Tieto, tiede ja teknologia

Alkavat nämä pahoittelut tuntua jo aika tyhjiltä, mutta ikävästi jäi tämän kirjoitus tehtävälistan hännille jollain kriittisellä hetkellä. Muistot käydystä keskustelusta ovat jo hämäriä ja muistiinpanot jokseenkin kryptisiä. Lisäksi ymmärsin, ettei tiiviys ole tässä vaiheessa pahitteeksi. Seuraavaa sain tulkittua…

Toisella käsittelykerralla päätimme käydä jokaisesta artikkelista erikseen keskustelua käsittelyn keventämiseksi ja kommentoinnin terävöittämiseksi, mikä oli selvästi hedelmällisempi etenemistapa.

Lemolan artikkelissa esitetty talouden ja tekniikan kehityksen vertaaminen evoluutioon koettiin kiehtovaksi ajatusleikiksi. Toisaalta kyseenalaistettiin sen tarpeellisuus. Runsaasti keskustelua herätti, mikä olisi innovaation vastine evoluutioanalogiassa, kenties mutaatio. Pohdinta sivuutettiin lopulta vähemmän keskeisenä. Innovaatioiden pohdinta johdatti luonnollisesti myös keskusteluun ah niin ajankohtaisesta innovaatioyliopistosta. Todettiin esimerkiksi, ettei mikään innovaatio ole yksissään mullistava, vaan kyse ennemmin pienempien keksintöjen kumuloitumisesta.

Leskisen artikkelissa esitetty toimijaverkostoteoria herätti runsaasti mietintöjä sekä selvennyksen tarvetta. Niin toimijan kuin verkostonkin paikantaminen osoittautui haasteelliseksi. Voiko esimerkiksi rutiini olla toimijana. Toimijuuden käsite ymmärrettiin teorian puitteissa jokseenkin eri tavalla, mihin piiriin osallistujat olivat tottuneet. Hämmennystä herätti ainakin intentionaalisuuden poissulkeminen. Pohdittiin myös, kuinka paljon insinöörit varsinaisesti kaavailevat ja suunnittelevat keksintöjensä tulevaisuutta tai siis rakentavat fiktiivisiä toimijamaailmoja. Artikkelin yhteydessä keskusteltiin lisäksi yhteiskunta- ja luonnontieteiden suhteesta. Molempia toki tarvitaan, eikä niitä välttämättä ole tarvis tiukasti toisistaan erottaa. Uhkana on kuitenkin, että ihmistieteellinen tutkimus valjastetaan ajamaan ns. kovempien tieteiden etuja.

Teknologian arvioinnista ja ennakoinnista keskusteltiin varsin pikaisesti, eikä vihkooni piirtynyt aiheesta mitään. Kivisaaren ja Lovion artikkeli herätti kysymyksiä, kuinka paljon kuluttajien keskinäinen erilaisuus oli otettu huomioon, ketä pidetään maksukykyisenä ja voiko suuryrityksen ymmärtää tässä yhteydessä käyttäjäksi. Puhuimme myös käyttäjän hyödyntämisestä innovoinnissa. Etenkin verkossa ovat yleistyneet erilaiset mahdollisuudet antaa palautetta ja räätälöidä tuotteita ja palveluita sekä osallistua niiden suunnitteluun. Myös tosi-tv mainittiin tässä yhteydessä. Laurilan artikkelin hyödyllisyys kyseenalaistettiin. Teorian paljous jäi abstraktiksi ja päällimäisenä vaikutti sosiologin ylemmyydentunne. Miksi tutkia organisaatioita ilman sosiaalitieteellistä näkökulmää ja kuinka ihmeellinen lopputulos on toteamus, että organisaatiot ja teknologinen muutos ovat keskenään vuorobaikutuksessa.