Elämää.

Tänään ei v*tuta niin paljon kuin viimeksi. No juu, mies on kyllä hetkittäin edelleen tosi ärsyttävä, mutta kai se on joku miehinen ominaisuus. Ja ehkä tästä voi syyttää raskaushormoneja myös? Joka tapauksessa. Meillä on nyt yritetty tehdä sopimusta, että mies saisi olla vain tietyn tuntimäärän päivässä koneella. (Miten niin tuntuu siltä, että mulla on kaksivuotiaan lisäksi täällä yksi murkkuikäinen??) No, ei se ole ihan toiminut vielä kunnolla. Mies pelasi eräänä yönä 5 tuntia (selvästi yli sopimuksen päivätuntimäärän), hänen mielestään sen ei olisi pitänyt haitata mitään, koska mä ja lapsonen oltiin nukkumassa, eikä se aika ollut meiltä pois. Just joo, muistaakseni olin sanonut, että se koneella naputtelu häiritsee mun ei-niin-sikeää untani. Mies on kyllä joinain päivinä muistanut sopimuksen, mutta lipsuu kuitenkin. Tuntuu kyllä typerältä, kun tällaisia lapsellisia sopimuksia joutuu tekemään, mutta miten sitä pelaamista voi muulla tavoin yrittää rajoittaa? Ei varmaan yllätä, että mulla on ikävä olo, kun välillä niin selvästi vaikuttaa siltä, että tietokone on omaa perhettä tärkeämpi… (Sen verran pitää kuitenkin miestä puolustellakin, että on se täällä tehnyt kaikenlaista kotityötäkin mua auttaakseen, siis ihan omasta aloitteestaan jopa. Yleensä kun joutuu pyytämään useampaan kertaan, eikä siltikään välttämättä tapahdu mitään.)

Vauva potkii. Ihan älynä. Tuntuu vahvemmalta kuin esikoinen, vaikka esikoinenkin potkiskeli hurjasti. Laskettuun aikaan on reilu 6 viikkoa, en tiedä kestänkö tätä potkimista sinne asti… Voisin mennä vaikka pääsiäisenä jo synnyttämään, silloin tulee 37+0 täyteen.

Ai niin, esikoinen oli reilu viikko sitten toista kertaa yökylässä, oli mennyt ekaa kertaa paremmin, vaikka ekakin kerta sujui tosi hienosti. Oli nukahtanut omaan sänkyyn (viimeksi piti nukahtaa mummin ja vaarin sänkyyn, josta siirrettiin omaan) ja nukkui aamuun asti omassa sängyssä (viimeksi piti aamuyöllä tulla mummin ja vaarin väliin). Tarkoitus olisi, että lapsonen yökyläilee vielä kerran ennen vauvan syntymää. Miehen kanssa voitais silloin käydä ravintolassa syömässä “viimeinen ateria”, sitten kun ei taas ole pitkään aikaan mahdollisuutta sellaiseen.

Että mua vituttaa, älkää lukeko tätä ollenkaan, jos ette jaksa valitusta lukea.

Illalla mies sanoi, että mä saan nukkua aamulla pitkään. Kerrankin, tätä olikin jo odotettu. No mutta joo, herra pelaa tietokoneella yli kolmeen asti yöllä, mua hieman häiritsee se koneen naputtaminen enkä saanut nukuttua kunnolla ollenkaan, heräilin ja valvoin yöllä. Aamulla lapsi heräsi aika aikaisin, mies sentään lähti aamupuuhiin eikä jättänyt hommaa mulle. Menivät suihkuun - mikähän väläys se sitten oli, lapsi kun on tänään menossa mummilaan yökylään ja pääsee siellä illalla saunaan! Iho kuivuu muutenkin, joten kaksi kylpyä päivässä on kyllä liikaa! Eikä se sitten edes rasvannut lasta kylvyn jälkeen… Aamulla mä sitten torkahtelin sängyssä, kun mies hoiti aamupalat ja muut. Havahdun ysin aikaan keittiöstä kuuluvaan kolinaan, lapsi tyhjentää siellä tiskipyötää ja huutelee isäänsä, joka nukkuu olohuoneessa sohvalla!!! Helvetti. Äsken olin menossa suihkuun itse, mutta lämmin vesi oli loppu. Kuinka kauan ne oikein siellä suihkussa aamulla olivat?? Mä en kestä.

