Oliver isoveljenä
[b]Sinä saat pian pikkusiskon tai -veljen![/b]
Mitä noista sanoista seurasi? Itkua vai innostusta?
[b]Vast:[/b] Esikoiselleni tuli 2v 2kk ikäeroa, eikä tunteet ailahdelleen vielä mihinkään suuntaan. Lähinnä puhuttiin vauvan tulosta, ja se oli hänestä riemastuttavan jännittävää, tosin odotusaika oli piiiitkä. 
Miten valmistella esikoista tulevan perheenjäsenen saapumiseen? Miten te olette sen tehneet?
[b]Vast:[/b] Nostin vauvalle tulevia esineitä ja tavaroita etukäteen “käyttöön” ja esille. Puhutiin, että ne on vauvan ja esikoiselle tuli tätä kautta uusi oppiminen, et jokin on hänen omansa, eli “MUN!”. Vauvankaukalossa sai kelliä ja puhuttiin aina, et sitten vauva käyttää sitä. Samaten koottiin yhdessä pinnasänkyä ja juteltiin, että se oli esikoisen kun hän oli vauva (ja jatkettiin “nyt sinä olet jo iso ja taitava poika”) ja nyt se tulee vauvan käyttöön. Esikoinen on kova nikkaroimaan, hän sai koota myös mukana esineitä.
Miten kerroitte raskaudesta, luitteko jotakin vauvoihin liittyviä kivoja satukirjoja tai katselitteko vauvakuvia?
[b]Vast:[/b] Koska ikäeroa on vähän, istuttiin vain sohvalla vierekkäin ja sitten juteltiin niitä näitä. Jossain vaiheessa sanoin, että meille tuleekin vauva ja vauva asuu äitin masussa, ja sitä sitten taputeltiin hellästi. Masua piti myös jo varoa, kun esikoinen oli kova ratsastamaan sylissä. Lisäksi joskus aina kyselin, missä vauva on ja esikoinen tiesi taputtaa vatsaa. Myös napaa oli hauskaa kaivaa puseron alta esiin ja vertailtiin masuja keskenämme. Esikoispoika taputti myös omaa masua ja sanoi, että “Vauva”, heh.
Ymmärsikö esikoinen, että äidin masussa todella on joku?
[b]Vast:[/b] Yllättävää oli joskus, kun hän painoi päänsä mun masulle ja antoi myös suukon siihen…