Sotanorsun päiväkirja (vanha)

Hihii, kävin tänä aamuna taas salaa puntarilla. Se näytti 97,1 kg. Olen pitänyt irtokarkkien mässäilyn ja juopottelun jälkeen tarkkaa rotia kalorirajasta, ja se näköjään kannatti! Toivottavasti maanantain tulos on yhtä iloinen.

Sairastuin sitten, himputtinen. Ei kyllä ruoka maistu kipeänä, kun henki kulkee niin ahtaasti että nieleminenkin on vaikeaa. Olen kyllä yskinyt niin paljon keuhkoista ulos, että tuo 900g on voinu lähtee pelkästään jo siitä… hehe. No, ehkä ei sentään oikeasti. Vaan kyllä on paska olo. Liikuntaa en ole edes harkinnut. Kävin tänään vähän patsastelemassa tossa pihamaalla ja haistelee raitista ilmaa. Muutoin olen pysynyt visusti peiton alla, sohvalla ja petissä. Menis nyt vaan tää pirulainen ohi.

Olen koittanut miettiä tässä itselleni sellaisia kalorittomia huveja, sillä pitkästymiseen tulee syötyä niin helposti. Rakastan käsitöitä, ja neulominen ja ompelu ovat yksi näistä mun “kalorittomista” huveista. Pitäisi tosin keksiä vielä jotaina muutakin, sillä ei tuota joka ilta jaksa tehdä. Siis tarkoitan sellaista huvia, mikä ei millään tavalla liity tähän diettaamiseen, vaan millä saa ajatukset ihan täysin hommasta irti. Rakastan elokuvien katselua, mutta sekin helposti johtaa siihen että tulee hinku napostaa. Mutta no, puikot käteen vaan, niin ei mahdu syömiset samaan kouraan. Kiinnostaisi kyllä kuulla muidenkin ajatuksia.

Nyt menen takas korisemaan sohvalle.

Kauan se kestikin. Tänään oon syöny porkkanakakkua ja irtokarkkia. Fiilis on paska, koska toi irtokarkin vetely oli täysin hallitsematonta. Siis ei sitä paljoo ollu mutta lopettamaan en pystyny ennen ku kaikki karkit oli mäntätty. Ylimääräistä tosin vaan 300 kcal (eli yht. 1800kcal tänään), mutta silti vituttaa koska kontrolli karkasi. Ei tiedä hyvää se.

Jes, -400g. Vaaka näytti tasan 98 kg. Vaikka jouduin sijaintini vuoksi käymään pessimistipuntarilla, joka aina näyttää enemmän kuin digitaalivaaka. Mutta juu, miinusta tuli silti, ja siitä olen onnellinen. Ottaen huomioon, millainen viikonloppu oli ja mitä tuli juotua ja mitä syötyä.

Hyvillä mielin eteenpäin!

Perjantaina kävin tyttöjen kanssa ulkona. Melkoinen shokki tajuta, millaiset määrät kaloreita viunassa oikeastaan onkaan. Perjantain saalis oli nimittäin 3600 kaloria!! Herramunjee!

Lauantaikin meni sitten toipuessa ja mäyssyttäessä karkkia, sipsiä ja jäätelöä. Mutta, mä tiesin että niin tulee käymään, en ajatellut edes että yrittäisin jotain muuta. Hauskaa oli ja pää lepäsi. Tänään sitten vain palaaminen takaisin ruotuun, eikä ongelmia siinä ole tullutkaan. Aamun painot ei olleet kuin 600g plussalla maanantain punnituksesta, joten tämä ei todella ollut mikään katastrofi. Uusi terveellinen elämänikin sisältää kyllä tuon, että ulkona voi käydä ja kuppiakin kallistaa. Kohtuudessa minä kyllä pysyin, juomisen kanssa siis, mutta kaloreita on ihan järkyttävän määrät alkoholissa!

Join viiniä ja kuivaa siideriä, olen siinä mielessä onnekas, että nuo on niitä vähäkalorisimmasta päästä, ja satun vielä olemaan viinin sekä kuivan siiderin ystävä

Tänään taas jumppaan, kävellen sellainen 40 min. matka jumppaan ja sitten takaisin. Mieli on hyvä, homma jatkuu hyvässä yhteisymmärryksessä kropan ja pääkopan kanssa.

