Ei kaikki voi alkaa siitä että meemi (jos sitä nyt välttämättä haluaa meemiksi kutsua) ulkoistetaan. Kuka/mikä tekee ulkoistuksen ja millä motivaatiolla ja taidolla? Eerik oli aivan unohtanut jopa Vygotskin ulkoa sisään -periaatteen. Paljon tätä kolmiota kehittyneempi kuva muodostuu Rom Harrén psykologisen avaruuden nelikentästä, jossa merkityksen, meemin, ajatuksen, tiedon (jne/tms.) katsotaan (Vygotskilaiseksi ontologiaksi nimitetyn näkemyksen mukaan) aloittavan matkansa julkis-kollektiiviselta alueelta. Ensimmäinen askelma on omaksuminen jota voi pitää synonyyminä sosialisaatiolle.

Berger&Luckmann todella esittivät yksilön ja yhteiskunnan dialektiikkaan vain kolme osaa:

1. sisäistäminen
2. ulkoistaminen
3. objektivikaatio

Harrén tavoin hekin ajattelivat että sisäistämisessä ei ole kyse automaattisesta prosessista, merkityksellisten toisten välittämien merkitysten kopioitumisesta sosialisoituvaan yksilöön, mutta kirjan maalaama kuva on silti kaukana Harrén antamasta painosta yskilön toimijaluonteelle - sille että yksilö käyttää objektivikaatioita luodakseen omanlaistaan näkemystä. Harré sälyttää yksilön sisäisille prosesseillekin siis jotain painoarvoa. Tämä muuntamiseksi nimeämänsä kollektiivis-yksityiseltä alueelta yksilöllis-yksityiselle tapahtuvan siirtymän huomiotta jättö, onkin ehkä syy miksi Harré on viimeaikoina alkanutkin nimittämään itseään sosiaalisen konstruktionistin sijasta diskursiiviseksi psykologiksi.

Itselleen esittäminen

Pidän tuon nelikentän tarjoamasta katsontatavasta että samantapaisesti kun ulkoistettu asia ilmaistaan yhteisölle jolloin se voi objektivoitua/vakiintua, täytyy omaksuttu asia ilmaista mielessään, että sen voi muuntaa itselleen ja yksilölliseksi - todella omakseen. B&L tarjoama sisäistäminen tuntuu intuitiivisesti toimivammalta jakaa kahteen osaan ainakin minun mielelleni.

Mistä alkuperäinen minä?

Se mitä kukaan Vygotskilaisen minuus -käsityksen kannattaja ei ole vielä selittänyt on mistä on tullut se ensimmäinen merkityksellinen toinen, joka on omannut minuuden, ja joka on ollut kehityksessä ensimmäinen edellä-olija ja sosialisoinut ensimmäisen oppilaansa? Berger&Luckmanin instituution alkuperää käsittelevässä kappaleessakin kun kuvaillaan ajatusleikki jossa täysin erilaisista sosiaalisista maailmoista tulevat A ja B alkavat muodostaa instituution synnyn esimerkkitarinaa ruoanlaittorooleineen ja metsästystieteineen (s.68-), kerrotaan että heille täytyy olettaa minätietoisuus, joka on voinut syntyä ainoastaan sosiaalisissa prosesseissa. Ihmisiä jotka ylläpitävät sosiaalisia prosesseja joissa minätietoisuus voi syntyä ei kuitenkaan ole ollut aina. Joskus on siis väkisin ollut minätietoisuuden jonkinasteista syntyä muunkin kuin toisten minätietoisten avulla. Jos jonkinasteista minätietoisuutta on pystynyt saavuttamaan joku ns. puhtaammin biologinen olento, eikö se jonkinasteisen minätietoisuuden ei-sosiaalinen saavuttaminen ole periytynyt tältä olennolta myös hänen jälkeläisilleen? Eikö siis voisi olettaa että meissä on tallella jotain samaa pientä automaattisesti biologiasta nousevan minuuden lajiominaisuutta kun mitä meidän jossakin esi-isässä on väkisinkin ollut? Mielestäni minätietoisuuden pelkällä ulkoa sisään -periaatteella selittäminen siis kumoutuu tällä kysymyksellä: Mistä tuli alkuperäinen minä?