Aurinko paistelee, kivaa. Tuntuu paljon paremmalta tämä valo. Depressiohoitajan luona olen käynyt kolme kertaa, siellä on ihan hyvä käydä. Ei tunnu enää niin pahalta ollenkaan, vaikkakin hetkittäin on kurja olla.

Kirppispöytä oli kaksi viikkoa, rahaa tuli ihan mielettömästi. Mitähän mä oikein myinkään siellä?? Tarkoituksena oli vain päästä rojusta eroon ja laitoin tosi halpoja hintoja. Pöytä tuotti melkein 200e, nettosin vajaan 150e. Wauh!

Mies on ensi viikon pakkolomalla. YT-neuvottelut päättyivät kuitenkin sinänsä onnellisesti, työpaikka säilyy vaikka pakkolomia onkin. Alkuviikosta olisi tarkoitus jättää lapsi miehen kanssa kotiin ja lähden kangaskauppaan ja kirppiksiä kiertämään äitini kanssa. Kiva saada hetki omaa aikaa. Kangasta pitäisi hankkia ainakin vauvan unipussiin ja sellaiseen kaukalovaatteeseen, omiin housuihin, lapselle vois ommella paidan tai jotain muuta.

Naapurissa kävi hieman huonosti viime viikolla, asia kummittelee mielessä. Muistakaa kaikki tänään 112-päivä, tarkistakaa palohälyttimenne toimivuus. Palohälytin muuten pitäisi vaihtaa uuteen 10 vuoden välein, minä ruuvasin eilen uuden hälyttimen yhteen huoneeseen, jossa oli aika vanha hälytin. Ostoslistalla on lisää palohälyttimiä, niitä on hyvä olla tarpeeksi. Huomioikaa myös häkähälyttimen olemassaolo, palohälytin kun ei häkää havaitse.

Lapsonen yökyläili mummilassa viime viikonloppuna ja hyvinhän se sujui. Hieman huutoa nukkumaan mennessä, mutta ei vaikuttanut ikävöivän meitä ollenkaan. Hyvä kun on niin tutut isovanhemmat. Aamulla soittelivat ja kysyivät, että mitä jos lapsi nukkuisi vielä päiväunetkin mummilassa. Sehän sopi kyllä, joten olimme miehen kanssa kokonaisen vuorokauden kahdestaan. Oli kyllä outoa. Kotona todella hiljaista, hieman jopa tylsääkin, kun ei oikein tiennyt, mitä olisi tehnyt. Liikaa vaihtoehtoja kai.

Depressiohoitajalle soitin viime viikolla ja maanantaina jo kävin juttelemassakin. Kyllä mun tapauksessani nyt sitten ihan masennuksesta puhutaan. Jotenkin hämmentynyt olo, mutta kuitenkin ihan hyvä tunne, koska asia on nyt hoidossa. Menen taas ensi maanantaina juttelemaan ja tässä raskausaikana vielä moneen kertaan, vauvan synnyttyä tietysti edelleen jutellaan. Kai mulla nyt on isompi riski sairastua synnytyksenjälkeiseen masennukseen myös. Hieman pelottavaa.

Pitäisi saada itsensä liikkeelle. Ei kuitenkaan oikein aina innosta. Tiistaina ei menty lapsen kanssa perhekeskukseen, ei vaan äitiä huvittanut. Keskiviikkona perhekerhoiltiin kyllä, tosin mun piti varmistaa, että sinne tulee myös Sade lapsineen. En varmaan olisi muuten lähtenyt ollenkaan.

Kirppispöydän varasin, pitäisi viedä nyt viikonloppuna tavaraa myyntiin. Melkein kaikki on hinnoiteltuna jo, eli jotain olen saanut aikaankin! Oli talvitarjous pöydissä, joten pitihän se ottaa nyt eikä myöhemmin.

Miehen kanssa unohdettiin vähän aikaa sitten kokonaan meidän 10-vuotiskihlapäivä. Ei sillä kai niin suurta merkitystä ole, naimisissahan tässä ollaan eikä kihloissa, mutta kuitenkin. Ei ole päivien kulusta mitään käsitystä, aika vaan kuluu.

Nukkuminen on ollut hieman katkonaista. Viime yönäkin valvoin ainakin kolme tuntia, nyt hieman väsyttää… Kohta pitäisi lähteä pihalle, onneksi mieskin on tänään kotona, niin ei tarvitse yksin jaksaa kaikkea. Lunta on paljon, lapsella riittää touhua. Ostin pienen ämpärin pihaleikkeihin, hyvin sinne voi luntakin lapioida vaikka kai se on alunperin hiekkalaatikkoämpäriksi ajateltu.

