Matkakuulumisia

Jos joskus voi käyttää sanontaa “kreivin aikaan” niin nyt on oikea aika. STT uutisoi, että:

Keniassa on jäänyt tulvien alle useita taloja ja satoja hehtaareita viljelysmaata. Ainakin 15 000 ihmistä on joutunut jättämään kotinsa.

Tuhot ovat pahimpia Tanajoen suistossa lähellä Mombasaa. Rankkasateet ovat jatkuneet jo kaksi viikkoa.

Kenian hallitus lupasi lauantaina toimittaa alueelle lääkkeitä ja muita tarvikkeita. Tulvat vaativat Keniassa kymmeniä kuolonuhreja sekä viime että toissa vuonna.

Ja me siis olimme tuolla alle 2 viikkoa sitten. Onni onnettomuudessa meidän kannaltamme oli, että lähdimme ajoissa Mombasasta, ja lento ajoissa Nairobista, jotta ylipäätään pääsimme koneeseen. Olisi se nyt tympeää odotella edelleen Nairobissa seuraavaa lentoa..

Hauskaa juhannusta lukijoillemme!

Lisäys 23.kesäkuuta klo 16:17. STT uutisoi seuraavaa:
“Suomen Nairobin-lähetystö suljettu pommiuhan vuoksi

Suomen Nairobin-suurlähetystö Keniassa on suljettu pommiuhan takia. Ulkoministeriön mukaan rakennus, jossa lähetystö sijaitsee on evakuoitu ja tiloja tarkastetaan parhaillaan.

Myös suurlähetystön henkilökunta on evakuoitu turvaan.

Ulkoministeriön mukaan pommiuhka ei kohdistu erityisesti Suomen suurlähetystöön. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös Ruotsin edustuston sekä YK:n tiloja ja muutamia yrityksiä.”

Eli todellakin hyvään aikaan tultiin pois… Hyvää juhannuksen jälkeistä elämää!

.. ja me ollaan nyt Suomessa! Lento Nairobista lähti hieman suunniteltua myohemmin, mutta Lontoossa olimme jo taas aikataulun mukaisesti. Lontoon päässä lento oli tunnin myöhässä, ja Suomeen saavuimme eilen perjantaina illalla noin kello yhdeksän. Fiilis oli suoraan sanottuna melko euforinen

Tomi ja Veli-Matti

Taalla sita ollaan nyt sitten kayty kuuluisalla rannalla yms. Alkuperaisesta suunnitelmasta poiketen emme tulleetkaan tanne eilen, vaan vietimme yon Tansanian puolella kaupungissa nimelta Tanga. Se sijaitsee Intian valtameren rannalla, ja oli itseasiassa aika viihtyisa kaupunki. Ei ollut edes leijonia ymparilla. Matka Arushasta  bussilla taittui 8 tunnissa.Tanaan suuntasimme tanne Mombasaan Keniaan. Lippu irtosi sanomalla “menolippu Mombasaan”. Nyt on varattu liput huomiseen bussiin Nairobiin, jonne olisi tarkoitus saapua illansuussa. Eli jalleen on tiedossa 8-9 tuntia linja-autossa.Ylihuomenna sitten lahteekin lento Suomeen. Toivottavasti. Ja kotivaelle tiedoksi, nyt tekee mieli kunnon suomalaista sapuskaa (pihveja, makkaraa, mita tahansa hyvaa)

 Jai Mombasaan, vain paiva elamaa…

Tomi ja Veltsu

Taman paivan epistola tulee Arushasta, Tansaniasta. Taalla vietamme taman paivan, ja aamulla suuntaamme Mombasaan. 5 paivaa matkaa jaljella! Mwanzassa poikkesimme eraalla Victoriajarvessa olevalla saarella, joka toimii elaintarhana. Siella oli 1 leijona, 1 hyeena, muutama antilooppi, 2 apinaa, paljon erilaisia liskoja ja ainakin 10 miljoonaa hyttysta.

Serengetit ja Ngorongorot on nyt takana. Leijonanpentuja ei taida saada taalta Suomeen tuoda, mutta sellaisten hankkiminen oli enemman kuin lahella Serengetissa. Leirialueemme ei nimittain ollut millaan suojattu, ja telttamme ymparilla (alle 50 metrin paassa) liikkui leijonia, hyeen(oj)a ja puhveleita. Jannitysta riitti. Onnistuimme nakemaan ns. Big Fiven, joka koostuu norsusta, kirahvista, puhvelista, leijonasta ja sarvikuonosta. Lisaksi nakopiiriimme sattui leopardeja ja gepardeja, satoja tuhansia seeproja ja gnu-antilooppeja. Tapasimme leiripaikallamme myos ensimmaisen suomalaisen talla matkalla.
Arusha on melko iso kaupunki, ja kansallispuistojen laheisyyden takia melkoinen turistirysa. Onnistuimme kuitenkin saamaan sopuhintaisen huoneen eraasta guest housesta.

Tansanian saa on lammin, lampimampi kuin Ugandan. Tosin viime yo vietettiin Ngorongoron vuorilla, jossa lampotila taisi laskea jonnekin 5-6 asteen tuntumaan yolla. Teltta ei ollut liian lammin makuupusseista puhumattakaan. Tiet ovat paaosin  melko hyvia myos kansallispuistojen itapuolella.

