Sotanorsun päiväkirja (vanha)

Järjestin sitten tällekin viikonlopulle menoa. Ajattelin, että tämä kesän edestakaisin vouhkaaminen oli jo loppu. En tiedä, miksi nyt olen taas lähdössä. Olisi kylläkin ollut edessä viikonloppu yksin kotona, mutta silti. Aina kotoa lähtiessä silti ikävä sävyttää lähtöä, oli menopaikka sitten miten mieluinen tahansa. Ja se ruoka, se ruoka. Kun vietän niin paljon aikaa muualla kuin kotona, niitä tilanteita ei voi ottaa erityistilanteina. En haluaisi aina lähteä, mutta en osaa lopettaakaan.

Kävin tänä aamuna puntarilla. Olen lihonut 3 kiloa. Paljon näin lyhyeksi ajaksi. Mutta kuitenkaan ei ole kaikki saavutetut tulokset vielä tuhoutuneet. Tekee helpommaksi jatkaa. Ei sillä, että olisin vieläkään onnistunut kunnolla pysäyttämään tuuliajolla olemista. Otetta peräsimestä ei ole.

Kasvojen iho on mennyt pilalle. En tiedä johtuuko tästä ruokavalion retkahduksesta vai mistä. Onhan se nyt kummallista, että aikuisella ihmisellä yhtäkkiä puhkeaa akne. Tiedä onko tämä nyt oikea akne, mutta naama on täynnä kraatereita. Jos ei ala parissa viikossa hellittää, täytyy hankkiutua varmaan lääkäriin? Peiliin ei viitsi katsoa, koska naama on niin järkyttävän rumassa kunnossa.

Mutta ihmisten ilmoilla liikkumista se ei estä, kun ei itse tarvitse nähdä itseään. Siispä, olen taas lähdössä.

Kiitän lämpimästi kaikkia jotka ovat käyneet kommentoimassa, paneudun syvällisemmin lähettämiinne kommentteihin ensi viikolla, kun tentti on ohi. Ja käyn lukemassa pahasti laiminlyötyjä tsemppisiskojen blogeja!

Hauskaa viikonloppua kaikille!

Lähtipä rytinällä eteenpäin tämä paremman syksyn aloitus. Kuulin, että naapuritalossa on kuntosali. Innostuin asiasta hetimmiten. Nyt olen kuntosaliavaimen ylpeä omistaja, vaikka vielä aamulla ei ollut mitään suunnitelmia tai tietoa kuntosaliharrastuksen aloittamisesta. Olinhan siitä kyllä haaveillut, kun olen niin paljon lukenut siitä, miten tärkeää vastusharjoittelu laihduttajalle olisi. Tosin, minulla ei ole vielä saliohjelmaa. Ohjaajaa ko. salilla ei ole, tarjoaa vain laitteet huokeaan hintaan asukkaiden käyttöön. Täytyy kääntyä voimailua harrastavan veljeni puoleen, josko osaisi minua auttaa.

Nyt on hirmuinen tsemppi päällä, aion mitä suurimmalla itsevarmuudella tehdä salilla käynnistä säännöllistä. Jumppapaikassani alkavat jumpat vasta elokuun lopussa, mikä on kyllä aika mälsää. Mutta yritän kovasti motivoida itseäni taas omaehtoiseen liikuntaan, ulos vain juoksemaan ja pyöräilemään. Tosin juokseminen voi olla monen viikon tauon jälkeen turhan radikaalia. Ja pelkäänpä, että Lapin vaelluksella jalkaterän ulkosyrjään saatu rasitusvamma suuttuu, jos nyt alan sitä rissaamaan. Eli pyöräilyä siis.

Mietin kovasti, että olen nyt miltei samassa käännekohdassa kuin vuosi sitten, jolloin kuntoilu ja terveellinen elämä kyssähtivät ihan täysin joulukuuhun asti. Syksyllä tuli mielialan (onneksi!!) tilapäinen notkahdus, samalla meni hyvät elintavat viemäristä alas. Mitä voisin tehdä toisin, kuin vuosi sitten? Uskon tosin, että jos nyt ehtisin ennen kylmiä vesisateita saada liikuntarutiinini kuntoon, samanlaista mielialan heikkenemistä ei ehkä olisikaan tulossa. Huomasin keväällä, miten vireys ja jaksaminen pysyi korkealla suurimman osan aikaa, kun jaksoi vain liikkua ja pitää kiinni ruokavalion laadusta. Olisikohan tässä minun salainen aseeni syksyn alakuloa vastaan? Tai ei salainen, suosittelen lämpimästi joka ikiselle.

Saapa nähdä miten minun käy. Tänään ei ainakaan tehnyt mieli herkkuja.

Ja se tökkii, ja pahasti. Olen päästänyt ohjat käsistäni. Kuinkahan kauan kestää, ennen kuin saan ne kerättyä takaisin. Lapin reissu toteutui, ja sen jälkeen olen vain ja ainoastaan keskittynyt laiskottelemaan ja syömään huonosti.
En ole kirjoittanut blogia, enkä lukenut muiden blogeja. Tähänkin täytyy nyt opetella uudelleen.

Paino on taatusti noussut, en ole uskaltanut käydä puntarilla sitten edellisen kirjatun tuloksen. Katselin lomalla otettuja kuvia, ja huomaan -aidosti yllättyneenä- että en ole enää niin lihava. Mutta olo on ihan karmaiseva, ja puntari taatusti vihottelee.

Mutta olen myös mielissäni siitä, että saavutin jo keväällä paljon. Ja nyt voin taas syksyllä jatkaa.

En lupaa, että tämä kävisi helposti. Yritän kuitenkin kaikkeni, että saan elämäni takaisin ruotuun ja blogini ajan tasalle.

Toivon voimia kaikille kanssakamppailijoille paluussa kesän jälkeiseen elämään. Tästä lähtee nyt uusi motivaatiospurtti!