Neuvolassa puhuin toissapäivänä tästä olostani. Sain täyttää sitten masennuskyselylomakkeen, joka yleensä täytetään viikolla kolkytjotain (ja mulla nyt siis 24+). Sen verran “hyvät” pisteet tuli, että neuvolatäti antoi depressiohoitajan puhelinnumeron ja käski soittaa. Olisin saanut valita myös sen, että kyseinen hoitaja soittaisi minulle, mutta ajattelin että itse soittelen sitten kun on tarpeeksi rauhallista ja lapsi päiväunilla. Soittelen kai tänään - eilen olisin soittanut, mutta nukuin itsekin päikkärit. Muuten oli kaikki hyvin, vauva kasvaa ja voi hyvin.

Nyt on suunnitelmissa lapsen yökyläily mummilaan. Meidän pieni on kohta jo kaksivuotias, eikä ole vielä ollut yökylässä kertaakaan! Nyt se pitää vihdoin kokeilla, ennen kuin vauva syntyy. Mummila on lähellä, ihmiset tuttuja, eiköhän se hyvin suju. Mutta itse saatan olla se vaikea tapaus - miten ihmeessä se voi edes olla mulle terveellistä laittaa lapsi yökyläilemään, koska kuitenkin itken koko illan ja mietin, kuinka siellä sujuu! Miehen kanssa olisi tarkoitus mennä ravintolaan syömään silloin illalla. Varmasti olen hyvin mielenkiintoinen, outo asiakas, joka tunkee ruokaa suuhunsa ja itkee. Ehe.

Jaa, mitähän muuta. Mä en oikein saa mitään aikaan. Paitsi kyllä mä neulon ja touhuan lapsen kanssa. Piirtäminen on lapsella nyt yksi suosikkipuuhista, kynänhallintaakin alkaa jo olla selvästi enemmän. Pieniä, hienoja viivoja ja kiekuroita tulee välillä.

Joo. Mies on ilmoittanut nyt monia menojaan mulle, ei ne ole mitään ryyppäjäisiä vaan periaatteessa ihan tärkeitä juttuja, vapaaehtoistöitä ja sellaista. Mutta kyllä mua harmittaa, kun menee viikonloppuja niihin. Mä olen lapsen kanssa yksin kotona aina pari päivää ja yötä, kevään jälkeen kahden lapsen kanssa. Saa nähdä mitä tästä tulee, huh. Viime viikonloppu meni taas ihan ohi. Miehestä ei ollut mitään apua mihinkään, se istui molempina päivinä puoli päivää koneella pelaamassa, sitten oli taas jotain vapaaehtoismenoja muutamaksi tunniksi ja siinähän se sitten taisikin olla. Kiitti.

Jotenkin ahdistaa tai masentaa tai jotain, törmäsin Beckin masennustestiinkin ja olen kuulemma kohtalaisesti masentunut, pisteitä tuli kai 24-25. Pitäisköhän asiasta mainita huomenna neuvolassa? Sanoi testi mitä tahansa, olo on kyllä himpsusti kurja.

En oikein ole ehtinyt iloita tästä vauvasta, en jaksa aina tunnustella liikkeitä, ne tavallaan tuntuvat kaiken tämän taustalla. Toukokuussa varmaankin yhtäkkiä vain huomaan meille ilmaantuneen vauvan, mutta missä vaiheessa se ehtikään kehittyä ja mistä se oikein tuli? Se tässä eniten pelottaa, että jos nyt on kurja olo, mikä se onkaan sitten synnytyksen jälkeen?

