Matkakuulumisia

Kirjoittelemme nyt Tansaniasta, Victoriajarven etelapuolelta kaupungista nimelta Mwanza. Saavuimme tanne eilen illalla moninaisten vaiheiden jalkeen.
Lahdimme Ugandasta maanantai aamulla puoli viiden bussilla. Saavuimme Ruandan paakaupunkiin Kigaliin noin puoli yhdeltatoista. Onneksemme aloimme heti selvittamaan mahdollisuuksia paasta Tansanian Mwanzaan, ja saimme kuulla etta se ei onnistu yhdessa paivassa, vaikka niin olimme suunnitelleet. Paadyimme viettamaan muutaman tunnin Kigalissa, joka on muuten hienoin kaupunki tahan saakka mita ollaan matkalla nahty. Muutenkin koko Ruanda on selvasti muita maita kehittyneempi, vaikka vain 14 vuotta sitten maassa paattyi surullisen kuuluisa sisallissota. Maantiet olivat hyvassa kunnossa ja matka taittui Ruandan lapi nopeasti. Tansanian ja Ruandan rajalle ehdimme maanantaina illansuussa, ja vietimme siella yon. Hotelli kustansi noin 2 euroa per henkilo ja kavimme viereisessa ravintolassa syomassa, alle euron per nuppi, oli seisova poyta ja kaikki, hintaan sisaltyi 300ml coca cola. Ruoan jalkeen kavimme ottamassa yhdet oluet, 0,72 litraa, 5% ja alle euron. Ruanda on hieno maa.
Tiistai aamulla ylitimme rajan, johon hotellistamme oli matkaa noin 150 metria. Rajan toisella puolella otimme dalladallan, joka on eraanlainen minibussi. Silla taitoimme matkaa 3,5 tuntia pitkin Tansanian mahtavia vuoristoseutuja. Taman jalkeen otimme bussin, jonka tarkoitus oli vieda meidat Mwanzaan. Tama bussi oli ehka paras tahan saakka, koska se oli tilava ja tarpeeksi viilea. Bussi kuitenkin paatti lopettaa matkansa puolivaliin, ja siirryimme toiseen linja-autoon, joka lopulta vei meidat Mwanzaan. Tosin tama bussi oli jotain aivan muuta kuin se ensimmainen. Iskunvaimentimien puuttuminen aiheutti bussin perapaan jatkuvan pomppimisen, 3 tuntia sellaista saa hymyn huulille, ainakin alkuun. Lisaksi bussi oli aivan taynna, jouduimme pitamaan rinkkamme sylissa ja karvistelemaan. Olimme huojentuneita kun bussi lopultakin saapui Mwanzaan auringon laskun jalkeen. Hotellia etsiessamme jouduimme kaymaan lapi kai 4 tai 5 hotellia ennen kuin loytyi vapaita huoneita. Saamamme huone vilisi torakoita ja hyttysia, vessassa oli ainakin 7 cm pitka heinasirkka seinalla ja vessanpytyn vetaminen oli astetta haasteisempaa kun vetonuppi oli katkennut. No, jos hinta on 7 dollaria yolta, niin ei kai paljoa voi vaatiakaan. Tanaan kavimme ottamassa uuden hotellin, ja se taasen on ehka samaa luokkaa kuin parhaat hotellit Suomessa.
Huomenna on tarkoitus suunnata sitten Serengetin kansallispuistoon. Kavimme maksamassa safarin ja sopimassa viimeiset asiat kuntoon tanaan. Yhdeksalta aamulla alamme huomenna siirtymaan kohti matkan (toivottavasti) parasta antia. Tanaan ajattelimme poiketa viela Mwanzan lahella sijaitsevassa elaintarhassa Victoriajarvella.
Saimme tiedon yliopistolta: Apteekkiharjoittelu on hyvaksytty. Nyt vain odottelemaan laillistusta.
Seuraavan kerran kirjoittelemme ehka sunnuntaina tai joskus.

Satunnaisia huomioita:
- Tansanialaiset nousevat bussista tankkauksen ajaksi, voi vaikka sattua onnettomuus ja bussi rajahtaa
- Ravintolat eivat ole auki ainakaan ennen 12.00 (viimeksi soimme 2 paivaa sitten illalla Ruandan ja Tansanian rajalla). No, eikohan tassa selvita.
- Ihmiset Ugandassa, Ruandassa ja Tansaniassa ovat todella ystavallisia ja auttavaisia.
- Jotkut haluavat kaljan lampimana. Oikeasti.

Tämä artikkeli kirjoitettiin Keskiviikkona, Kesäkuun 4. 2008 klo 10:52 ja se on kategoriassa Kuulumisia. Voit seurata vastauksia RSS 2.0 virtana. Voit jättää kommentin, tai jäljitää artikkelin omasta blogistasi.