Matkakuulumisia

Pitkan taistelun jalkeen (4 tuntia) luultavasti saimme tilattua lentoliput itsellemme takaisin Suomeen. Suunnittelemamme paikat olivat jo menneet, verkkopankki takkuili osittain uudistusten myota, nettiyhteys hidastelee muutenkin taalla, selain kaatui pari kertaa, kayttamamme lentoyhtio ei suostu lahettamaan lippuja tanne vaan vain suomalaiseen osoitteeseen… Nyt kuitenkin liput pitaisi olla tilattu ja jopa maksettu - tosin nettipankkiin emme paase enaa sisalle Enaa pitaa toivoa, etta posti ei kadota lippuja matkalle, ja etta me emme kohtaa mitaan ongelmia Ugandan/Kenian/Tansanian rajalla, silla lento lahtee Nairobista 12.6.2008 klo. 15:00 olimmepa me siella tahi emme… Hki-Vantaan lentokentalle tulemme 13.6.2008 klo 10:40 (valilaskut teemme Qatariin ja Frankfurtiin).
Tana iltana saattaa pari kaljaa kadota kurkusta alas.

Talla kertaa vahan enemman tekstia. Huomasimme, etta kannattaa kayttaa vapaa-aikaa Rugazissa kirjoitteluun, ja kun paasee jossain nettiin, niin muistitikulta kopioi valmiit tekstit paivakirjaan.

Paasiainen takana

Loppuviikosta olimme immunisaatioklinikalla kirjaamassa lasten tietoja rekisteriin. Paikalla oli vain reilut 15 lasta aiteineen, silla paasiaisen aikaan meno taallakin hiljenee. Aidit saivat neuvontaa miksi rokottaminen on tarkeaa, ja lapset saivat poliorokotuksen tippoina suuhunsa, seka DPT-HiB-jotain -rokotteen reiteensa. Rokotettiinpa siella vastasyntynytkin! Tosin me emme ole viela paasseet seuraamaan synnytysta (vaarinymmarryksen johdosta meni ensimmainen tilaisuus ohi), ehka tassa lahiaikoina sitten…syntyyhan taalla keskimaarin 5 lasta paivassa. Joillain aideilla on muuten 10. lapsi tuloillaan.

Olimme seuraamassa katolista paasiaissunnuntain messua lahikirkossa. Paikalla oli satoja ihmisia (yli 300 ainakin) ja kirkko oli tupaten taynna - osa joutui istumaan lattialla ja osa tungeksi oviaukkojen luona. Messu oli hyvin eloisa verrattuna keskiverto jumalanpalvelukseen Suomessa. Ohjelmassa oli paljon laulua ja musiikkia, alttarin luona oli jopa muutama nuori esitanssimassa. Sinansa mielenkiintoinen yksityiskohta oli jouluvalot alttarin luona tunnelmaa luomassa vilkkuvine ledeineen…

Sunnuntai iltapaivalla kavimme keittajiemme sukulaisten luona kylassa, ja juttelimme niita naita siella. Tiilesta ja savesta tehty rakennus sijaitsi keskella banaanimetsaa, eika taloon luonnollisestikaan tullut sahkoa tai vetta. Huoneen seinilla oli sanomalehtien artikkeleita ns. tapetteina. Jossain vaiheessa talon etupihalle eksyi muutama kalkkuna, josta saimme otettua pari hyvaa lahikuvaakin - on ne kylla rumia elukoita Sukulaisten luota lahdettyamme kavimme laheisella lammella, joka toimii vedenottopaikkana alueen talouksiin (myos meidan health centeriin). Aiemmin mainitun rekkaonnettomuuden takia juoksevaa vetta ei nay, ellei sitten itse kannujen kanssa holkkaa. Lammen pinnalla nakyikin edelleen oljylaikkia. Laheisessa puussa nakyi kuitenkin kuningaskalastaja (lintu), joten ei mennyt sekaan reissu hukkaan.

Lauantaina paatimme lahtea laheiselle vuorelle patikoimaan omatoimisesti. Otimme mopotaksin alle (mopon kyydissa kuski + me kaksi) ja hurautimme reilun 15min paahan patikointireitin alkuun. Kavelimme jonkin matkaa reittia pitkin kohti huippua, mutta jossain vaiheessa polku paattikin kadota totaalisesti! Olimme siis kahdestaan keskella eukalyptysmetsaa, mutta mita pienista! Kompassista vahan suuntaa ja suunta kohti huippua pusikoiden ja valilla hyvinkin tihean aluskasvillisuuden lapi. Aikanaan saavuimme enemman tai vahemman hikisena huipulle, ja naimme paljon viidakkoa (…aakkosten puute on valilla hyvinkin hauskaa). Otimme tietysti kuvia ja jopa hieman videokuvaa. Sitten patikoimme alas ‘valtatielle’ ja kavelimme reippaat 5 km ennen kuin saimme hommattua itsellemme kyydin takaisin Rugaziin.