Mä söin tänään suklaata! Neljä palaa. Loppulevy jäi kuin jäikin rauhaan. Tekisi mieli tanssia polkkaa kun olen niin innoissani tästä. Tärkeintä kuitenkin ehkä on se, että kaikkea saa syödä. Täytyy vaan muistaa pysyä kohtuudessa. Ja tänään siinä onnistuin, vaikka levy möllöttää vieläkin tossa pöydällä.
Into kasvaa, mitä pidemmälle mennään. Ehkä se oli hyväkin, että tällä kertaa en lähteny liikkeelle hirmuisena innosta tohisten. Odotukset eivät ole niin korkealla, että vaikka noita yli 2000 kcal:n päiviä tuliski, niin se ei romuta koko unelmaa. Tänään oli oikein mallikelpoinen päivä, kaloreita tuli 1531 (tavoitemäärä 1530). Illallinen jäi kahteen tomaatilla päälystettyyn ruisleipään ihan kiireen takia, mutta iltapalaksi oli tarjolla sitten lettuja. MmM!
Suklaa ei kyllä ollut edes niin hyvää kuin muistin. Ja maha meni ihan uskomattoman sekaisin siitä. Vessajonossa kippuroidessa meinasi ihan oikeasti tulla itku (ja kieltämättä vähän muutakin…) . Ja päänsärky piinailee edelleen. Tosin, niska-hartiaseudun jäykkyys oli tämän päivän kipuilun syynä. Ei tää ruokavalio, tai elämäntapamuutos.

Tänään ei muuta liikuntaa, kuin kauppareissu pyörällä 2x 3km. Johtui tuosta päänsärystä. Huomenillalla teen taas sankariteon, ja kävelen jumppaan. Lempparijumppani, johon en ole mennyt noin kuukauteen. Matkaa jumppaan on likimain tuo 3 km, joten tulee vähän extrakävelyä. Pyörällä en mee, pelkään yksin kulkiessa liukastumista liikaa.

Tunnustin tänään myös veljelleni olevani “kuntokuurilla”. Päästäkseni kesällä moottoripyörän kyytiin. Ja tottahan se onkin, viime kesän prätkäilyt jäi sen takia, että ollaan yksinkertaisesti liian painavia yhdessä miehen kanssa motskarin kyytiin!

Kaapissani odottaa farkut… ne voi odottaa kauankin, mutta joskus minä vielä ne päälleni saan. Ne on farkut ajalta, jolloin en ollut näin tuhti typy. Nykyisellään ne juuttuu reisistä jo kiinni. Onkohan liian paljon, se on mahdollista. Mut oih, ja voih, jos…

Nyt unta palloon. Huomenna on päivä tenttiin luvulle ja jumpalle, kun tämä päivä kului toipuessa päänsärystä.

Jeah! Kunnon tehostartti. Eka viikko takana, paino hujahti alaspäin kokonaiset 2,6 kiloa. Mutta kuten sanoin, taisi olla melko paljon turvotusta mukana.

Fiilis on hyvä, nälkä ei ole vaivannut kertaakaan. Tästä kelpaa jatkaa!

Kävin taas tänä aamuna puntarilla. Jeejee, paino oli 99.1 kg. Haha! Satanen siis alitettu. Vaikka en kyllä ajatellut, että se ihan ekalla viikolla, mutta hyvä näin. Huomenna on punnitus, joten toivottavasti säilyy tuo, edes osittain.

Parisuhteeni ahdistaa ihan järkyttävästi. Yhteisen ajan puute kaihertaa ihan mielettömästi. En laske sitä yhdessäoloksi, jos kumpikin saman katon alla jatkuvasti joutuu vain puuhailemaan omiaan, eikä tehdä mitään yhdessä. Etäisyys on valtava, vaikka nyt ollaan saatu olla jo pitkään taas samalla paikkakunnalla. *itku*

Olen syönyt kahtena päivänä yli 2000 kcal tällä viikolla, mutta silti vaan on paino hujahtanut alaspäin. Muina päivinä olen pysynyt ruodussa, ja pitäytynyt tuohon 1500. Eilen herkuttelin sokerittomilla karkeilla ja kasvisdipillä. Kahtena päivänä tällä viikolla kyllä kalorit on jääneet tuhanteen, mutta eipä voi valittaa. Aamulla kun nukkuu lounasajan yli, näin vapaalla sitä on mahdollista tehdä, niin ei mitenkään päivän aikana tule syötyä täyteen noita kaloreita. Ei sillä että tarkoitukseni olisi vähentää syömistä, olen vain niin peijjakkaan unelias, että 12 tunnin yöunet otan ihan heittämällä vaikka monena yönä peräkkäin. Tässä opiskelussa on sentäs se hyvä puoli, että tentteihin voi lukea mihin kellonaikaan hyvänsä, ei tarvitse kahdeksalta aamulla herätä.

