Matkakuulumisia

Terveiset Mbararan yliopistokaupungista etelaisesta Ugandasta. Matka paapiirteissaan tahan saakka:

Hki, lentoasema: odotamme nayttotaululta, milloin Koopenhaminan koneen lahtoselvitys alkaa. Puoli tuntia ennen lahtoa tauluun ilmeestyy teksti: lahdossa (!?) Menemme lahtoselvitykseen, jossa nuori neito ensimmaisena tuumaa lippumme nahtyaan: mahdattekohan enaa ehtia.. Pienta henkista hajoamista, paasimme kuitenkin viela hyvissa ajoin bussille, joka vei meidat lentokoneelle. Linja-auto vei meidat lopulta lentokoneen luo, jota emme olleet tulleet ajatelleeksi. 50-paikkainen Fokker tms kuljetti meidat kovassa tuulessa vaappuen kopikseen.

Lentoasema, Kopis: lentoasema melkein autio. Menemme ajoissa lahtoselvitykseen, kone hieman myohassa. Lento Lontooseen kunnon koneella.

Lontoossa terminaalista toiseen linja-autolla, oli vahan eri luokkaa kuin hki-vantaan lentokentta. 7 tunnin odottelu.”Viimeinen kuulutus lahtoselvitykseen Nairobin lennolle” Olimme taas, etta missahan ne ensimmaiset olivat. Ne tulivat sitten korjauksena taman kuulutuksen jalkeen. Lahtoselvityksessa nainen sanoo, etta talla lipulla ette paase, teidan pitaa menna selvitykseen toiselle luukulle, josta saamme kopiot lipuistamme. Tama seuraava selvityspiste sanoo: “ette paase Ugandaan, ellei teilla ole paluulippua!” Helsinkia suurempaa hajoilua, jaammeko Lontoon lentoasemalle?? Onneksi virkailija ymmarsi meita, ja soitti puhelun, saamme “epavirallisesti” jatkaa, “niin kauan kuin joku nainen jolle soitettiin on tyytyvainen”.Olemme taas koneessa. Kenya Airways yllatti positiivisesti, ehdottomasti parhaat koneet. Tosin tama Nairobin kone oli hieman ahdas, joten yolento silla oli hieman kiusallinen, kun penkkiakaan ei saanut kallistettua ja piti kuitenkin yrittaa nukkua.

Lentoasema, Nairobi: Alamme kuulua valkoiseen vahemmistoon, lentoasema oli melko pieni mutta melko lansimainen, jopa kossua ja finlandiavodkaa olisi ollut tarjolla. Mukava ilmasto, hieman kostea ja sopivan lammin. Parin tunnin odottelu, ja lahtoselvitys Entebben koneelle. Ei ongelmia, lentokone puolisen tuntia myohassa. Jalleen hieno kone, nyt myos tilava.

Lentoasema, Entebbe: Saamme viisumit, vaihdamme rahaa, ja soitamme yhteyshenkilollemme Mbararaan. Han ehdottaa, etta jaamme yoksi Kampalaan, ja aamulla matkaamme bussilla Mbararaan, jonne n. 300 km. Taksikuski ehdotti, etta han ajaa suoraan Mbararaan, jolloin saastamme hotellilaskun Kampalassa seka taksimatkan hinnan Kampalaan. Paasimme hinnasta sopimukseen, ja hurautimme taksilla Mbararaan. Liikenne, ja varsinkin meidan taksikuskimme oli sita sorttia, etta jos suomessa ajaisi samoin niin saisi varmasti 5 vuoden vankeustuomion. Toyota paasteli valilla 130 lasissa pitkin Ugandan huonokuntoisia teita, aina niin lujaa kuin se kottero nyt ylipaansa kulki. Joku bussi meni meista ohi..Mbararassa lopulta varasimme hotellihuoneen ja sinne yoksi. Hapokas parisanky, ja vain yksi hyttysverkko.

Seuraavana aamuna Mbararan yliopistolle, tapasimme yhteyshenkilomme. Odotamme, etta han saa asiat jarjestettya, jonka jalkeen lahdemme kohti Rugazia.

Melkoista pyoritysta ollut tahan asti, ei ole ehtinyt juuri tottua mihinkaan. Kulttuuri- ja elintasoero Suomeen verrattuna on aivan valtava paallisin puolin tarkasteltuna, mutta kun tarkemmin alkaa tutkimaan, huomaa etta taalla on kannykkaliittyma todella monella, televisiot, nettiyhteydet ja kaikki. Yhtaan villielainta ei ole nakynyt, ellei pelikaaneja lasketa. Isosarvisia lehmia ja vuohia oli tienvieret taynna.

Palaamme joskus taas asiaan.