Tiistaina vierailimme jalleen Combonin sairaalassa. Talla kertaa olimme sairaalan pomon (laakarin) mukana osastokierroksella. Laakari paatti silloin talloin testata tietamystamme kyselemalla mika laake olisi paras kunkin potilaan kohdalla. Tuli oppikirjoja ikava, pari kertaa saimme vastattua jotain mika oli edes lahella tohtorimme mielipidetta. Paasimme myos nakemaan miten raskaana olevien naisten vatsaa kuunnellaan ja tunnustellaan, ja saimme jopa itsekin testata molempia. Kuulimme hengitysaania ja tunsimme vauvan paan O_o. Mukanamme oli pari hoitajaopiskelijaa Makereren eli Kampalan yliopistosta. Heillakin tuntui olevan valilla hieman sormi suussa laakarin kysellessa heidan tietojaan. Taidamme Mbararaan paastyamme hommata muistitikulle ainakin antibiootteja kasittelevan osuuden Farmakologian kirjasta.

Keskiviikkona katsoimme elokuvan. Sen nimi oli Village Boys. Se oli nigerialainen. Se oli huonoin ikina. Ikina. Piti olla viela lisaksi digitally remasteroitu ja ybermahtavat aanet. Taalla se ilmeisesti tarkoittaa jotain muuta kuin mihin Suomessa ollaan totuttu. Saimme ko. elokuvan muistitikulle, naette sitten kesalla, etta millaisia elokuvia Nigeria tuottaa. Onneksi Suomi sai valita ensin, ja meilla on suomalaiset, eurooppalaiset ja amerikkalaiset elokuvat. Pahinta on, etta paikalliset taalla pitavat suuresti nigerialaisista elokuvista. Aivan kuten matookesta. Aloitimme tiistaina katsomaan yhta toista nigerialaista elokuvaa, Power of Promise. Sita emme ehtineet tosin katsoa kuin hetken. Ajattelimme silloin, etta eivat ne kaikki voi yhta huonoja olla. Toisin kavi. Onneksi Mbararasta kuulemma voisi saada ihan kunnon elokuviakin!!

Torstaina teimme outreachin kylaan, jossa lahikylien terveydesta vastaavat henkilot kokoontuivat kuukausittaiseen tapaamiseensa. Matkaa kylaan kertyi reilut parikymmenta kilometria, ja matka taittui mukavasti Toyota Land Cruiserin takapenkilla. Hetken aikaa. Taivaalta oli tullut vetta viimeiset 24 tuntia ja mudasta ja savesta tehdyt tiet olivat sen mukaista vellia. Jouduimme pysahtymaan puoleksi tunniksi metsan keskelle, silla vastaan tuleva auto (mitsubishin iso lava-auto) oli luisunut osittain tielta banaanipuiden joukkoon. Aikansa kuokittuaan saivat autonsa tielle ja peruutettua edestamme pois. Jatkoimme matkaa makisessa maastossa, jossa nelivetomaasturikin oli kovilla. Valilla joki virtasi tien yli, toisinaan jouduimme tyontamaan land cruiseria ylospain, silla se ei itse kyennyt saven keskella ylos kapuamaan. Sen maen paalle paastyamme olimme lievasti kuraisia. Perille paastyamme saimme huomata, etta kaikki henkilot eivat olleet kyenneet paikalle, joten kokous ei ollut aivan taysivaltainen. Naimme pari Ugandan kansallislintuakin, eli vapaasti suomennettuna kauluskurkia (Crested crane). Kokouksen jalkeen lahdimme samaa reittia takaisin. Talla kertaa ei tarvinnut sentaan tyontaa autoa, vaikka suuri osa matkasta mentiinkin auton oikea kylki edella. Mukana oli myos pari neitokaista Mbararan yliopistolta, jotka tekivat omaa tutkimustaan eraasta isosta terveysprojektista johon liittyivat juuri nama terveysvastaavat yms. Laitettuamme Ekkosangenin nokiasta soimaan (no, toiset teista tietavat biisin, toiset eivat) saimme kaannettya puheen matkapuhelimiin, ja lahetettyamme pari biisia toisen neitosen puhelimeen saimme puhuttua itsellemme puhelinnumerot ja kaikki. Saimme ainakin oppaat Kampalan (paakaupungin) reissullemme.

