Tieto, tiede ja teknologia

• Lyotard esittää että tieteessäkin on tehokkuusajattelua.
• Postmodernin tiedon Lyotard kuvailee ristiriitaiseksi, eroille herkistyneeksi ja tarkkailevaksi

Päättäjät

Lyotard puhuu paljon siitä mitä päättäjät haluavat ja aiheuttavat. Epäselväksi jää keitä nämä päättäjät ovat ja mikä heitä motivoi. Ovatko he omalla tahdollaan tehneet niinkuin tekivät, vai ovatko he “vain koneiston osia”? Lyotard ei tunnu tätä selventävän.

Järjestelmä

Järjestelmästä Lyotard puhuu ikäänkuin järjestelmä olisi tietoinen olento, yksilö jolla on omat halunsa ja tavoitteensa. Voisi sanoa että Lyotard intentionalisoi järjestelmää.

Savoir

Siitä kuinka savoir -sanalle ei taida suomenkielessä olla vastinetta Artokin jo kirjasi kyllä huomioni. Ihmisillä tulee vahva tapaelma merkitysjoukosta joka sanaan liittyy, heti kun sen kuulemme. En usko että tätä “vaistoa” on helppo ohittaa niin ettei se vaikuttaisi. Savoir joka tarkoittaa tietoa, tarkoittaa ranskassa myös sellaista tietoa joka jotenkin käännettäisiin suomeksi tieto-taidoksi. Tieto-taito -sana synnyttää meissä kuitenkin insinöörimäisiä, teknisiä ja business -henkisiä mielleyhtymiä, joita pelkkä tieto tuskin synnyttää. Tästä syystä voi ehkä melko vahvasti kyseenalaistaa suomennetun teoksen identtisyyden alkuperäisen kanssa. Voisiko olla olemassa kirjoja joidenka kääntäminen on jopa miltei mahdotonta, tai ei ainakaan mielekästä?

Muna vai kana

Jos haluan leikkiä kovempaa postmodernistia kuin itse lyotard niin heitän toden kokonaan romukoppaan ja kyseenalaistan hänen ehdotuksensa että tarut ovat jotain ihmisten aktualisoimaa. Entä jos ihmiset, itset, minuudet, ovat vain jotain tarujen aktualisoimaa? Jos tarinat kehittivät olioita jotka luulevat olevansa subjekteja, mutta todellisia subjekteja, toiminnan lähteitä olisivatkin tarinat. Tarinoiden joukosta emergenttinä ilmiönä, puhtaana henkenä olisi noussut ihmiset, jotka olisivat vain tarinoiden unia.

Hieman vähemmän hulluihinkin ajatuksiin tuon voisi liittää, kuten siihen että buddhalaiset eivät ajattele “minua” olevan olemassa, ja Susan Blackmore itseasiassa kirjoittaakin The Meme Machine -teoksessa, lienee kuitenkin runollisuuden vuoksi: tietoisuus kehittyi jotta meemit voisivat kopioitua.