Nyt menen taas lukemaan tenttiin.

Takana kaksi tosi paskaa päivää. Seesteisyys on nyt suunnilleen palannut, mutta itseinho velloo vatsanpohjassa. Katselen tuota hirveää makkaraa, itseasiassa kahta, tuossa mahan päällä ja haluaisin oksentaa.

Nyt on pakko suunnata keskittyminen taas tenttiin lukuun, mutta ruokavalion noudattamisesta en kyllä ala tinkimään. Nyt on sikäli helppoa, että seuraan syömisiäni tuolla keventäjissä, joten ei tarvitse luottaa omaan epämääräiseen arvioon siitä, miten paljon sitä söikään.

Lenkille en halua mennä, pakkanen paukkuu n. 25 asteessa. Pelkkä ajatuskin paleltaa. Mutta katsotaan, kun miehenpuoli tulee töistä kotiin, että tulisiko sitä sitten yhdessä lähdettyä.

Kävin tänään salaa puntarilla, tuossa aamulla. Masentavaa, mutta toisaalta myös lohduttavaa. Puntari näytti tasan 100. Eli yksi kilo pudotettu. Jippii. Uskon kyllä, että pudotusta voi tulla enemmänkin, kroppa on niin turvoksissa. On tämä naisen elämä niin autuasta, kun hormoonien mukana olotilat vaihtelee maailman seksikkäimmästä naisesta merimursuksi. Tällä hetkellä tunnen itseni jälkimmäiseksi. Silmäluometkin menee makkaralle, kun olen niin nesteessä. Tosin, eilinen itkeä tursottaminen liki tunnin yhteen putkeen vaikuttaa siihen, että silmät on turvonneet.

Nyt sinne lukemaan tenttiin.

Tämä päivä on kulunut jomottavaa päänsärkyä seuralaisena kanniskellen. Syitä on monia, se etten juonut tarpeeksi kahvia, se että poltin tänään liikaa ja tämä. Ruokavalio ei ole tiukka, varmaan aika samaa sarjaa, kuin se mitä tulisi minun sitten normaalipainoisena noudattaa. Kaloreita on päivälle siis 1530. Ei kuulosta vähältä, olen kituuttanut joskus 300 kaloria vähemmälläkin.

Samanlaista alkuintoa ei nyt ole kuin aikaisempien räpistysten aikana. Lähinnä suhtaudun tähän jotenkin nyt jo rutiinina. Mieli on täynnä mustaa huumoria, etenen raskaan sarjan sarkasmin voimin. En osaa ajatella tulevaa, en jaksa innostua siitä, että olisin joskus keveämpi. Se ei kutkuta mieltä, kuten joskus aikaisemmin. Ajatus on lähinnä, että olisi kai se hienoa…
Kerroin päätöksestäni parille ystävälleni. Viimein siis uskalsin avautua, aikaisemmin en ole uskaltanut kertoa kuin miehelle. Nyt meillä on yhteinen tsemppiryhmä kasassa. Ystäväiseni ovat myös melkoisia ikuisia laihduttajia, joten ainakin ymmärrystä ja ryhmähenkeä, sekä mässäilyseuraa löytyy.

Tänään söin 1700 kalorin edestä. Ylitin rajan siis 170 kalorilla. Eli iltapalaksi syödyn jugurtin olisi voinut jättää pois, tai sen ruokalassa syödyn pahanmakuisen ja kylmettyneen lounaan olisi voinut vaihtaa johonkin viehättävämpään vaihtoehtoon, vaikka kokkaamalla itse. Teinkin tässä illalla uskomattoman hyvän salaatin, sitruunalla ja pippurilla maustettu tonnikala oli uusi, ja todella maukas tuttavuus. Toimii tuoresalaatin seassa todella mainiosti!

En oikein keksi kuvaavaa sanaa mielialalle, se on jotain mustaa. Mutta kun sanotaan, että on mieli mustana, niin se tarkoittaa että on masentunut. Minä en ole masentunut, vaan mieliala on vain asteen verran miinuksen puolella. Harmaa tuo mieleen apeuden, enkä ole apeakaan. Minä vain jurotan. Hah! siinä se siis tuli. Tämä on jurottamista, en kenellekkään muille vaan itselleni, ruokavaliolleni ja maailmalle.