Luulin tuolloin että matematiikka ja logiikka olisivat jotenkin sisäisesti erittäin ristiriidattomia. Kutsuin matematiikkaa “eksaktiksi”. Logiikasta tiesin löytyvän paradokseja (mm. Russellin paradoksi), joten siinä sanoin vain olevan “jotain absoluuttista”. Tietämykseni molemmasta aihepiiristä oli, ja on edelleen, erittäin pieni. En esimerkiksi tiennyt että Kurt Gödel esitti 1931 epätäydellisyysteoreeman joka todistaa, että matematiikkaa ei voida todistaa ristiriidattomaksi. Sen on ajateltu, yhdessä Georg Cantorin äärettömyyttä koskevan työn, sekä Alan Turingin pysähtyvyysongelman todistamisen kanssa (unohtamatta jo vanhempia paradokseja), merkitsevän loppua positivistiselle unelmalle saada aikaan “valmis tiede”. Gödel kuului Wienin piiriin, joka sosiaalitieteissä muistetaan lienee pahimpana pirullisen positivismin poppoona (vaikka olivatkin siis “uuspositivisteja”, eli loogisen empirismin alullepanijoita). Siinä syytökset osuvat varmasti jokseenkin kohalleen, sillä esim. Gödelin esittäessä tuloksensa “kavereilleen”, häntä ei joko ymmärretty, tai kuunneltu, ja Wienin piiriläiset jatkoivat saarnaamistaan täydellisen logiikan löytämisen mahdollisuudesta.

Toisin kuin luulin siis, ei matematiikka/logiikka ole eksaktia ja absoluuttisia. Ei ole yhtä ristiriidatonta matematiikkaa, eikä logiikka voi antaa ratkaisua kaikkeen.

Sain tietää nämä seikat sattumalta löytämästäni dokumentista Dangerous Knowledge.

Nykyään käytän sanaa meemi koska se tuntuu kätevältä kaikenkattavalta sanalta idealle, mallille, rutiinille, informaatiolle… ikäänkuin nonmateriaaliselle geenille. Vaikka en enää uskokaan että meemi on kovinkaan analoginen geenin kanssa, voi lienee silti jakaa informaation maailmassa geeneissä kulkeutuvaksi ja ei geeneissä kulkevaksi. Jälkimmäistä voi mielestäni sanoa meemiksi jos tuntee sen käteväksi sanaksi. Vaikka vaarana on kyllä että tulee leimatuksi Blackmoren teorian kannattajaksi.

En ole kyllä varma oliko tuo se mitä päässäni tapahtui, mutta se on yksi teoria.

Evoluutio analogiaa yritysvastuullisuuteen pohdiskelin yleisellä tasolla, en tässä nimenomaisessa tapauksessa, joka toimi vain ajatuksen lähtökohtana.

Yllä olevasta ei käy kovin selvästi ilmi sekään, että loppujen lopuksi mielestäni Michelsenin artikkeli oli yksi kokoelman kiinnostavimpia.
Jottei vain kirjan huonoja puolia muisteltaisi, lisään vielä huomautuksen: artikkeleiden lähdeluettelot ovat kiinnostavaa tutkittavaa enemmän kiinnostuneille.

ja sitä paitsi:
dis·so·nance /ˈdɪsənəns/ Pronunciation[dis-uh-nuhns]
–noun
1. inharmonious or harsh sound; discord; cacophony.
2. Music.
a. a simultaneous combination of tones conventionally accepted as being in a state of unrest and needing completion.
b. an unresolved, discordant chord or interval. Compare consonance (def. 3).
3. disagreement or incongruity.

Siis asioilla eronsa ja eräillä pilkkunsa fiilailtavana (tai harhansa esitettävänään).
Jottei kommentti mene aivan oraakkelimaisuuksiin, pakotan itseni toteamaan, että “yritysvastuullisia” valmistajia ei käytännössä ollut vaan Edison-Mazda oli monopoliasemassa — kilpailua ei enää ollut. Ja oikeastaan vastuuttomuudesta pitäisi syyttää sähkölaitoksia, sillä nehän eivät halunneet menettää voittojaan… yleensä epärehellisyyteen vaaditaan monta — vrt. kansainväliset kartellit esim. Kone hissien ja Outokumpu kupariputkien kohdalla.

Arto: Olet oikeassa. Minulla oli pöhköymä =) Muut tekijät kumosivat lopulta voimansiirtoaspektin merkityksen kun ordinary jäi häviölle. Segway on cool, ja tuo mies myös! :P