Turha ikäkriisi
Tapasin eräänä päivänä tuttavani, 50-vuotiaan naisen, joka oli alakuloinen ja väsyneen oloinen. Jälkeenpäin toinen ystäväni kertoi, että tuttumme kärsii syvästä ikäkriisistä. Aloin miettiä, miksi hauskannäköinen, hyvin toimeen tuleva ja terve nainen haikailee mennyttä niin, että masentuu. Mainonta vai mikä saa ihmiset päättömästi tavoittelemaan nuoruutta, joka on vain muutaman vuoden ajanjakso elämässämme. Kaiken lisäksi nuoruus on henkisesti rankkaa aikaa, silloin haetaan omaa paikkaa yhteiskunnassa ja opetellaan elämään itsensä kanssa, mikä ei todellakaan ole aina helppoa.
Olen itse 51 ja elän onnellista aikaa. Ihmissuhteet ja elämä kaiken kaikkiaan on kohdallaan ja osaan nauttia jopa itsestäni, kaikkine virheineni.
Yltiöpäinen nuoruuden ihannointi saa irvokkaita piirteitä. Ajatellaan vaikka Aira Samulinia tai Hannele Lauria, jotka ovat tehneet itsestään naisen irvikuvia. Puhumattakaan jo säälittäväksi muuttuneesta Vesa-Matti Loirista, joka seurustelee lastenlastensa ikäisten tyttöjen kanssa.
Arvokkaasti vanheneva ihminen on kaunis, samoin kuin ihminen, jolla on itsevarmuutta. Tyytyväisyys omaan elämään heijastuu myös ympäristöön. Hyväksytään siis ikämme ja itsemme ja ennen kaikkea: eletään.