikaa.) Äiti sanoi myös, että kyllä hänestä on tietyllä tavoin haikeaa tietää se, että mä en tule jatkamaan sukua ja Jesseen on ladattava kaikki toiveet niistä. Että vaikka hän katsoo meitä ja näkee, että me tykätään toisistamme niin se on äidistä hiukan haikeaa ja hän tuntee jollain tavalla pettymystä. Käskin äidin olla hiljaa (tosi kaunista), mutta se jatkoi vaan.
Me ei olla siis mitään julkisia hellyydenosoituksia näytettykään, niin kuulemma näkyy mun silmistä, että mä tykkään Vilistä. Katson kuulemma eri tavalla Viliä, silmät loistaen kuulemma. Näin äiti siis sanoi eilen. Äiti sanoi myös, että hänestä tuntuu hassulta, kun Vili on meillä ja kun hän miettii, että miten Vilin ekan kerran tapasi ja kaikkea ja sillon hänestä tuntui, että se poika minun sängystäni saisi lähteä helvettiin sillä samaisella sekunnilla ja nyt hän on valmis tarjoamaan samalle pojalle “turvakotia”, vaikka hän tietty haluis, että Vili nukkuis patjalla.
Käskin äidin lopettaa tuommoiset hömpötykset. Oli se tietty kiva kuulla mitä se ajatteli, mutta en mä keskiviikkoiltana jaksa ajatella noin syvällisiä. Ja äidin kanssa keskustella jostain tuollaisesta yleensäkin? Äidit.
Jesse tuli jonkun tytön luota vasta joskus yhdentoista aikaa illalla ja koputti vielä meidän ovelle ja käski tänä yönä meidän olla oikeesti hiljaa, kun se haluaa nukkua. Vili kyseli, että väsyttääkö sitä ja, että mitä ne oli tehnyt sen tytön kanssa, jos se ihan voimat vei. Ihan oikein Jesselle, että joku antaa sille takaisin joskus samalla mitalla.
Jesse sanoi, että meidän viime öiset puuhat ei ainakaan jääny häneltä epäselväksi. Toivotin Jesselle hyvää yötä ja nukkumaan paremmin.
Vili nukahti mun viereen aika nopeesti, mä kuuntelin pitkälle yöhön, kun se tuhisi ja mutisi jotain unissaan, mistä ei kuitenkaan saanut selvää.
Aamulla se olikin herännyt aikasin ja katselin sitä salaa ja teeskentelin nukkuvani. Se luki tekstareita puhelimestansa (se on ollut äänettömällä kun ei halua vastata äidilleen), mä luulen että se itki, mä en nähnyt niin selvästi kun se oli selkä muhun päin, mutta mä luulen, että se itki. Mä mietin pitkään, että mitä tehdä, mutta en osannut tehdä tarpeeksi nopeesti mitään ja se lähti vessaan, ja kun tuli sieltä niin katselin ihan silmät auki sitä, niin se tuli takas sänkyyn mun viereen ja suuteli mua ja silitti mun hiuksiani ja sanoi, mun olevan erittäin söpö juuri heränneenä (musta mä en ole kovinkaan söpö ikinä muutenkuin just heränneenä), sanoin Vilinkin olevan oikein söpö ja halasin sitä. Siinä oltiin varmaan puol tuntia aamulla niin, siliteltiin vaan toisiamme (eikä ollenkaan mitään seksiä!) ja olihan siinä väkisinkin ehkä maailman onnellisin juuri sillä hetkellä :D
Artikkelit (RSS)