Mä kaipaan uusia kuvioita - ympyröitä, neliöitä, kolmioita… Niin ihanaa kuin se onkin olla äiti ja hoitaa lasta kotona, kaipaan nyt todellakin Jotain. Omaa vapaata, jotain ihan muuta, uutta. Olen ihan kypsä siihen, että en tunnu enää saavan nukkua yhtenäkään aamuna myöhään, vaikka miehen kanssa niin joskus sovittiin. Jos miehellä ei ole viikonloppuna ylimääräisiä työpäiviä, on pikkujouluista/itsenäisyyspäivästä/tms syystä johtuva armoton krapula tai sitten miestä muuten vaan väsyttää niin paljon, että se olen minä jonka pitää nousta lapsen kanssa aamutouhuihin. Nyt se ilmoitti, että joululomalla hän aikoo viettää yhden yön ihan muualla ja keväällä hän menee kavereidensa kanssa laivalle ja mitähän vielä. Viikolla miehellä olisi mahdollisuus mennä töihin jo kaksi tuntia aiemmin, mutta hänpä torkuttaa herätyskelloa niin, että nousee myöhemmin kuin minä ja lapsi. Ja tulee sitten kotiin tietysti kaksi tuntia myöhemmin. Vaikka mä kuinka olen pyytänyt, että menisi aiemmin töihin, että ehtisi olla mun ja lapsen kanssa enemmän ja että mä ehtisin tehdä erinäisiä kotitöitä, joita muuten en päivän aikana ehdi. Mutta ei. Siksi täällä on helvetin sotkuista joka nurkassa, koska äiti ei ehdi eikä jaksa. Perkele. Väsyttää. Kuka mut pelastaa ennen kuin mä hajoan?

Mä olen viime aikoina lähinnä toiminut tonttuna. Villasukkia on valmistunut lähes koko suvulle ja vähän muutakin, osa on vielä kesken. Olen mä oppinut samalla vähän uuttakin, kuten nirkkoreunan päättelyä ja tiimalasikantapäätä…

Huomenna päästään jo viikolle 20+0, hurjaa! Aika on mennyt tosi nopeasti, mutta katsotaan vaan, suunnilleen viikolla 37-38 alkaa viimeistään ajankulku hidastua. Eilen käytiin erään ystäväpariskunnan luona kyläilemässä, siellä on viikkoja noin 25 ja kuulemma poika tulossa. Me ei haluta tietää etukäteen sukupuolta. Mitä sillä tiedolla tekee? Asia selviää kuitenkin sinä hetkenä, kun vauva syntyy. Onko sillä sukupuolella jotain merkitystä, varsinkaan ennen syntymää? Jotenkin en ymmärrä, miksi niin moni haluaa tietää vauvan sukupuolen jo etukäteen. Joskus tuntuu, että me ollaan ihan kummallinen poikkeus, kun ei haluta tietää.

Hiukset on viimeksi pesty maanantaina, eikä tänäänkään (perjantaina!) tunnu siltä, että karvat kaipaisivat minkäänlaista pesua. Jos olisin pessyt shampoolla, olisin jo keskiviikkoiltana ollut raapimassa päätäni ja ihmettelemässä, kuinka rasvaiset hiukset voivatkaan olla. Mitenkähän mulle käy, kun ajattelin blondata tämän juurikasvun vielä tämän vuoden puolella? Räjäyttääkö se aine kaiken oman rasvan ja hyvän tunteen mun hiuksistani ja sitten taas aloitetaan alusta? Oli miten oli, ei tämä kovin kauan kestänyt saada tähän pisteeseen, sittenpähän sooda- ja vesipesen viikon ajan vähän useammin.

Sunnuntaina kai mennään miehen kanssa elokuviin. Mies sai vapaaliput töistä, kun oli tehnyt jonkin hyvän aloitteen, joten leffailu ei edes maksa mitään. Mutta ajatelkaas, tämä taitaa olla eka kerta, kun menen elokuviin esikoisen syntymän jälkeen! Viimeksi kävin katsomassa Karvakamut pari vuotta sitten!

Joulukortit on nyt lähetetty. Karsin lähetettävien määrää aika huimasti tänä vuonna, kallistahan se touhu on. Tein ja lähetin siis vain 14 korttia. Joululahjatkin on ehkä hieman karsittuja, tilillä kun raha ei tunnu lisääntyvän, päinvastoin…

Joulukinkkukin on tänään hankittu pakkaseen! Tai no, olin ahne ja hankin kaksi. Pikkujuhlakinkkuja, noin 2,5 kiloa kappale. Ajateltiin nimittäin paistaa toinen pari päivää ennen joulua ja toinen sitten joulun jälkeen viimeistään uudeksi vuodeksi. Jouluaatto ja -päivä ollaan muiden ruokapöydissä, joten ei kannata isoa kinkkua paistaa pilaantumaan. Viime vuonnakin jäi osa syömättä, ei se siis kannata vaikka ison kinkun kilohinta onkin halvempi…

Oli pieni katkos, en jaksanut kirjoitella ja konekin kävi päivityksessä. Nyt on nopee.