Satunnaisia huomioita:

- maasait kayttavat kannykkaa ja nettikahviloita

- maasaitkin tykkaavat pelle hermannin tunnussavelesta

- egyptilaiset eivat osaa valmistaa hyvaa suklaata (nimim. kokemusta on useasta valmisteesta)

- linja-autoja ei taalla pain maailmaa kannata kayttaa. Taksit ja minibussit kunniaan

- on mahdollista polttaa auringossa pelkat rystyset

- vartioiduillakin leirinta-alueilla liikkuu puhveleita, villisikoja ja seeproja. Elefantitkin kurkkivat reunalla.
-  Tansaniassa ja Ruandassa netti on nopeampi kuin Ugandassa

Ensi viikolla sitten naemmekin Suomen taivaan ja kunnon snagarit. Nahtavaksi jaa, paasemmeko kirjoittelemaan Kenian puolelta.

Erajormat

Kirjoittelemme nyt Tansaniasta, Victoriajarven etelapuolelta kaupungista nimelta Mwanza. Saavuimme tanne eilen illalla moninaisten vaiheiden jalkeen.
Lahdimme Ugandasta maanantai aamulla puoli viiden bussilla. Saavuimme Ruandan paakaupunkiin Kigaliin noin puoli yhdeltatoista. Onneksemme aloimme heti selvittamaan mahdollisuuksia paasta Tansanian Mwanzaan, ja saimme kuulla etta se ei onnistu yhdessa paivassa, vaikka niin olimme suunnitelleet. Paadyimme viettamaan muutaman tunnin Kigalissa, joka on muuten hienoin kaupunki tahan saakka mita ollaan matkalla nahty. Muutenkin koko Ruanda on selvasti muita maita kehittyneempi, vaikka vain 14 vuotta sitten maassa paattyi surullisen kuuluisa sisallissota. Maantiet olivat hyvassa kunnossa ja matka taittui Ruandan lapi nopeasti. Tansanian ja Ruandan rajalle ehdimme maanantaina illansuussa, ja vietimme siella yon. Hotelli kustansi noin 2 euroa per henkilo ja kavimme viereisessa ravintolassa syomassa, alle euron per nuppi, oli seisova poyta ja kaikki, hintaan sisaltyi 300ml coca cola. Ruoan jalkeen kavimme ottamassa yhdet oluet, 0,72 litraa, 5% ja alle euron. Ruanda on hieno maa.
Tiistai aamulla ylitimme rajan, johon hotellistamme oli matkaa noin 150 metria. Rajan toisella puolella otimme dalladallan, joka on eraanlainen minibussi. Silla taitoimme matkaa 3,5 tuntia pitkin Tansanian mahtavia vuoristoseutuja. Taman jalkeen otimme bussin, jonka tarkoitus oli vieda meidat Mwanzaan. Tama bussi oli ehka paras tahan saakka, koska se oli tilava ja tarpeeksi viilea. Bussi kuitenkin paatti lopettaa matkansa puolivaliin, ja siirryimme toiseen linja-autoon, joka lopulta vei meidat Mwanzaan. Tosin tama bussi oli jotain aivan muuta kuin se ensimmainen. Iskunvaimentimien puuttuminen aiheutti bussin perapaan jatkuvan pomppimisen, 3 tuntia sellaista saa hymyn huulille, ainakin alkuun. Lisaksi bussi oli aivan taynna, jouduimme pitamaan rinkkamme sylissa ja karvistelemaan. Olimme huojentuneita kun bussi lopultakin saapui Mwanzaan auringon laskun jalkeen. Hotellia etsiessamme jouduimme kaymaan lapi kai 4 tai 5 hotellia ennen kuin loytyi vapaita huoneita. Saamamme huone vilisi torakoita ja hyttysia, vessassa oli ainakin 7 cm pitka heinasirkka seinalla ja vessanpytyn vetaminen oli astetta haasteisempaa kun vetonuppi oli katkennut. No, jos hinta on 7 dollaria yolta, niin ei kai paljoa voi vaatiakaan. Tanaan kavimme ottamassa uuden hotellin, ja se taasen on ehka samaa luokkaa kuin parhaat hotellit Suomessa.
Huomenna on tarkoitus suunnata sitten Serengetin kansallispuistoon. Kavimme maksamassa safarin ja sopimassa viimeiset asiat kuntoon tanaan. Yhdeksalta aamulla alamme huomenna siirtymaan kohti matkan (toivottavasti) parasta antia. Tanaan ajattelimme poiketa viela Mwanzan lahella sijaitsevassa elaintarhassa Victoriajarvella.
Saimme tiedon yliopistolta: Apteekkiharjoittelu on hyvaksytty. Nyt vain odottelemaan laillistusta.
Seuraavan kerran kirjoittelemme ehka sunnuntaina tai joskus.

Satunnaisia huomioita:
- Tansanialaiset nousevat bussista tankkauksen ajaksi, voi vaikka sattua onnettomuus ja bussi rajahtaa
- Ravintolat eivat ole auki ainakaan ennen 12.00 (viimeksi soimme 2 paivaa sitten illalla Ruandan ja Tansanian rajalla). No, eikohan tassa selvita.
- Ihmiset Ugandassa, Ruandassa ja Tansaniassa ovat todella ystavallisia ja auttavaisia.
- Jotkut haluavat kaljan lampimana. Oikeasti.