Tanaan kirjoittelemme Mbararasta. Tulimme tanne shoppailemaan (= suklaata, kekseja, kirjoja jos mahdollista, elokuvia, lentoliput!!!!) ja Veli-Matti myos lahettamaan parit kirjeet. Kortteja sitten joskus jos niita jostain loytyy.

Sanastoa:
Kannykkaverkko = toimii suurimman osan ajasta. Valilla menee jopa vuorokausi kun verkko on poissa, joskin Veli-Matin puhelin tuntuu koko ajan loytavan toimivan verkon. Kaikki tekstiviestit eivat kuitenkaan tule ajallaan perille, ja viive saattaa olla puoli paivaa tai jopa enemman. Alkaa siis hermostuko jos heti ei ala kuulumaan vastausta.
Auto = Toyota. 95 prosenttisesti. Tai sitten mitsubishi. loppu prosentti onkin sitten sekalaista tavaraa. Ehka mielenkiintoisin tahan asti ollut Toyota Corsa.
Highway = asvaltoitu, kaksi kaistaa, kuoppaisa, taynna ajohidasteita (joihin maasturin pohja ottaa kiinni), saattaa sisaltaa vapaana liikkuvia lehmia ym. kissaa suurempaa. Ei kuitenkaan leijonia tai kirahveja
Matooke = jaatavan makuista banaanimattoa joka ei lopu koskaan. Paikallisten jokapaivaista ruokaa. Voidaan kayttaa myos vesikanisterien korkkina. Voidaan kayttaa oikeastaan mihin vain. Mielikuvitus tuntuu olevan rajana.
X sold here = tuskin myyvat (virallinen puhelinoperaattorikaan ei myynyt puheaikakortteja, ja vasta neljas kauppa myi niita).
Post office = 100 postiluukkua seinassa, ja toimistossa et voi lahettaa kirjeita. Pitaa kuulemma menna muualle niita lahettamaa… Terveisia vaan kaikille jotka yrittavat tanne jotain lahettaa tai odottavat etta me taalta jotain sinne lahettaisimme… (niin, ja tuliaisilta on muutenkin turha odottaa suuria, silla tuntuu jotenkin hassulta tuoda joko vasara tai terttu banaaneja. Muuta ainakaan tasta kylasta ei tunnu saavan)
BBC Book Shop = Paikallinen kirjakauppa, joka ei myy kirjoja. Tai no, oli siella pari koulukirjaa 80-luvulta. Lahin kirjakauppa, joka myy tavallisia romaaneja ym. loytyy kuulemma 300km paasta paakaupungista.
Ylinopeussakko = 200 km tunnissa karjapolulla. Tahan mennessa nahdyt liikenne merkit ovat 1) enintaan 50 km/h ja 2) rajoitus paattyy. Huhujen perusteella suurin sallittu nopeus on 130 km/h (koskee myos linja-autoja).
Autojen valot = vilkautetaan silloin, kun halutaan vastaantulijan huomio, muuten ei pideta paalla. Pimealla hurjimmat kayttavat jopa pitkia valoja, mutta vastaantulijan sattuessa valot rapsaistaan pois.
Vilkku = ajoneuvon toiseksi kulunein osa. Pidetaan paalla, jos huvittaa, tai ei pideta, tai pidetaan joskus, tai silloin kun ei kaannyta, tai kun kaannyttaan. Joskus pidetaan vaikka 10km putkeen jos silta tuntuu.
Renkaat = ovat varmasti umpikumia, silla olemme nahneet vain kahden autoilijan vaihtavan rengasta, ja molemmilla kerroilla renkaasta on lahtenyt kammenta isompi kappale pois. Suomalaisilla renkailla vastaavissa olosuhteissa ja vastaavilla nopeuksilla paasisi varmaan enintaan kymmenia kilometreja.
Aanitorvi = varmaan kulunein osa koko ajoneuvossa. Kaytetaan kun tullaan 130km/h tai kovempaa asuinalueelle, tai ollaan vastaantulevien kaistalla, tai muuten vain halutaan huomiota tai viestia edessa olevalle ajoneuvolle/polkupyoralle/kavelijalle/vuohelle etta nyt penkalle siita.
Muzungu = tarkoittaa paikallisella kielella valkoihoista. Kuulemme taman sanan kymmenia kertoja paivittain; yleensa seurauksena ilmestyy vahintaan 5-10 pienta lasta jotka huutavat Muzungu, vilkuttavat, kysyvat kuinka voimme ja kertovat kuinka he voivat vaikka emme kysyisikaan ja arsyttavimmat viela haluavat rahansa takaisin (”give me my money”). Jos lapsia on 10, niin jokainen haluaa etta hanta tervehditaan henkilokohtaisesti - kollektiivinen terveydys ei siis riita. Jotkut tulevat viela koskettelemaan ja tanssivat ymparillamme. Hajoamme henkisesti. Mihinkaan, ei yhtaan mihinkaan, voi menna ilman etta em. tapahtuu. Yolla kun luulisi olevan hiljaista niin eikos se ole lintujen vuoro meteloida (Veli-Matti on varma, etta joku lintu laulaa “kuo-pio, kuo-pio”), kiitos taas paikallisen ikkuna-arkkitehdin: jatti ylimmat ikkunalasit pois ja korvasi ne hyttysverkolla josta liskokin on jo tullut sisalle. Paaskyset paattivat rakentaa pesansa ikkunan taakse. Paaskysella ei paivaakaan.. Ainakin ajattelimme tunkea matooken pesaan, josko narina loppuisi. Ja hapokas kukko aloittaa joskus -ei aina- serenadin pari tuntia ennen kuin on edes valoisaa, eli ennen viitta. Kysyttiin suurin piirtein paljonko kukko maksaa torilla (10 000 shillinkia eli n. 4 euroa) - voi olla etta eras kukko kohtaa viela kohtalonsa ennen kuin taalta poistutaan…
Internet = “joihinkin tietokoneisiin ladattu automaattisesti (?) ja vaatii aktivoinnin (??)” Nopeudet aktivoiduilla jotain 28 kbit modeemin luokkaa. Maksimissaan. Hinnat nettikahviloissa vaihtelevat suuresti, toimivuus yhta huono kaikkialla.
Jalkapallo = Monelle elama ja henki. Paikalliset ottelut voivat johtaa tappeluihin. Kannattavat Manchester Unitedia. Paikalliset pallot kaaritty matookepuun kuoren kuiduista.
Lammin suihku = ??? Suomalainen versio: kaada puolitoista litraa kuumaa teevetta saaviin ja lisaa sopiva maara kylmaa vetta. Toimi nopeasti ennen veden jaahtymista. Ilman pesukinnasta tai pesusienta tulisi kyynel silmaan.

