Sokeriset päivät

Meillä on lyöty lauantaina kans nimet (3n sarja) lukkoon, kuten esikoisellakin. Meille tulee nimeksi ihan “perusnimi”, “erikoisempi kiva nimi”, “sukulaisnimi”… kun taas esikoisella oli “erikoisempi kiva nimi”, “miehen sukulaisnimi”, “oma sukulaisnimi”.

Poikien nimiä ei olla mietittykään kun meillekin povattiin ultrassa tyttöä, vatsa on ‘vanhan kansan’ mukaan tyttömallinen ja itsellä on aaninki tytöstä ollut heti alusta lähtien.

Yöllä pitää nousta kerran vessaan, mut muuten oon säästynyt yöheräilyiltä tai ravailuilta. Kova närästys (Rennietä menee kyllä aika taajaan) ja ihan tajuton ummetus, johon ei edes Levolac ole auttanut kolmen päivän aikana juurkaan. Tupla-annos testauksessa.

Supisteluja, vauvan hikkaustakin on tullut ja potkintaa - liikehdintää tapahtuu päivittäin nykyään. Olo on väsynyt, mutta kyllä se tästä. Haaveilen jo normaalivatsasta, -painosta, -ulkonäöstä ja vauvasta, kesästä, kärpäsistä, viltillä loikoiluista, kävelyretkistä ja yhteisestä ajasta lasten kanssa. Nyyhkis.