Ilman shampoota olen ollut nyt reilut pari viikkoa ja aion näillä näkymin jatkaakin tätä. Heti silloin alussa huomasin, että päänahka ei enää kutise - shampoopesu ei koskaan auttanut kutinaan, vaan pää kutisi jo ennen kuin hiukset olivat pesun jälkeen ehtineet kuivua. Terveempi olo on siis päänahkassa nyt soodailun myötä. Mies sanoi, että mun hiukset tuoksuvat puhtaalta ja “ihmiseltä”, ei siis kemikaaleilta. Soodapesuilla hiukset pysyvät ihan yhtä kauan puhtaana kuin shampoollakin, ellei jopa kauemminkin. Tein tuossa eräänä päivänä ihan pelkän vesipesun, puhtaaksi tuli silläkin ja puhtaana pysyikin. Seuraava pesu oli parin päivän päästä, ja silloinkin näytti ja tuntui siltä, että kauemminkin olisi voinut olla pesemättä.

Neuvolassa olin eilen, olipas ihanaa kuulla vauvan sydänääniä! Jäin hieman ihmettelemään, että miksi multa ei kysytty, tunnenko vauvan liikkeitä. Esikoista odottaessa näillä viikoilla kysyttiin sitä kyllä. Ja mietin myös, miksi mun jaksamisesta ei oltu kovin kiinnostuneita. Heti alkuun toki neuvolatäti kysyi, kuinka olen jaksellut, mutta enhän mä ollut edes ehtinyt istua alas vielä siinä vaiheessa. (Ja eikös tuollaiseen kysymykseen aina pidäkin vastata, että “ihan hyvin”.) Ei sillä, että olisin kovin huolissani jaksamisestani tai jotenkin stressaantunut jostain tms, mutta jotenkin jäi sellainen liukuhihnamainen olo tuosta käynnistä. Lääkäri sentään jaksoi etsiä sydänäänet oikein kunnolla kuuluville, että sain niitä ihastella, vaikka syke (145-150) oli saatu selville jo ajat sitten.

Liikkeitä tuntuu satunnaisesti, hyvin pieniä, mutta liikkeitä kuitenkin. Ihania. Neuvolassa on kiristetty kriteerejä, joten mä joudun sokerirasitukseen. Ihan siitä syystä, että papallani oli diabetes. Rasitus on joskus viikolla 26, eli jos oikein laskin, se osuu noin tammikuun lopulle. Lapselle on nyt puhuttu välillä, että äitillä kasvaa masussa vauva, lapsi on koskettanut hellästi mun mahaani. Vauvat ovat nyt muutenkin hyvin mielenkiintoisia, eilen meillä köllötteli tuossa lattialla kummityttö ja veljensä, lapsi on tänään osoitellut siihen kohtaan lattiaa kuin sanoen “tuossa ne vauvat olivat”. Tänään perhekerhossa lapsi keinutti nätisti erään vauvan turvakaukaloa ja silitti vauvan päätä. Vauvalehteäkin lapsi on selaillut ihan omasta halustaan - tosin on siitä lehdestä löytynyt vauvojen lisäksi myös auton ja traktorinkin kuvat…

Anteeksi mahdolliset ajatushärövirheet lauserakenteissa. Ei jaksa miettiä, kirjoitin vain tärkeimmät kuulumiset. Nyt sohvalle neulomaan joululahjavillasukkia!

KÄÄK! Kukaan ei ole kertonut mulle, että huomenna tulee Apulannalta uusi levy! Se on tietenkin ostettava, toivotaan että se löytyy kaupasta heti aamulla, kun mä olen menossa ruokaostoksille.

Ainakin jotkut kavereistani ovat varmaan huomanneet mun innostuvan kaikenlaisesta hörhöstä tai hörhöltä kuulostavasta, ja niin taisi taas käydä. Eilen surffailin ja löysin tietoa hiusten shampoottomasta pesusta. Kyllä mä olen tiennyt shampoiden olevan todella vahvoja tiivisteitä, jotka pesevät pois hieman liikaakin. Mutta shampoot voi siis jättää ihan kokonaan poiskin, jotkut käyttävät ainoastaan pelkkää vettä. Soodapesusta löysin juttuja, tätä on varmaankin pakko kokeilla!

Huomiselle ostoslistalle lisätään siis vielä Apulantaa ja soodaa. Niin ja omenaviinietikkaa, sillä huuhtaistaan hiukset soodapesun jälkeen.