Tahanastinen ruoka on ollut hyvaa, ja emme ole saaneet mahatautia (malaria on asia erikseen). Yhteyshenkilomme onkin hyvin tarkka siita, mista ruokien raaka-aineet ostetaan. Monia elintarvikkeita ei osteta paikalliselta torilta, koska niiden puhtautta ja laatua ei pystyta varmistamaan. Yritamme saada kuitenkin ruokalistalle enemman hedelmia, mm. mangoja. Eksoottisimpia ruokia tahan mennessa ovat olleet matooke (kts. ylempaa), jack fruit (?), sweet potato ja paikallinen pinaatti. Joka aterialla on riisia, perunoita ja makaronia. Lahes joka aterialla on ananasta, lihaa (kanaa/vuohta/possua/nautaa), kaalia ja papuja. Juomana on yleensa passionmehua (niin hapanta, etta edes paikallinen sokeri ei liukene siihen) tai limonadia. Joskus on kalaa, vesimelonia tai matookea. Aamiaiseksi on yleensa kahvia/teeta/maitojauhetta/kaakaota, banaania (sita syotavaa lajia), munakasta ja leipaa (erilaisilla levitteilla). Sen verta usein (5 krt/pv) syodaan, etta luultavasti kilot pikemminkin kertyvat kuin putoavat…

Tassa talla eraa, seuraavat uutiset luultavasti Kongon reissun jalkeen, se kun jai paasiaispyhien takia toteuttamatta. Muuten elama jatkuileepi samaan verkkaiseen tahtiin. Nairobin lentokentalla nakemamme kyltti: No Hurry In Africa (eli ei kiiretta afrikassa) kuvastaa kylla aivan taysin paikallista elamantyylia.

-Veli-Matti & Tomi