Huomenna se lähtö vihdoin koittaa. Olemme saaneet yhteyden vastanottopuoleen ja näillä näkymin tapaamme ohjaajiamme joko torstaina tai perjantaina. Toivon mukaan saavumme ajallaan Kampalaan, jotta pääsemme valoisalla vielä linja-autoasemalle ja edelleen linja-autolla Mbararaan. Ikävämpi juttu jos pitää pimeässä heti alkuun seikkailla kaikkien matkatavaroiden kanssa, siinä ei paljon taskulampunkaan kanssa naurata.

Tämä tällä erää, palailemme päiväkirjan pariin kun ennätämme.

Oli ollut pientä väärinymmärtämistä apurahojen suhteen, emmekä täten saa apurahoja ennen lähtöä. Kuulemma maaliskuun puolivälissä ne saapuvat tilillemme. Eiköhän me selvitä sinne asti - etenkin kun kaikki suuret maksut on jo maksettu ja opintotuet tulevat ihan normaalisti tilille.

Virallista kutsua ei näy eikä kuulu. Maahan kyllä pääsemme vaikka turistiviisumilla, mutta olisi se työviisumi kuitenkin ihan positiivinen juttu saada. Noin 3 kuukautta siellä kuitenkin tulisi viettää työharjoittelua tehden…

Päivän parhaat uutiset:

1) Uganda on nyt virallisesti Ebola-vapaa

2) YK:n mukaan Ugandan sisällissota on nyt ohitse, sillä hallitus ja LRA-vastarintajärjestö ovat solmineet pysyväksi tarkoitetun aselevon. Lopullinen rauhansopimus tehdään ehkä jopa ensi viikon aikana!

Ihan vielä ei voi laskea päiviä lähtöön yhden käden sormilla, mutta ylihuomenna sekin onnistuu. Lariam-kuuri on aloitettu, ilman merkittäviä haittavaikutuksia, ainakaan itse emme tunteneet käyttäytyvämme mitenkään tavanomaisesta poikkeavalla tavalla Matkareittimme käy 3 välilaskun kautta, pääsemme näkemään reilun 24 tunnin aikana menoa Kööpenhaminassa, Lontoossa ja Nairobissa ennen laskeutumista Kampalaan. Kampalasta on onneksi (internetin mukaan) hyvät ja länsimaalaisittain myös edulliset kulkuyhteydet Mbararaan, linja-autoja pitäisi lähteä melkein tunnin välein ja Mbararassa on useita mukavan hintatason hotelleja ja motelleja. Mbararasta sitten pitääkin vielä hankkiutua Rugaziin jollain konstilla. Onneksi on koko viikonloppu aikaa..

Tällä viikolla on tullut hommattua vakuutukset, digikameraan suojakotelo, tehtyä muuttoilmoitus, haettua erilaisia papereita ja lahjakirjoja yliopistolta, kasattua omaa lääkelaukkua, opiskeltua HIV:in hoitoon liittyviä asioita jne yms jne yms…

Suurimmat asiat ovatkin enää oikeastaan yliopistolta saatavien apurahojen ilmaantuminen tilille (jos ei lähiaikoina tule, niin elämä käy mielenkiintoisemmaksi), virallisen kutsun saaminen Ugandasta (ei ole vieläkään näkynyt), pienten lahjojen ostaminen (pitäisi keksiä jotain järkevää) sekä ennen kaikkea matkalaukkujen pakkaaminen (kapasiteetti loppuu kesken heti kättelyssä).

Kahden viikon kuluttua sitä jo ollaankin lämpimässä ja viimeaikaisten säätietojen perusteella hyvin märässä Ugandassa!

Harjoittelupaikka löytyi lopulta kartalta, ja iloksemme huomasimme sen sijaitsevan lähellä Queen Elisabethin kansallispuistoa. Mbarara sijaitsee n. 50 kilometriä kaakkoon. Saapa nähdä millaiset mahdollisuudet meillä on kirjoitella blogia Rugazista.

Lentoliput (eli menoliput) ovat nyt sitten tulleet ja näyttää siltä, että pääsemme sittenkin jo matkan alkupuolella käymään Keniassa, siellä tosin on vain välilasku. Aamulla 27. helmikuuta odottaa Helsinki-Vantaan lentokentällä kaksi nutipäätä kutsua astua oikeaan lentokoneeseen. Rokoteohjelmat on loppusuoralla, malarialääkitystä pitää alkaa piakkoin aloittelemaan. Saa nähdä millaisia hallusinaatioita Lariam antaa

Löysimme kohdeseudusta sittenkin tietoa, siellä todellakin on medical center, jossa on mm. nursing school ja lääkäreitä yms. Muuta tietoa, jota löysimme, oli jonkin 10 käskyä palauttamaan nousseen uskonlahkon toiminta 8 vuotta sitten, jonka seurauksena satoja ihmisiä kuoli. Taisivat itse unohtaa 5. käskyn.