Oli muuten saamarin pysäyttävä tuo nelosen “laatu”dokumentti, kuukaudessa kokoon xxs. Tuli siis tänään. Tytöt näytti todella sairailta laihkarinsa jälkeen, ja toisen hirmuinen ahmimisjakso dieetin päättymisen jälkeen oli melko opettavaista katsottavaa. Tästä opimme siis, että kitudieetti ei kannata, sillä hankkii itselleen vain todella epäterveen tavan suhtautua ruokaan.

Nyt toivottelen hyvät yöt ja painun pehkuihin!

Karkasin joululomille jo vähän etukäteen. Unohdin sitten käydä kertomassa, mitä painolleni kuuluu. Mutta erittäin hyvinhän nuo läskit tuntuu jaksavan. Paino on taas uusissa huippulukemissa! Haluaisin vajota maan alle!

Paino on pompannut uusille kymmenluvuille, tai itseasiassa sataluvuille. Painan nyt sit virallisesti kolminumeroisen kilomäärän. Mä en osaa ilmaista tätä järkyttävää tunnetta, oksettaa, inhottaa, vihastuttaa, sisuttaa, vituttaa, kolottaa…

Liityin eilettäin takaisin Keventäjät- palveluun. Jostain päästä tämä homma täytyy aloittaa, ja kolmanneksi edellisellä kerralla pudotin keventäjissä  7kg. Jumankauta, nyt näitä erinäisiä laihkariyrityksiä on kertynyt siis jo puolenkymmentä. Yhteensä olen laihtunut siis n. 27 kiloa viimeisen 3 vuoden aikana, ja nyt olen kuitenkin taas uuden painoennätyksen rikkonut.

Joulu, joulu. Helppo kai se olis sanoa. No, joulun aikana ne neljä kiloa lihoin, jotka mut tonne uusille luvuille vei. Ei ole aiemmin käynyt niin, että olisin joulun aikana noin järkyttävästi lihonut. Mutta pyhät meni kylässä, sitten eri ystävien luona kyläillessä ja lipitellessä sidukkaa välipäivät, uusivuosi ja pari päivää vielä senkin jälkeen. Ja toissapäivänä vedin lontoonrae- suklaalevyn miehen kanssa, niin että mä söin 2/3 ja mies loput. Tekis mieli kiroilla.

Ei niin, että mulla tuntuis olevan vaikeuksia syömisen hallinnan kanssa. Mulla vaan ei ikinä ole ajatus tai järki mukana hommassa. Syön mitä sun sattuu, mikä hyvältä maistuu, ja mikä ehkä helpoiten on saatavissa. Ja herkuttelen, aika usein. Kysyin mieheltä, kun sanoin, että aion laihduttaa (TAAS!) että mikä mun suurin ongelma sen mielestä on. Ja se sanoi, että herkuttelu. Niin kai se on pakko uskoa. Sain idean sitten tuolta keventäjien keskustelupalstalta, että josko viettäisin ainakin lopputammikuun karkittomana. Jospa se hirmuinen sokeririippuvuuskierre sitten vaikka katkeaisi. Mutta ei kyse ole pelkästään sokerista, sipsit ja dippi ja kaikki muukin menee.

Mä olen  nyt kyllä niin uskomattoman häpeissäni tästä touhusta, että pakko mennä tekemään jotakin muuta, mikä vie ajatukset tästä pois.

Sitä ennen tämän päivän ruokalista vielä:

Aamiainen:

• 2 dl ingman metsämarjajugurttia
• 3 rkl sydänystävä vehnäleseitä (kuitua 48%)
• 3 dl maitokahvia makeutettuna sokerilla (2 tl)

Lounas:

• annos riisipuuroa
• 2 palaa ruisleipää
• 2 tl 40% leviä

Välipala:

• ruisreissari
• 3 viipaletta juustoa
• kurkkua
• tomaattia
• salaatinlehti
• 0,5l vissyä

Päivällinen:

• 4 dl kasvissosekeittoa
• 2 pieni pyöreä- näkkäriä
• 2 tl oivariinia näkkärille

Iltapala

• kourallinen kuivahedelmä- pähkinäsekoitusta telkkua katsellessa

Kaloreita 1533. Tästä tää lähtee, eka dieettipäivä menny todella hyvin, vaikka matkustamistakin oli satoja kilometrejä tänään. Täytyy rukoilla voimia, että tästä selvitään.

Palaamisiin, terkuin Sotanorsu